Professoriblogissa otetaan kantaa yliopistojen ja tutkimuslaitosten ajankohtaisiin asioihin.

23.11.2022

Suomalaiset luottavat tieteeseen, mutta eivät kaikki

Joka kolmas vuosi toteutettava tiedebarometri on jälleen julkaistu. Se antaa mielenkiintoista pohdittavaa suomalaisten suhteesta tieteeseen.

Suomalaisten luottamus yhteiskunnallisiin instituutioihin on poikkeuksellisen suurta. Yli 80 % väestöstä luottaa puolustusvoimiin, poliisiin, yliopistoihin ja korkeakouluihin.

Huomionarvoista on, että luottamus on edelleen lisääntynyt (ehkä poliisia lukuun ottamatta) vaikka jo edellisessä mittauksessa Suomi oli hyvin vahvasti luottamusyhteiskunta. Ehkä hieman yllättäen myös luottamus mediaan oli parantunut. Olisivatko suomalaiset oppineet erottamaan luotettavammat lähteet ”vaihtoehtomediasta”?

Erityisesti tieteentekijöitä ilahduttaa barometrin havainto, että 85 prosenttia suomalaisista luottaa tieteeseen ja tutkimukseen. Verrattuna edelliseen vuoden 2019 barometriin lisäys luottavien määrässä on huomattava (+ 16 prosenttia). Mahdollisesti pandemian seurauksena tietoisuus tieteestä ja sen merkityksestä on kasvanut.

Barometrin tuloksista tulee aiempaa vahvemmin esille se, että luottamus tieteeseen on politisoitunut myös Suomessa. Erityisesti barometrissä nousee esille perussuomalaisten kannattajien selvästi muiden puolueiden kannattajista poikkeava linja.

Tieteen luotettavuutta koskeviin väitteisiin perussuomalaisten kannattajat suhtautuivat muiden puolueiden kannattajia negatiivisemmin ja vastaavasti vastasivat myönteisemmin selvästi useammin tiedettä koskeviin kielteisiin väitteisiin. Puolueen kannattajat suhtautuivat myös selvästi kielteisemmin tutkijoiden riippumattomuutta, puolueettomuutta, etiikkaa, moraalia ja sananvapautta koskeviin väitteisiin.

Perussuomalaisten kannattajista vain 67 prosenttia luotti rokotteisiin, kun muiden puolueiden kannattajista luotti noin 90 prosenttia. Vastaavasti 41 prosenttia perussuomalaisten kannattajista oli sitä mieltä, että rokotuksen vaaroista ja haitoista puhutaan liian vähän, kun muiden puolueiden osalta tämä osuus oli 13–33 prosenttia.

Koronaepidemia lisäsi luottamusta tieteeseen keskimäärin selvästi 64–81 prosentilla muiden kuin perussuomalaisten kannattajilla, joilla luottamus lisääntyi 45 prosentilla ja väheni 33 prosentilla. Peräti 45 prosenttia perussuomalaisten kannattajista uskoi, että rokotuksia annetaan paljon siksi, että ne ovat lääketeollisuudelle suurta bisnestä, kun muiden puolueiden kannattajissa tämä osuus oli 14–16 prosenttia.

Kysyttäessä tutkimusrahoituksen kohdistumisesta peräti 77 prosenttia perussuomalaisten kannattajista oli sitä mieltä, että veronmaksajien rahoilla tehdään paljon hyödytöntä tutkimusta ja 56 prosenttia sitä mieltä, että varoja pitäisi kohdentaa vain taloudellisesti parhaiten hyödynnettäville tutkimusaloille. Nämä prosentit erosivat selvästi muiden puolueiden kannattajien vastauksista.

Sen sijaan puoluekanta ei näyttänyt vaikuttavan juurikaan arvioihin tutkimuksen viestinnässä, tutkimusrahoituksen riittävyydessä tai tieteen vaikutuksissa ihmisten elämään. Valtaosa vastaajista oli puoluekannasta riippumatta sillä kannalla, että poliittisen päätöksenteon tulee pohjautua tieteeseen ja tutkittuun tietoon ja että tutkijat voivat osallistua julkiseen keskusteluun.

Kuitenkin 68 prosenttia perussuomalaisten kannattajista uskoi, että politiikka vaikuttaa liikaa tutkimiseen ja tutkijoiden mielipiteisiin, kun vastaava luku oli 24–46 prosenttia muiden puolueiden kannattajilla.

