Professoriblogissa otetaan kantaa yliopistojen ja tutkimuslaitosten ajankohtaisiin asioihin.

13.12.2021

Sinut on haastettu

Kulunut vuosi on ollut omalta osaltani hyvin poikkeava. Kaikille meille yhteistä on ollut epidemian aiheuttama poikkeustila. Onneksi epidemiassa on ollut myös rauhallisempia kausia.

Itselleni tämä vuosi on ollut monessa muussakin mielessä erityinen. Vuosi alkoi nimityksellä Vuoden Professoriksi. Paljon suurempaa huomionosoitusta kollegoilta ei voi kuvitella. Tämän vuoden keväällä sain myös Tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon. Näiden huomionosoituksien keskeisenä perusteena oli harrastukseni, tutkitun tiedon yleistajuistaminen.

Nyt vuoden lopulla sain Sydäntutkimussäätiöltä Sydäntutkimuksen suurpalkinnon. Perusteena oli pitkään kestänyt sydänsairauksien tieteellinen tutkimustyö. Tutkimustyötä olen tehnyt jo yli 30 vuotta; yleistajuistamista vasta 6 vuotta. Siten tällä huomionosoituksella on erilainen, ammatillinen merkitys.

Luultavasti huomionosoitusten ja niistä seuranneen näkyvyyden seurauksena minua on tänä vuonna myös haastettu erityisen paljon. Palkintojen myöntäjät saivat tietyn ryhmän masinoimia kirjeitä, joissa palkintoperusteita ja minua huomionosoituksen kohteena arvosteltiin.

Vieläkin huomattavampaa on ollut erilaiset henkilöön kohdistuneet haasteet. Olen toki tottunut haastamisiin, kun olen käsitellyt tiettyjä intohimoja herättäviä teemoja blogissani.

Uutta ovat kuitenkin olleet somessa toimivien ryhmien haasteet nimeltä minuun kohdistuen. Viimeksi sain tällaisen haasteen marraskuun lopussa, jossa minun vaadittiin osallistuvan videoitavaan tiededebattiin koronaepidemiaan ja –rokotuksiin liittyen. Vastausaikaa annettiin viikko, jonka jälkeen minun tulkittiin luovuttaneen ja hävinneen debatin.

Sinänsä debatit ovat normaalia tieteellistä toimintaa. Kokonaan eri asia on tietenkin se, onko ylipäätään järkeä osallistua jonkin fanaatikkoporukan järjestämään tasapuolisuusharhaiseen debattiin, jossa vastapuolen ainoa meriitti on olla eri mieltä tutkitun tiedon kanssa.

Haasteessa ei ollut edes tietoa, kuka on vastapuoli debatissa. Haastajan verkkosivuilla on runsaasti tutkitun tiedon vastaisia väitteitä ja lähinnä myötähäpeää herättäneitä hoito-ohjeita koronaan ja ”rokotushaittoihin”.

Kun en ehtinyt reagoida ajoissa, levisi someen lukuisia perusteettomia väitteitä, että olisin muka vaatinut kysymykset etukäteen ja sitten kieltäytynyt.

Somevyöryn kohdatessani totesin saman, minkä moni muukin on todennäköisesti todennut jo aiemmin lukemattomia kertoja: Kiertämään lähtenyttä valhetta ei totuus saavuta koskaan. 

Ongelma ei ollut se, että minun olisi uskottu luovuttaneen, sillä useimmat lukijat kyllä ymmärsivät, että tuollaiseen haasteeseen ei kannata lähteä mukaan. Ongelma oli se, että periaatteessa tiededebatti voisi ollakin kiinnostava tapa pyrkiä vuorovaikutukseen myös niiden kanssa, jotka eivät normaalisti minun tai jokin muun tieteentekijän viestejä kohtaa. Tiededebatti tulisi kuitenkin järjestää tavalla, jossa kyettäisiin oikeasti keskustelemaan eri tulkinnoista ja näkemyksistä ja tuottamaan debatin seuraajille uutta tietoa.

Päädyin tekemään vastahaasteen. Haastoin tuoreimman haastajan ja myös muut eri kannalla olevat someaktiivit debattiin, joka toteutettaisiin kirjallisena yleisesti hyväksyttyjen eettisten sääntöjen mukaisesti ja tasapuolisesti. Aiheet voitaisiin valita kansalaisten ehdotusten joukosta ja niitä käsiteltäisiin tieteellisten tai muiden luotettavien lähteiden valossa.

Ehkä ei liene yllätys, että tähän päivään mennessä ei yksikään ole ilmoittautunut vastapuolekseni debattiin. Joitakin aihe-ehdotuksia on toki tullut. Yksi reaktio oli kuitenkin selvä. Välittömästi vastahaasteen julkaisun jälkeen somessa levinneet väitteet rohkeuden puutteesta ja luovuttamisesta katosivat.

Tästä kokemuksesta opin yhden asian: Disinformaation levittäjiä kohdatessaan ei tule luovuttaa. Kun oma kanta perustuu tutkittuun tietoon, ei tieteentekijän tarvitse olla huolissaan edes debattiin osallistuessaan – jos vain debatin säännöt mahdollistavat asiallisen ja tasapuolisen käsittelyn. Jään nyt odottamaan uteliaana, toteutuuko lopulta jonkinlainen debatti.

Tämä blogikirjoitus on viimeinen Vuoden professorina. Kiitän vielä kerran Professoriliittoa huomionosoituksesta ja toivotan kaikille rauhallista Joulua ja menestystä uudelle vuodelle 2022 – ja tietenkin myös tulevalle Vuoden professorille.

Mikko Toivola 16.12.2021
Asiallinen vastaus asiattomaan käytökseen, se on parhainta vastamyrkkyä tuolle porukalle. Kiitos väsymättömästä työstäsi disinformaation haastamisessa, se on mittaamattoman arvokasta.