Professoriblogissa otetaan kantaa yliopistojen ja tutkimuslaitosten ajankohtaisiin asioihin.

4.9.2017

Hyvistä tavoista ja aikapulasta

Olin viime perjantaina erään tutkimushankkeen ohjausryhmän kokouksessa puheenjohtajana. Teemme tutkimusta riskianalyysien käytöstä ja osuvuudesta yrityksissä. Ryhmäni tutkijat esittelivät kohdeyrityksille tuloksia, joita olivat niiden toiminnasta löytäneet. Tulosten pohjalta käytiin vilkasta keskustelua yritysten erilaisista vaihtoehdoista kehittää toimintaansa. Taisin minäkin jotain ehdottaa. Ei mitään erityisten radikaalia, mutta jotain pientä ja inkrementaalista.

Päivän päätteeksi vein tutkijat, ja pari muuta osallistujaa, Tampereelle, josta sitten ajelin kotiin Akaaseen. Illalla luin vielä Helsingin Sanomien Vieraskynästä Etlan tutkijoiden kirjoituksen tieteen kaupallistamisesta.

Kirjoituksen alussa esitettiin asiallista pohdintaa yliopistojen rahoittamisesta ja radikaalien innovaatioiden kaupallistamisesta juurikin yliopistoissa. Tutkijoita koskevat väitteet ja professoreita kohtaan esitetyt vaatimukset olivat kuitenkin asiattomia. Sanottiin keksintöjen jäävän käyttämättä, koska tutkijat eivät viitsi niitä kaupallistaa aikapulaansa vedoten. Aikapulaa taas väitettiin tekosyyksi. Tutkijoiden aikapulan ratkaisuksi esitettiin ”kannustinta”, jossa professorin palkasta otettaisiin kolme kuukautta pois ja tuona aikana he voisivat hankkia toimeksiantoja itselleen.

Oli surullista luettavaa kuinka Etlan tutkijat vähättelivät Etlan omaan tutkijakyselyyn vastanneita ihmisiä tekosyillä selittelijöiksi. Hyvä tutkimuksen etiikka, ja hyvät tavat yleensäkin, edellyttävät vastaajien ja heidän näkemyksiensä kunnioittamista. Tulosten käyttö kyselyyn vastanneiden ivaamiseen, ja heitä vastaan, on erittäin vakava asia. Toivon, että tällainen asenteellisuus ei ole, nyt kirjoitettua laajemmin, Etlan tutkimuksessaan käyttämä eettinen periaate.

Mitä itse aikapulaan tulee, se on professoreiden kohdalla todellista. Syy on niissä noin 500:ssa palkattomassa työtunnissa, jotka keskivertoprofessori tekee työehdoissa sovitun 1624 tunnin päälle. Professorit tekevät siis jo nyt lähes 3 kuukautta palkatonta työtä, ja moni niistä tunneista koituu myös kaupalliseksi hyödyksi. Aikapula tuskin helpottuu lisäämällä nykyiseen ylityökuormaan vielä 3 kuukautta lisää. Itse en pitäisi sellaista kannusteena. Jonkin tässä asiassa vakavasti otettavan tahon esittämänä pitäisin sitä uhkauksena.

Mitä puolestaan professorien sivutoimiin tulee, yliopistot ovat viime vuosina kiristäneet suhtautumistaan yliopistojen kanssa kilpailevan toiminnan harjoittamiseen. Professoreiden valtava työpanos ja heidän hankkima ulkopuolinen rahoitus on näin, jälleen kerran, tunnustettu kriittisen tärkeäksi yliopistojen toiminnalle ja taloudelle. Professorit ovat olleet tässä asiassa pyyteettömiä ja priorisoineet esimerkiksi nuorten tutkijoiden auttamisen ahneuden edelle.

 On inhimillistä, että vauhtisokeus estää yksityiskohtien näkemisen, ja tilanteen huuma kieltää tunnustamasta reaalimaailman lainalaisuuksia. Professoreita koskevia vääriä ennakkoasenteita rakennellaan mielellään, ja pitää kai olla ylpeä siitä, että meistä jaksetaan puhua. Vääriin tietoihin perustuvia kuvitelmia voi  kuitenkin välttää ylläpitämällä suoria yhteyksiä myös suomalaisiin professoreihin. Minun kalenterissani on aina tilaa osapuolia kunnioittavaan keskusteluun tutkimuksesta, tulosten kaupallistamisesta, professorien työstä ja näiden tulevaisuudesta.