Tiedebarometrin perusteella on siten havaittavissa hyvin selvää kantojen jakautumista poliittisen puoluekannan mukaisesti. Vaikka kaikkien puolueiden kannattajissa on tiedekriittisiä, on ero perussuomalaisten kannattajien ja muiden välillä huomattavan selvä. Luottamuksen puute näyttäisi olevan perussuomalaisten kannattajissa laaja-alaista, vaikka samaan aikaan kuitenkin todetaan, että poliittisen päätöksenteon tulee pohjautua tieteeseen ja tutkittuun tietoon.

Merkittävällä osalla perussuomalaisten kannattajista luottamuksen puute näyttäisi johtavan negatiivisiin tulkintoihin tiedeorganisaatioista, tieteen tilasta ja tutkijoiden luotettavuudesta, kun muiden puolueiden osalta ilmiö on harvinaisempi.

Onko kyseessä tiede- ja instituutiovastaisten valikoituminen erityisesti yhteen puolueeseen? Tulisiko tieteentekijöiden erityisesti kohdistaa viestiään perussuomalaisten kannattajiin ja puolueeseen luottamuksen parantamiseksi? Joka tapauksessa tiedeyhteisön olisi hyvä pohtia, millä tavalla politisoitumiseen kannattaisi reagoida.

Kati Peltola 23.11.2022
Poliittinen keskustelu ja poliittiset ohjelmatkin ovat usein epätarkkoja ja vaikeasti esitettyjä. Perussuomalaisten edustajat puhuvat usein yksinkertaisemmin ja painottavat vahvasti omia päätavoitteitaan. Se helpottaa monien ihmisten liittymistä perussuomalaisiin tai puolueen äänestämistä. Vihapuhettakin tulee perussuomalaisilta enemmän kuin muita puolueita kannattavilta. Muidenkin puolueiden ja niiden kannattajien pitäisi siis keskittyä omien tavoitteidensa selventämiseen ja asialliseen vertailuun myös perussuomalaisten päätavoitteiden kanssa.

Markku. Alanen 24.11.2022
Miksijust persut on niin liikaa esillä? Muiden mielipiteet 0. En heitä kannusta, mutta meitä. Toisinajattelijoita, Normi-ihmisiä.

Missä kuuluu meidän äänemme?

Muut kirjoittajat

Kaikki on vinksin vonksin Raija PyykköOikeissa töissä? 2Jaana HallamaaTKI ja kansainvälisesti kilpailukykyiset toimintaedellytykset Tarja NiemeläProphet of gloom Howy JacobsJufottaako? 1Jopi NymanProfessorer: Blicka bakåt och se framåt! Erik BonsdorffAntti Herlinin aiheellinen huoli Karl-Erik MichelsenNuoren tutkijan asialla Päivi PahtaEristäytymisen aika on ohi Markus OlinTutkijanuran rakentumisen pullonkauloja 1Anssi PaasiMitä yliopistojen tästä lukuvuodesta jää historiaan? Koronakriisi ja professorin työTiede, kulttuuri ja paikallisosasto Jussi VälimaaLähellä etänä Elina Andersson-FinneKun mikään ei riitä Kristiina BrunilaTerveisiä budjettiriiheen Eeva MoilanenProfessoriliiton strategian ytimessä ovat tutkimuksen ja opetuksen vapaus sekä sivistys Jukka 'Jups' HeikkiläMitä on yliopistojen kilpailu? Kimmo AlajoutsijärviHäiriköt tutkijoiden kimpussa Esa VäliverronenYliopiston muutosneuvottelujen erityispiirteistä Petri LehenkariMiksi tiede? Arto MustajokiProfessoreita – onko heitä? Laura KolbeYliopistojohtamista 90-luvun opein 4Jari StenvallSota Ukrainassa ja tiedeyhteistyö Sanna TuromaAssistenttipalvelut – professorien viides tehtävä? 2Mari HatavaraHallituksen jäsenen vastuu yhdistyksessä Leevi MentulaOle mukava Leena KurkinenAkateemisen vapauden ja tutkimuksen tekemisen reunaehdoista ja realiteeteista Heli RuokamoTarvitsemmeko uudenlaista johtajuutta? 1Jukka KekkonenMisinformation överallt! Vad kan universitetssamfundet göra? Gunilla WidénArviointi voi olla ystävä Mika LähteenmäkiYritysyhteistyö – etu vai rasite? Aki MIkkolaDreaming of tenure in Finland? The Finnish Supreme Court says that you shouldn’t Petri MäntysaariProfessorin urapolulle ja polulta pois 3Taina RantanenSanat, teot ja tiedolla hallinta Maria LähteenmäkiRahaa on Matti Alatalo