Professoriblogissa otetaan kantaa yliopistojen ja tutkimuslaitosten ajankohtaisiin asioihin.

31.8.2021

Rokotevastaisuus ja rokote-epäröinti ja tutkittu tieto

Koronapandemia on korostanut tutkitun tiedon merkitystä ja myös aivan ainutlatuisella tavalla tuonut laajasti esille tieteellisen tiedon syntymisen prosessia.

Tiedon epävarmuus epidemian alussa on käynyt kaikille selväksi. Uuden tiedon sirpaleisuus on myös avannut tieteellisen tiedon luonnetta konkreettisella tavalla. Myös julkaistun tiedon laadun vaihtelusta on tullut tavallista kahvipöytäkeskustelua.

Suhtautumista rokotteisiin liittyvään tutkimustietoon voi käyttää esimerkkinä siitä, kuinka monet tekijät voivat vaikuttaa tutkitun tiedon hyväksymiseen. Asiallisen tiedon lisäksi rokotuksiin liittyy valtavasti disinformaatiota, joka tuottaa oman haasteensa tieteellisen tiedon uskottavuudelle.

Rokotusten onnistumiseen vaikuttaa suoranainen rokotevastaisuus mutta myös ns. rokote-epäröinti. Kansainvälisten tutkimusten perusteella tiedetään, että suoranaisesti rokotevastaisia on vain 1–2 prosenttia väestöstä.

Rokotevastaisten sijaan suurempi ongelma rokotuskattavuudelle lienee rokote-epäröijät. Nykyisen rokotuskattavuuden, kyselyiden ja Kansalaispulssin perusteella arvioin, että rokote-epäröijiä koronarokotteeseen liittyen olisi Suomessa enintään 10 prosenttia väestöstä. Vaikka osuus voi tuntua pieneltä, 10 prosenttia väestöstä tarkoittaisi 460 000 yli 14-vuotiasta suomalaista.

Yksi keskeisistä tekijöistä matalaan rokotuskattavuuteen lienee väestön heikko luottamus viranomaisiin, sillä se johtaa viranomaisten viestin kyseenalaistamiseen.

Tiedebarometrin ja muiden kyselyjen perusteella tämän ei pitäisi kuitenkaan olla kovin suuri ongelma Suomessa, jossa luottamus instituutioihin on hyvin korkealla tasolla. Tuoreessa Kansalaispulssissa 90 prosenttia suomalaisista kertoi luottavansa melko paljon tai täydellisesti terveydenhuollon työntekijöihin. Koronakriisin viestinnässäkin 84 prosenttia ilmoitti luottavansa THL:n viestiin.

Rokote-epäröinti voi tietenkin olla myös henkilön rationaalinen johtopäätös oman selvitystyönsä seurauksena. Tällainen johtopäätös voi olla näennäisen rationaalinen, vaikka viranomaisten viesti on ollut koko ajan se, että rokottaminen on selvästi pienempi riski kuin rokottamattomuus. Tämä viesti on edelleen vahvistunut nyt, kun rokotteita on annettu jo miljardeja annoksia. 

Mielenkiintoinen havainto hiljattain tehdyssä haastattelututkimuksessa oli se, että useimmiten rokote-epäröijät luottavat kyllä tieteeseen. Heidän epäröintinsä ei siis johtuisi sinänsä yleisestä epäluottamuksesta tutkittuun tietoon. Sen sijaan heistä moni tukeutui tutkimustietoon, joka oli ristiriidassa yleisen konsensuksen ja asiantuntijoiden kannan kanssa.

Tämä tarkoittaisi sitä, että keskeinen vaikuttamiskeino rokote-epäräintiin vähättelyn tai panettelun sijaan olisi kriittisen lukutaidon parantaminen. Asiallisen ja tasapuolisen tutkimustiedon tarjoamisella voisi myös olla vaikutusta.

Haasteena on se, että verkko ja sosiaalinen media pursuavat disinformaatiota, joka voi vaikuttaa uskottavalta. Oma kokemukseni on, että moni rokote-epäröijä pitää itseään maltillisena ja luotettavaa tietoa etsivänä kansalaisena. Ongelmana heillä on kuitenkin luotettavan tiedon erottaminen virheellisestä. 

Puutteelliset taidot tutkitun tiedon tasapuoliseen hakemiseen ja tutkimustiedon tulkintaan voi johtaa helposti harhateille.

Olen myös yllätyksekseni todennut monien luottavan verkossa jaettuihin videoihin, vaikka tieteentekijälle tuollainen lähde ei kelpaisi mihinkään. Pitäisikö luotettavaa tietoa alkaa tuottaa myös videon muodossa, jotta tuo media ei jäisi pelkän disinformaation pelikentäksi?

 Osa rokote-epäröinnistä näyttäisi olevan myös politisoitunutta. Yhdysvalloissa Bidenin kannattajista 90% on ottanut rokotteen mutta Trumpin kannattajista vain 50%. Suomessakin rokotusvastaisuus ja rokotusepäröinti näyttäisi olevan yleisempää tiettyjen puolueiden kannattajissa.

Muut kirjoittajat

Kaikki on vinksin vonksin Raija PyykköOikeissa töissä? 2Jaana HallamaaLänsirannikon musta joulu 2Tarja NiemeläProphet of gloom Howy JacobsJufottaako? 1Jopi NymanProfessorer: Blicka bakåt och se framåt! Erik BonsdorffAntti Herlinin aiheellinen huoli Karl-Erik MichelsenNuoren tutkijan asialla Päivi PahtaMuurahaisen omenakävely ja globaalit ongelmat Markus OlinTutkijanuran rakentumisen pullonkauloja 1Anssi PaasiMitä yliopistojen tästä lukuvuodesta jää historiaan? Koronakriisi ja professorin työTiede, kulttuuri ja paikallisosasto Jussi VälimaaLähellä etänä Elina Andersson-FinneKun mikään ei riitä Kristiina BrunilaTerveisiä budjettiriiheen Eeva MoilanenProfessoriliiton strategian ytimessä ovat tutkimuksen ja opetuksen vapaus sekä sivistys Jukka 'Jups' HeikkiläMitä on yliopistojen kilpailu? Kimmo AlajoutsijärviHäiriköt tutkijoiden kimpussa Esa VäliverronenSelvitys yliopistojen johtosäännöistä piirtää karun kuvan Suomen yliopistoissa toteutuneesta hallinnosta – tilanne vertautuu lähinnä feodaaliajan johtamiskäytäntöihin Petri LehenkariMiksi tiede? Arto MustajokiProfessoreita – onko heitä? Laura KolbeYliopistojohtamista 90-luvun opein 4Jari StenvallSota Ukrainassa ja tiedeyhteistyö Sanna TuromaAssistenttipalvelut – professorien viides tehtävä? 2Mari HatavaraHallituksen jäsenen vastuu yhdistyksessä Leevi MentulaOle mukava Leena KurkinenProfessorin vaikutusmahdollisuudet ja oikeudet osallistuvampaan ja toimivampaan yliopistoyhteisöön sekä akateemiseen vapauteen Heli RuokamoTarvitsemmeko uudenlaista johtajuutta? 1Jukka KekkonenMisinformation överallt! Vad kan universitetssamfundet göra? Gunilla WidénArviointi voi olla ystävä Mika LähteenmäkiYritysyhteistyö – etu vai rasite? Aki MIkkolaDreaming of tenure in Finland? The Finnish Supreme Court says that you shouldn’t Petri Mäntysaari