Professoriblogissa otetaan kantaa yliopistojen ja tutkimuslaitosten ajankohtaisiin asioihin.

25.6.2020

Taas ihmiset onnistuivat

Kevään aikana monet ovat kiittäneet yliopistoja nopeasta reagoimisesta COVID-19-pandemiaan ja opetuksen joustavasta tarjoamisesta. Polttavan auringon sekoittamana julkean häiriköidä. Mielestäni yliopistojen kiittely peittää alleen sen, että muodolliset johtamisjärjestelmät eivät ehtineet reagoida nopeasti muuttuneeseen opetustarpeeseen. Onnistuminen saavutettiin kursseista vastaavien opettajien nopealla toiminnalla. He tempaisivat aloitteen itselleen ja alkoivat suoraviivaisesti opettaa uuden tilanteen vaatimalla tavalla, käsillä olevin välinein, opetusmateriaaleja kehittäen ja tarvittaessa improvisoiden. Samalla alkoi erilaisten ad hoc -ryhmien organisoituminen tiedon ja kokemusten vaihtoa varten. Ajan kuluessa toiminta on saanut myös enemmän järjestelmällisiä piirteitä.

Onnistuminen perustui siis ensisijaisesti henkilöstön sivistykseen, kokonaistilanteen ymmärtämiseen, nopeaan reagointiin, adaptiiviseen osaamiseen ja auttamisen haluun. Kiitos kuuluu ihmisille. Toisaalta ”Me olemme yliopisto”, joten meidän onnistumisemme tarkoittanee myös yliopistojen onnistumista.

Kiitoksista riittää jaettavaa myös yliopistojen johtotehtävissä työskenteleville. Professoriliiton kyselyn mukaan akateemisten johtajien huoli henkilöstön hyvinvoinnista on ollut aitoa ja päivät ovat venyneet pitkiksi. Sanon myös sen, että turvallisuustoimet työpaikalla eivät perustu pelkästään yksilön omaan harkintaan. Työturvallisuuslain mukaan työnantaja on vastuussa työn turvallisuudesta, ja SARS-CoV-2 on vakavimmillaan tappava biologinen vaaratekijä työpaikalla. Tätä vasten ymmärrän rehtoreiden valitseman varovaisuuden. Tiedän myös sen, että yliopistoissa sovelletut hyvinkin erilaiset torjuntatoimet ovat herättäneet professorikunnassakin tyytymättömyyttä. Keskustellen eteneminen on tarjonnut parhaan tien eteenpäin.

Elämä yliopistoissa ei kuitenkaan ole pelkkää koronavirusta. Hallitusohjelman tavoite lisätä korkeakoulutuksen aloituspaikkoja toteutuu. OKM tiedotti korkeakoulujen yli 10 000:sta lisäpaikasta vuosille 2020-2022. Suomen hallituksen asiaan varaama lisäraha on hyvä päätös. En kuitenkaan ilakoi. Päämisterin sanoja mukaillen: Nyt ei ole aika lähteä opintovalikoiman lisäilyille. Tavoitteena pitää olla lisärahan kanavoiminen kasvavan opiskelijamäärän aiheuttaman lisätyön resurssointiin. Opetuksen kehittämisessä pitää myös muistaa oppimateriaalin tekijän tekijänoikeus omiin materiaaleihinsa. Asiaan voi perehtyä tarkemmin lukemalla vaikkapa Professoriliiton tekijänoikeussuositus.

Muutokset opetuksessa vaikuttavat suoraan tutkimuksen edellytyksiin. Korkeakoulujen tarvitsemat lisäopettajat tulevat pääosin yliopistoista, mikä aiheuttanee kokeneen henkilöstön siirtymistä tutkimuksesta opetukseen. Jos asiaan ei puututa, yliopistot liukuvat kuin itsestään koulun suuntaan. Tämä ei saa tapahtua. Nyt jos koskaan tarvitaan tutkimusta ja kehittämistä. Kaikkien vanhojen ongelmien päälle meillä on koronavirus voitettavana ja toipuminen sen vaikutuksista.

Lopuksi kysyn retorisesti usean kollegan puolesta, että miksi niin monen tutkimusrahoituksen hakuaika on sellainen, että professori joutuu käyttämään kokonaistyöaikansa vapaata tutkimussuunnitelmien laatimiseen? Minä olen tänä kesänä onnekas ja lähden nyt vapaalle.

Arvoisat kollegat – Hyvää kesää!

Anne Maria Holli 29.06.2020
Hei, erinomainen kolumni! Hyvä, että joku huomaa muistuttaa näistä asioista: että homman sujuminen oli lähinnä henkilöstön venymistä. Mikä venyminen valitettavasti tulee jatkumaan sekä kesällä että tulevana syksynä hyvinvoinnin ja jaksamisen kustannuksella. Toivottavasti liitot pitävät asiaa tepevästi esillä.

Terv. Anne Maria Holli

Professori, TTL:n jäsen