Professoriblogissa otetaan kantaa yliopistojen ja tutkimuslaitosten ajankohtaisiin asioihin.

1.2.2021

Tutkitun tiedon teemavuoden ydin on tieteen yleistajuistaminen

Sekä perinteisen että sosiaalisen median uutisten ja keskusteluiden perusteella voi tehdä johtopäätöksen, että tieteentekijät eivät ole toistaiseksi onnistuneet tieteen yleistajuistamisessa kovinkaan hyvin. Mielestäni juuri tähän haasteeseen tarttumiseen Tutkitun tiedon teemavuosi tarjoaa mahdollisuuden.

Tieteellisen tutkimuksen tekeminen on ammattikuntamme ydintä. Tutkitun tiedon suuren merkityksen yhteiskunnalle jokainen tieteentekijä lienee vahvasti sisäistänyt. Vuonna 2019 julkaistun tiedebarometrin mukaan tieteentekijöillä ja yliopistoilla ei pitäisi olla suurta huolta luotettavuuden ja uskottavuuden suhteen.

Jotta tieteellisellä tiedolla olisi vaikutusta, se tulisi saada sellaiseen muotoon, jossa muutkin kuin tieteentekijät sen ymmärtävät. Mutta miksi ylipäätään kannattaa käyttää aikaa ja energiaa virheellisten väitteiden oikaisemiseen?

Laajalle levinneet virheelliset uskomukset hämärtävät kuvaa yhteiskunnan perusteista. Kun ristiriitaista tietoa on runsaasti tarjolla, on vaikeampi saada selville, mihin tietoon voi luottaa. Voi syntyä myös epäilyä, käytetäänkö yhteiskunnan käyttöön ohjatut verorahat järkevästi ja tehokkaasti. Poliittiset päättäjät ovat myös virheellisille väitteille alttiita, ja heidän virheellisillä uskomuksillaan voi olla erityisen haitallinen vaikutus yhteiskuntaan.

Kriittisen ajattelun ja tiedonhaun oppimisen tulisi kuulua jokaisen kansalaisen opetussuunnitelmaan. Näiden taitojen opiskelulla on nimittäin tutkitusti vaikutusta. Opiskelijoilla tehdyissä tutkimuksessa tieteellisen ja kriittisen ajattelun kurssi vähensi pseudotieteellisiä uskomuksia.

Tieteentekijän ammattirooliin ei ole perinteisesti kuulunut virheellisten väitteiden oikomista. Tämä osa yhteiskunnallista vaikuttamista on jäänyt useimmiten sivurooliin eikä merkittäviä kannustimia ole yliopistoissa tähän kohteeseen käytössä.

Mutta pitäisikö prioriteetin olla toinen? Vaikka työsarka vaikuttaa toivottomalta, kannattaako luovuttaa ja jättää kenttä kokonaan kokemusasiantuntijoille?

Väitän, että tieteentekijän perinteisten ydintehtävien hoitaminen on sitä helpompaa, mitä paremmin väestö on selvillä tieteen perusperiaatteista ja luotettavan tiedon arvioinnin perusteita. Nykytilanne näyttää siltä, että tarvittaisiin ammattilaisten joukkovoimaa puolustamaan tutkittua tietoa ja toistamaan loputtomasti aivan perusasioitakin. Tästä olisi kuitenkin mielestäni hyötyä sekä tutkimuksen tekijöille että yhteiskunnalle.

Tieteentekijät voivat itsekin harhautua

Tieteentekijät ovat toki tottuneet tiedon kriittiseen arviointiin ja hyödyntämään tieteen tietokantoja tietoa hakiessaan. Olemme kuitenkin alttiina samoille kognitiivisille harhoille kuin muutkin kansalaiset.

Vahvistusharha on kognitiivinen vinouma, jossa yksilö etsii ja havaitsee tietoisesti tai tiedostamattaan vain omia ennakkokäsityksiään tukevaa informaatiota. Vahvistusharhan seurauksena ihminen kerää ja muistaa asioita valikoivasti ja tulkinnasta tulee harhautunut ja virheellinen. Emme tietenkään ole suojassa tältä harhalta. Jätämme huomioimatta väitteitä, jotka eivät ole nykykäsitystemme mukaisia.

On hyvä myös muistaa, että myös tieteen sisällä on virheellisiä uskomuksia, vaikka jättäisimme pois laskuista varsinaisen huuhaan puolelle hairahtuneet kollegat.

Olen havainnut myös ilmiön, jossa tieteentekijä unohtaa normaalin tieteellisen keskustelun pelisäännöt somessa toimiessaan. Tavanomaisin virhe on reagoida saatuun kritiikkiin ikään kuin se olisi henkilöön kohdistuvaa arvostelua. Tällöin vastakommentti on myös helposti ad hominem –tyyppinen. Vaikuttaa siltä, että somen pelisäännöt ovat niin erilaiset, että tieteentekijöillä on suuria vaikeuksia noudattaa tieteessä hyväksi koettua asiallista ja kritiikille myönteistä linjaa.

Argumentaatiotaidoista on apua

Vuorovaikutus väestön kanssa perustuu hyvin paljon argumentaatioon. Argumentaatiovirheiden tunnistaminen ja ymmärtäminen helpottavat keskustelua. Kokemukseni perusteella argumentaatiovirheiden tunnistaminen antaa työkaluja asialliselle ja rauhalliselle perustelulle erimielisyystilanteissa.

Suuren määrän vuoksi argumentaatiovirheitä on mahdotonta käsitellä kattavasti tässä kirjoituksessa. Niihin voi perehtyä esimerkiksi aiemmassa kirjoitussarjassani, joka löytyy tästä verkko-osoitteesta.

 

Lopuksi haluaisin vielä kerran kiittää Professoriliittoa saamastani huomionosoituksesta. Vuoden professoriksi valinta on ehdottomasti yksi urani merkittävimmistä kohokohdista.

Lähetä kommentti

Asialliset kommentit omalla nimellä ovat tervetulleita