Professoriblogissa otetaan kantaa yliopistojen ja tutkimuslaitosten ajankohtaisiin asioihin.

20.4.2021

Muut voivat ymmärtää viestisi väärin!

Otsikoin hiljattain yhden blogikirjoitukseni tarkoituksellisesti tavanomaista provokatiivisemmin. Kirjoitin juuri ennen covid-19-rokotusten käynnistymistä artikkelin otsikolla Moni sairastuu ja kuolee koronarokotuksen jälkeen.

Kirjoituksen tavoitteena oli nostaa esiin, että väestöä laajasti rokotettaessa, rokottamisen jälkeen ilmaantuu monia vakavia sairastumisia ja jopa kuolemia rokotuksista riippumatta. Näitä tapahtumia ei automaattisesti tulisi tulkita rokotuksista johtuviksi. 

Rokotetutkimuksissa käytetään vertailuryhmää, johon rokotettujen terveystapahtumia verrataan ja näin voidaan saada luotettavaa tietoa rokotteen haitoista. Väestöä rokotettaessa tällainen vertailuryhmä puuttuu.

Ei ole kovin yllättävää eikä edes kiinnostavaa, että kirjoituksestani huolimatta some täyttyi perättömistä haittavaikutusväitteistä rokotusten käynnistyessä. Kiinnostavaa sen sijaan on se, millaisia reaktioita otsikko synnytti. 

Moni kommentoija oli huolissaan siitä, että muut voivat ymmärtää kirjoituksen viestin väärin, koska eivät lue varsinaista kirjoitusta: Nyt on vähän vaarallista provoilua, joka edellyttää, että luetaan linkin takana oleva kirjoitus. Monella kommentoijalla ei tuntunut olevan ongelmia oman medialukutaitonsa kanssa mutta oli sitäkin enemmän huolissaan muiden taidosta.

Kirjastonhoitaja ja tutkija FT Anu Ojaranta kertoi eräässä keskustelutilaisuudessa havainneensa saman ilmiön haastattelututkimuksia tehdessään. Haastateltavat eivät olleet niinkään huolissaan omasta kriittisestä lukutaidosta mutta epäilivät sitä, että muut voivat ymmärtää asiat väärin.

Muiden oletettua heikkoa medialukutaitoa tuodaan kokemukseni mukaan lisääntyvästi esiin erityisesti some-keskusteluissa. Olisiko ilmiö sukua vanhastaan tunnetulle havainnolle, että 69 - 93% väestöstä pitää itseään keskimääräistä parempana autonkuljettajana?

Me akateemisesti koulutetut emme varmaankaan ole suojassa tältä ilmiöltä. Voisin kuvitella, että se olisi jopa yleisempi koulutetussa väestössä. On vanhastaan hyvin tunnettua, että ihmiset ovat huonoja arvioimaan muiden tietotasoa ja osaamista, eikä koulutettu väestö varmaankaan tee tässä poikkeusta.

Edellä kuvattu ilmiö liittynee myös toiseen yleistyneeseen someilmiöön: Muiden puolesta loukkaantumiseen. 

Kun analysoin faktoja tai tilastoja ja niiden viesti on ollut jonkin ryhmän tai ilmiön suhteen kriittinen, saan usein palautetta, että kirjoitukseni ivaa tai pilkkaa jotain ihmisryhmää. 

Hiljattain vertasin twiitissäni tietyn rokotteen haittavaikutusten riskiä todennäköisyyteen kuolla elinaikana salaman iskuun. Totesin, että salamaniskuun kuoleminen on selvästi todennäköisempää kuin saada vakava haittavaikutus kyseistä rokotteesta. Välitön kommentti oli: Onko kansalaisten pilkkaaminen lääkärien erityisoikeus? 

Myös tilastollisten faktojen julkaiseminen voidaan siis tulkita pilkaksi. Ilmeisesti kommentoija halusi asettua kuvittelemansa tavallisen kansalaisen asemaan, henkilön, joka oli erehtynyt arvioimaan rokotehaittaa suuremmaksi kuin salamaan kuolemista. Tämän kuvitellun virheen oikaiseminen haluttiin tulkita pilkkaamiseksi.

Käsittelin noin vuosi sitten tavallisimpia kriittisen keskustelun haasteita, joihin törmää erityisesti somessa.  Kuvasin kirjoituksissani 19 erilaista argumentaatio-ongelmaa omakohtaisin esimerkein. 

Pidän tavallisimpien argumentaatiohaasteiden tunnistamista hyödyllisenä kansalaistaitona. Tieteen yleistajuistajalle niiden tunnistaminen on kuin työkalupakki, jolla selviää somekeskusteluista malttia menettämättä ja todennäköisesti myös mielenterveydeltään ehjempänä.

Nyt listaa tulisi ilmeisesti täydentää parilla ilmiöllä: Muiden medialukutaidosta huolissaan oleminen sekä muiden puolesta loukkaantuminen.