Professoriblogissa otetaan kantaa yliopistojen ja tutkimuslaitosten ajankohtaisiin asioihin.

Jukka 'Jups' Heikkilä

Tietojärjestelmätieteen professori, Turun yliopisto. Professoriliiton hallituksen puheenjohtaja 2021-

21.6.2023

Hallitusohjelma Professoriliiton strategian painopisteistä katsottuna

Professoriliiton strategiassa vuoteen 2026 saakka on kaksi painopistettä, joista ensimmäinen on toimia tutkimuksen ja opetuksen vapauden ja sivistyksen puolesta. Uudessa hallitusohjelmassa resursointi näyttää paremmalta kuin aikoihin, ja lisäksi hallitus on sitoutunut TKI-ohjelmassaan noudattamaan parlamentaarisen TKI-työryhmän kymmentä periaatetta – akateemisella tutkimuksella ja tieteellä tunnustetaan olevan itseisarvo – joten strategiamme voisi sanoa olevan tältä osin hyvissä kantimissa ja toteutumassa pitkäjänteisen yhteistyön tuloksena.

Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen yhteinen visio 2030 julkaistiin syksyllä 2017. Vision toimeenpanemiseksi laadittiin tiekartta ja sitä tukevat kehittämisohjelmat, joita sisällytettiin osaksi Marinin hallituksen koulutuspoliittista selontekoa ja sittemmin parlamentaarisen TKI-työryhmän toimeksiantoa. Orpon hallitus alkaa toteuttaa työryhmän raportin perusteella muodostettua ylivaalikautista TKI-lakia hallituskaudellaan. Näin vuosia sitten aloitettu Visio 2030 siirtyy toteutusvaiheeseen. Sen tavoitteena on siis lisätä Suomen TKI-panostukset 4 %:iin BKT:sta 2030 mennessä. Valtion rahoituksen kasvattaminen edellyttää, että yritysten TKI-rahoitus kasvaa samaa tahtia, ja sitä puolestaan vauhditetaan TKI-verovähennysoikeuksin.

Kasvava valtionrahoitus kohdistetaan yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa tehtävään perus- ja soveltavaan tutkimukseen, tutkimuslaitoksille, yliopistosairaaloille sekä kilpailtuun rahoitukseen Suomen Akatemian ja Business Finlandin kautta. Myös yliopistoindeksi pysyy ennallaan. Se määräytyy yleisen ansiotaso-, kuluttajahinta- ja tukkuhintaindeksin yhdistelmänä ja riittänee kompensoimaan yliopistojen nykyisten tehtävien kustannustason nousua. Tutkimusta merkittävästi rahoittavat yleishyödylliset säätiöt saavat edelleen kerryttää tulojaan verovapaasti sivistyksen hyväksi. Valtio järjestelee, vihdoinkin, innovaatiotoimintaansa tukevat pääomasijoitus-, yritysrahoitus- ja vienninedistämisinstrumentit, jotta innovaatioiden kaupallistaminen, mittakaavaedut ja yritysten vientiponnistelut saadaan palvelemaan uusien, monenkeskisten innovaatioekosysteemien muodostumista. Kaikkien edellä mainittujen toimien on arvioitu tuottavan välittömiä ja välillisiä tuottavuusparannuksia yhteiskunnan toimintaan, jopa siinä määrin, että hyvinvointiyhteiskunnan taloudellinen perusta voidaan säilyttää.

Mutta koska koulutuspoliittisessa selonteossa ja OECD:n myöhemmissä vertailuissa on todettu Suomen osaamistason jäävän jatkuvasti verrokkimaita jälkeen, tavoitellaan hallitusohjelmassa osaamistason nostoa. Puolikkaan ikäluokan pitäisi suorittaa korkeakoulututkinto 2030. Tällä pystyttäisiin vastaamaan samalla korkeakoulutettujen ammattilaisten kasvavaan työvoimapulaan, jonka suuruudesta on vaihtelevia alakohtaisia käsityksiä. Nostoon ei ole osoitettu erillistä lisärahoitusta, vaan siihen päästään parantamalla läpivirtausta, ottamalla käyttöön uusia opetus- ja oppimismenetelmiä, opetusyhteistyötä lisäämällä ja edellyttämällä ETA-alueen ulkopuolisten opiskelijoiden kattavan opiskelun kustannukset täysimääräisesti. Lisääntyvä TKI-rahoitus antaa tilaisuuksia kytkeä opiskelijoita aiempaa enemmän tutkimushankkeisiin jouduttaen valmistumista ja parantaa mahdollisuuksia elinikäiseen oppimiseen yhteistyöhankkeissa yritysten kanssa. Enkä hämmästyisi, jos eurooppalaisissa koulutus- ja tutkimusalliansseissa suoritetut mikrotutkinnot (micro-credentials) tulevat myös korkeakoulujen keinovalikoimaan. Kasvavat opiskelijamäärät, monimutkaistuvat toimintatavat ja jatkuva uusintaminen aiheuttavat jatkossa merkittävää päänvaivaa korkeakoulutuksessa sekä opettajille että oppijoille.

