Professoriblogissa otetaan kantaa yliopistojen ja tutkimuslaitosten ajankohtaisiin asioihin.

21.3.2016

Sanomalehtikatsaus

Pikkupoikana kuuntelin paljon radiota; kuunnelmia, uutisia, musiikkia ja sen sellaista. Yksi noilta ajoilta mieleeni jäänyt ohjelma oli ”Sanomalehtikatsaus”, jossa lyhyesti referoitiin valittuja lehtiuutisia ja artikkeleita. Oli hauskaa verrata mitä toimittaja oli valinnut ja mitä itse oli lukenut. Tietenkin aurinko paistoi, pulla tuoksui ja uimavesi oli lämmintä.

Helsingin Sanomat (HS) julkaisi 13.3.2016 laajan kirjoituksen professoreiden mielipiteistä koskien nykyistä yliopisto- ja tiedepolitiikkaa. Artikkeli perustui kyselyyn, johon vastasi yli 900 professoria. Tulokset eivät yllättäneet. Professorit pitävät hallituksen toteuttamaa politiikkaa pääsääntöisesti epäonnistuneena, mutta osansa saa myös koko yliopistouudistus. Uudistus kun ei olekaan mahdollistanut kunnollista resursointia eikä professoreiden keskittymistä tutkimukseen ja opetukseen. Tilalle on tullut professoreihin kohdistuva mikrojohtaminen. Valta ja mahdollisuus vaikuttaa toiminnan kehittämiseen ovat lujaa vauhtia siirtymässä tahoille, joita ei aina kiinnosta niinkään tutkimus ja opetus vaan enemmänkin niistä puhuminen ja mittaaminen. Kysymyksiä on esitetty myös yliopistojen autonomiasta – kuka oikeasti päättää mihin autonomiselle yliopistolle annetut julkiset varat käytetään? Voiko yliopisto, jonka hallitus on täysin yliopiston ulkopuolelta, olla autonominen? Voiko valtio, jonka hallitus muodostuu toisten valtioiden edustajista, olla itsenäinen?

Opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen myönsi blogissaan 13.3.2016 professoreiden olevan mielipiteineen oikeassa. Samalla hän kuitenkin paalutti kantaansa leikkausten jatkamiseen ja toivoi yliopistoilta ymmärrystä. Hän myös totesi, ettei kukaan yhteiskunnassamme halua leikata koulutuksesta tai tutkimuksesta, mutta kun on pakko. Tästä on perusteltua olla eri mieltä: Suomessa on paljon ihmisiä, myös poliitikkoja ja virkamiehiä, jotka haluavat leikata - ja leikata nimenomaan koulutuksesta sekä tutkimuksesta. Erityisesti sellaisesta toiminnasta, joka ei suoraan edistä omia tavoitteita. Ministeri on kuitenkin oikeassa sanoessaan: ”Suomi tarvitsee nykyistä tiedemyönteisemmän ilmapiirin. Akateeminen maailma ja politiikan maailma puhuvat eri kieliä. Politiikoilla on vastuu siitä, että möläytysten sijaan viestimme vuoropuhelun tahtoa ja arvostusta osaajiamme kohtaan”. Olen samaa mieltä ja tätä tulee edistää molemmin puolin. Leikkausten laajuutta ja tasoa en kuitenkaan voi hyväksyä.

Ministeriä kiihkeämmin HS-artikkeliin reagoi Teknologiateollisuus ry:n toimitusjohtaja Jorma Turunen. Mielipidekirjoituksessaan (HS 16.3.2016) hän kehui tuntemiaan professoreita ja rehtoreita intohimoisiksi työssään ja toivoi löyhässä hirressä roikkumisen loppuvan. Hän myös peräänkuulutti kokonaisnäkemystä yliopistojen ja korkeakoulujen kehittämisen tavoitteista ja siihen liittyvää pitkän ajan toimeenpanosuunnitelmaa. Suunnitelmallisuudesta on helppoa olla samaa mieltä yliopistojen autonomian rajoissa. Myös Professoriliitto kehittää yliopistoja ja tutkimuslaitoksia yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa, kuten puheenjohtaja Hämeri blokissaan ”Suomen tutkimus on saatava nousuun, osa 2” kuvasi. Mielipidekirjoituksen alkuosa oli kuitenkin asiaton. Aluksi professorit haukuttiin joukoksi taloudesta mitään ymmärtämättömiä kuvittelijoita, jotka ylläpitävät sisäänpäin lämpiävää yliopistojärjestelmää. Samalla huuhtelulla viemäriin valuivat niin yliopistojen autonomia kuin akateeminen vapauskin. Tämän vuoksi yliopistojen kehittäminen olisikin sitten syytä ottaa alatasoilta muiden hoidettavaksi. Ei siis tarvitse ylivilkasta mielikuvitusta arvioidakseen millaista ja kenen johtamaa yliopistojärjestelmää kirjoituksessa ajetaan. Avautuminen tuli sikäli huonoon hetkeen, että parhaillaan Tampere 3 yhdistymisessä etenkin keskustan kampuksella epäröidään uuden yliopiston hallintorakennetta sekä hallituksen kokoonpanoa. Toivoa sopii, että valmisteluryhmissä mielipidekirjoituksenkin asiat käsitellään asiallisesti, toisia arvostaen ja tosiasioiden pohjalta. Möläytykset, joista ministeri politiikkoja varoitti, eivät edistä yhteistä tekemistä kenenkään sanomana.

Tämän sanomalehtikatsauksen perusteella en itse antaisi suomalaisten yliopistojen kehittämistä ja tuloksellisuuden arviointia ulkopuolisten hoidettavaksi. Paras tulos ei synny: ”My way or the highway” -asenteella, vaan tasavertaisella yhteistyöllä, jollaista professorit ovat aina valmiita tekemään. Minusta Unifi ry:n toiminnanjohtajan Leena Wahlforsin (HS 17.3.2016) mielipide yliopistojen vaikuttavuuden arvioinnista kuvaa marssijärjestyksen hyvin: ”Yliopistot ovat itsenäisiä yhteisöjä. Myös vaikuttavuuden arvioinnin tulee perustua yliopistojen autonomiaan, jolloin niillä tulee olla vapaus määritellä vaikuttavuus omista lähtökohdistaan yhteiskunnallisesti tyydyttävällä tavalla.”

Pekka Pihlanto 21.03.2016
"Tämän sanomalehtikatsauksen perusteella en itse antaisi suomalaisten yliopistojen kehittämistä ja tuloksellisuuden arviointia ulkopuolisten hoidettavaksi. Paras tulos ei synny: ”My way or the highway” -asenteella, vaan tasavertaisella yhteistyöllä, jollaista professorit ovat aina valmiita tekemään. Minusta Unifi ry:n toiminnanjohtajan Leena Wahlforsin (HS 17.3.2016) mielipide yliopistojen vaikuttavuuden arvioinnista kuvaa marssijärjestyksen hyvin: 'Yliopistot ovat itsenäisiä yhteisöjä. Myös vaikuttavuuden arvioinnin tulee perustua yliopistojen autonomiaan, jolloin niillä tulee olla vapaus määritellä vaikuttavuus omista lähtökohdistaan yhteiskunnallisesti tyydyttävällä tavalla.'"

Hyvä kirjoitus ja onnistunut loppuhuipennus.