Professoriblogissa otetaan kantaa yliopistojen ja tutkimuslaitosten ajankohtaisiin asioihin.

4.4.2022

Tukea ukrainalaisille tieteentekijöille

Venäjän hyökkäys Ukrainaan heijastuu selvästi Suomen tiedemaailmaan. Sota vaikuttaa suhtautumiseemme sekä venäläisiin että ukrainalaisiin tutkijoihin. Yhteyksiä Ukrainaan pyritään lisäämään ja Venäjään taas välttämään.

Tutkijayhteisön halu auttaa ukrainalaisia tutkijoita on ajoittain ylittänyt todelliset mahdollisuudet ja kokemus yliopistojen reagoinnin hitaudesta on nostanut myös kriittisiä viestejä esiin.

Koetun hitauden voi ymmärtää siinä valossa, että joudumme toimimaan suomalaisen lain mukaisesti. Vaikka tutkijan näkökulmasta tutkija-apurahan tarjoaminen ukrainalaiselle tuntuu itsestään selvältä ratkaisulta, yliopistojen hallinnossa pohditaan asiaa juridiselta näkökannalta. Esimerkiksi, voiko apurahahakua kohdentaa jonkin tietyn maan kansalaisille? Mielestäni poikkeustilanteessa sääntöjen on kuitenkin voitava joustaa. Kotiyliopistoni on yhdessä Unifin kanssa toki jo viestinyt yliopistotason mahdollisuuksista tukea ukrainalaisia opiskelijoita ja tutkijoita.

Olin itse yhteydessä oman alani tutkijaan Kiovassa ja tarjosin muutaman kuukauden mahdollisuutta vierailla yksikössäni kustannuksista huolehtien. Vaikka kiinnostus ja kiitollisuus tulivat selväksi, ainakin lääkäritaustaiset tutkijat kokevat, että heitä tarvitaan nyt Ukrainassa. Tutkimusyhteistyö olisi toivottua mutta käytännössä sodan aikana mahdollisuudet siihen ovat olemattomat. Vastauksessa heijastui kuitenkin toiveikas usko siihen, että sota kuitenkin kohta loppuu ja silloin tämäntapainen tuki olisi enemmänkin kuin tervetullutta.

Sodan jatkuessa konkreettisin apu tutkijoille näyttäisi olevan tutkimusjakson tarjoaminen niille, jotka ovat jo joutuneet jättämään Ukrainan. Scholars at risk -verkoston kautta InFlames-lippulaivaamme otti yhteyttä ukrainalainen juuri valmistumassa oleva lääketieteen opiskelija, joka oli paennut Kreetalle. Tässä tapauksessa kykenemme tarjoamaan hänelle ainakin kuuden kuukauden työskentelyjakson tutkimuskonsortiossamme toivoen, että jakso johtaa pidempäänkin työskentelyyn. Uskon, että vastaavia tilanteita olisi paljon, jos tieto niistä saavuttaisi asianosaiset.

On myös noussut huoli siitä, että Suomessa oleskelevia venäläistaustaisia tutkijoita kohdeltaisiin asiattomasti. Vaikka organisaatiotasolla yhteistyö venäläisiin on tauolla, se ei tarkoita, että suhtautuminen Suomessa oleviin yksittäisiin tutkijoihin tulisi olla samanlaista. Suomessa on kohtalaisen paljon venäläistaustaisiä pidempään oleskelleita tutkijoita, joita ei voida pitää osallisina Venäjän valtion aloittamaan sotaan.

Omassa ryhmässäni toimiva venäläistaustainen tutkija on ilmaissut pelkoaan siitä, että venäläisiin kohdistettaisiin syrjintää ja häirintää. He ovat esimerkiksi kehottaneet varmuuden vuoksi lapsiaan olemaan puhumatta koulussa venäjää. Toistaiseksi en ole onneksi konkreettista häirintää todennut mutta pidän riskiä siihen merkittävänä. Yliopistojen viesti asiassa on selvä mutta se ei todennäköisesti saavuta yhteiskuntaa, jossa nämä tutkijat elävät arkeaan. Meidän tutkijoiden tulee myös jatkuvasti tuoda esiin viestiä, että häirintä ja asiaton toiminta eivät ole hyväksyttäviä sodankaan aikana.

Muut kirjoittajat

Latasitko lomalla akkujasi? Raija PyykköOikeissa töissä? 2Jaana HallamaaTKI ja kansainvälisesti kilpailukykyiset toimintaedellytykset Tarja NiemeläThe Covid cohort Howy JacobsJufottaako? 1Jopi NymanProfessorer: Blicka bakåt och se framåt! Erik BonsdorffAntti Herlinin aiheellinen huoli Karl-Erik MichelsenNuoren tutkijan asialla Päivi PahtaEristäytymisen aika on ohi Markus OlinTutkijanuran rakentumisen pullonkauloja 1Anssi PaasiMitä yliopistojen tästä lukuvuodesta jää historiaan? Koronakriisi ja professorin työTiede, kulttuuri ja paikallisosasto Jussi VälimaaLähellä etänä Elina Andersson-FinneKun mikään ei riitä Kristiina BrunilaTerveisiä budjettiriiheen Eeva MoilanenHallitusohjelma Professoriliiton strategian painopisteistä katsottuna Jukka 'Jups' HeikkiläMitä on yliopistojen kilpailu? Kimmo AlajoutsijärviHäiriköt tutkijoiden kimpussa Esa VäliverronenYliopiston muutosneuvottelujen erityispiirteistä Petri LehenkariMiksi tiede? Arto MustajokiProfessoreita – onko heitä? Laura KolbeYliopiston johtaja – akateemisesti pätevöitynyt yliopistoyhteisön johtaja 1Jari StenvallSota Ukrainassa ja tiedeyhteistyö Sanna TuromaAssistenttipalvelut – professorien viides tehtävä? 2Mari HatavaraHallituksen jäsenen vastuu yhdistyksessä Leevi MentulaProfessoriliiton verkkosivut uudistetaan – miksi ihmeessä? Leena KurkinenJohtosäännöstä yliopistolakiin, hallitusohjelmatavoitteista kansainväliseen kilpailukykyyn Heli RuokamoUskommeko sitoutumiseen? 2Jukka KekkonenVad är på riktigt viktigt inom utbildning? Gunilla WidénArviointi voi olla ystävä Mika LähteenmäkiMotivaation lähteitä on monta Aki MikkolaUniversity financial management is a key to institutional success – or failure 3Petri MäntysaariGerontologia auttaa näkemän elämän selvemmin 1Taina RantanenKriisiajat militarisoivat yhteiskuntaa 1Maria LähteenmäkiRahaa on Matti AlataloJohtajaprofessori – hiipuva akateeminen ryhmä? Maria Fredriksson-AhomaaAkateemisten titteleiden käännösvaikeuksista Mikko SaikkuYliopistojen rahoitus ja kannustimet 2Hannu VartiainenTo academic friendships Nelli PiattoevaKansainvälistä vai englanninkielistä? Suosituksia Janne Saarikiven ja Jani Koskisen selvityksestä Teija Laitinen