Sen sijaan toisella painopistealueellamme, professorien hyvän työn edellytysten parantamisella, hallitusohjelmassa on ituja ideologisiin kärjistyksiin ja konflikteihin. Esitystämme yliopistojen johtamisjärjestelmien selkeyttämiseksi ja yliopistoyhteisöjen autonomian lisäämiseksi ei hallitusohjelmassa ole, vaan joudumme ratkomaan johtosääntöjen ongelmia ja johtamiskäytänteitä omassa piirissämme työnantajan kanssa.

Hallitusohjelmassa työmarkkinoita ollaan joustavoittamassa pohjoismaisten mallien mukaan. Suomalaisten asiantuntijoiden ostovoima ei ole erityisen mairitteleva, ja työmarkkinoilla on kohtaanto-ongelmia. Hallitus haluaa suosia nykyistä paikallisempaa ja/tai liittokohtaista sopimusta, mutta näyttää kovin työnantajia suosivalta etääntyessään kolmikantaisuudesta ja tulopoliittisista kokonaisratkaisuista. Erona pohjoismaiseen malliin näyttää olevan epätasapainoinen työehtojen heikentäminen ja sopimisen kulttuurin unohtaminen. Lisäksi ohjelmassa esitetään, että vientiteollisuusyritysten palkka- ja työehtoratkaisut asettavat rajat kansalliselle sopimiselle. Se soveltuu mielestäni huonosti yliopistotyöyhteisöihin: yleiset työehtojen huononnukset osuvat jo sellaisenaan pätkätyöläisiin ja pitkäkestoisen kansainvälisen yhteistyön rakentamiseen. Sama koskee rahoittajan, työnantajan ja yksittäisen tekijän välisiä lisäsopimuksia: vaikka tekijän oikeudet luovan työnsä tuloksiin, teoksiin, aineistoihin ja oppimateriaaleihin on tekijänoikeuslain uudistamisessa vahvistettu, käytännön sopimuksissa on edelleen korjaamista ja lisäpalvelujen tarve erityisesti tutkimusaineistojen keräämiseksi, avaamiseksi, jakamiseksi ja säilyttämiseksi on huomattavan suuri.

Tilanne on herkkä: viimeaikaisissa yliopistoja koskevissa tuomioistuinten päätöksissä erityisesti irtisanomisperusteita ja määräaikaisten työsuhteiden käyttöä on höllennetty. Edellä mainituissa kohdissa toivoisin sekä poliitikoilta että työmarkkinaosapuolilta pitkämielisyyttä ja sovitteluhalua liian yksiniittisten saneluratkaisujen asemesta.

Sillä kaikkien eduksi – niin akateemisten, yritysten, julkisen sektorin kuin kansalaistenkin – on, että 2010-luvun tutkimus- ja koulutus leikkaukset eivät toistu. Niiden jälkiä on korjattu kauan,  ja sillä aikaa muut maat menivät menojaan. Niinpä me liitossa katsomme, että tuotteliaat ja vaikuttavat yliopistot ja tutkimuslaitokset ansaitsevat myös hyvät johtamisjärjestelmät, hyvät työolosuhteet ja kilpailukykyisen palkkauksen. Tutkimuksen ja opetuksen vapauden ja sivistyksen puolesta tehtävien toimien kanssa nämä tulevat muodostamaan suomalaisen tiedepolitiikan kovan ytimen, sen, joka laaditaan vapaan pohjoismaisen demokratian mukaisesti eri osapuolten kanssa poliittisessa yhteistyössä.