Professoriblogissa otetaan kantaa yliopistojen ja tutkimuslaitosten ajankohtaisiin asioihin.

Jussi Välimaa

Koulutustutkimuksen professori, Jyväskylän yliopisto

17.11.2022

Tiede, kulttuuri ja paikallisosasto

Käsitys Professoriliitosta muodostuu tavallisille kansalaisille ja jopa Professoriliiton jäsenille liiton valtakunnallisen näkyvyyden perusteella. Tämä on hieman hämäävää, sillä julkisuuden varjoon jäävä paikallisosastojen toiminta luo kuitenkin perustaa myös liiton toiminnalle.

Mutta mitä paikallisosastoissa oikein puuhataan? Miten toiminta on kenties muuttunut? Otimme asiasta selvää kollegani, professori Petri Karosen kanssa kirjoittamalla Jyväskylän yliopiston Professoriliiton paikallisosaston historian. Tiivistäen voi sanoa, että Jyväskylän paikallisosastossa on tehty monenlaista sen reilun 50-vuotisen historian kuluessa. Seuraavassa muutamia nostoja toiminnasta.

Toiminnan alusta lähtien paikallisosaston johtokunta on keskustellut ja neuvotellut yliopiston johdon kanssa. Tapaamisissa on väännetty kättä mm. tutkijakoulutuksen lisistä, apulaisprofessoreiden asemasta ja palkoista sekä yliopiston eri hallintomalleista. Välillä neuvottelut ovat olleet hyvin vaikeita, kuten vaikkapa 1990-luvun lopulla laman kourissa. Välillä taas yhteinen sävel on löytynyt helpommin. Tähän on myötävaikuttanut se, että professoreiden ja yliopiston johdon yhteinen tavoite on lopultakin yliopiston etu ja menestys. Kaikki mikä edistää tiedettä, tutkimusta, sivistystä ja koulutusta tukee professoreiden ja koko akateemisen yhteisön toimintaa. Ilman professoreiden asiantuntemusta ja kriittisiä näkökulmia yliopiston johto ei kuitenkaan välttämättä havaitse ongelmakohtia. Johdolla ei ole ajantasaista tietoa siitä, mitä muutoksista ja uudistuksista käytännössä seuraa. Siksikin kriittinen keskustelu on yliopiston uudistamisen oleellinen voimavara.

Toinen pitkään jatkunut perinteemme on säännöllinen yhteistyö Tieteentekijöiden kanssa. Jyväskylässä se alkoi jo 1990-luvulla. Esimerkiksi toukokuulla 1990 vietettiin Tieteentekijöiden paikallisosaston laivaseminaarin yhteydessä ”vapaamuotoinen, rentouttava ilta Pohjois-Päijänteellä”. Paikallisessa yhteistyössä on järkeä, sillä molempien liittojen paikallisosastojen päämääränä ovat työntekijöiden hyvinvointi sekä yliopiston etu. Näkemykset poikkeavat välillä toisistaan, mutta yhteiseen ymmärrykseen on päästy helposti myös hankalissa tapauksissa. Yhteistyö jatkuu edelleen, vaikka valtakunnallisesti liittojen välit ovatkin viilentyneet.

Kolmas pitkä perinne ovat paikallisosaston järjestämät erilaiset vapaamuotoiset tilaisuudet. 1970-luvulta aina 1990-luvulla järjestettiin Flooranpäivän juhlia. Esimerkiksi vuonna 1984 keskusteltiin aiheesta ”Akateemiset perinteet – mitä ne ovat ja tarvitaanko niitä? Tämän ohella on järjestetty yleisiä keskustelutilaisuuksia. Marraskuulla 1997 keskusteltiin aiheesta ”Tiede ja kulttuuri – onko kulttuuri tieteenalojen suurin yhteinen tekijä vai pienen yhteinen jaettava”. Mieleenpainuvia tapahtumia olivat myös kevät- ja eloretket (vuosina 2003–2013), joilla tutustuttiin sekä kollegoihin että vierailujen kohteisiin, kuten vaikkapa Itä-Uudenmaan kartanoihin (vuonna 2004) tai Verlan museoalueeseen (2005). Tämä toiminta hiipui valitettavasti 2010-luvun aikana, sillä professoreiden kiireitä ovat lisänneet mm. ulkopuolisen rahoituksen hakeminen, laajentuvat vastuut sekä erilaiset tietokoneohjelmat, jotka ovat siirtäneet sihteereiden töitä proffille.

Kaikista näistä asioista on vaihdettu ajatuksia sekä sääntömääräisissä vuosikokouksissa että paikallisosaston johtokunnan kokouksissa, joissa käydyt keskustelut ovat olleet ja ovat mielenkiintoisia sekä hauskoja. Niissä avautuu myös laajempia näkökulmia yliopiston toimintaan. Monille meistä Professoriliiton kokoukset ovatkin ainoita tilaisuuksia, joissa voi keskustella vapaasti eri tieteenaloja edustavien kollegoiden kanssa sekä tieteen että yliopiston kannalta kiinnostavista asioista. Tällaista keskustelua tarvittaisiin entistä enemmän, sillä tehokkuuden nimiin vannovassa yliopistolaitoksessa on entistä vaikeampaa löytää aikaa ja mahdollisuuksia keskustella tärkeistä yhteisistä asioista. Samalla se kertoo siitä, että yliopistoissa pitäisi olla rakenteita, joissa voitaisiin keskustelemalla luoda yhteistä näkemystä ja ymmärrystä siitä, mihin suuntaan yliopistoa pitäisi kehittää.

Lähetä kommentti

Asialliset kommentit omalla nimellä ovat tervetulleita

Muut kirjoittajat

Digitaalisuus helpottaa elämää – ja ajaa epätoivoon Jaana HallamaaProfessoriliiton strategian ytimessä ovat tutkimuksen ja opetuksen vapaus sekä sivistys Jukka 'Jups' HeikkiläTerveisiä budjettiriiheen Eeva MoilanenYliopistot menneen vankina ja tulevaisuuden rakentajina Jari StenvallProfessors´ tenure track: fair or unfair? Tarja NiemeläTutkijanuran rakentumisen pullonkauloja Anssi PaasiNuoren tutkijan asialla Päivi PahtaMuurahaisen omenakävely ja globaalit ongelmat Markus OlinUrapolun arvioinnit kuntoon Raija PyykköSuomalaiset luottavat tieteeseen, mutta eivät kaikki Juhani KnuutiJufottaako? Jopi NymanProfessorer: Blicka bakåt och se framåt! Erik BonsdorffAntti Herlinin aiheellinen huoli Karl-Erik MichelsenLähellä etänä Elina Andersson-FinneHowyland Revisited Howy JacobsMitä yliopistojen tästä lukuvuodesta jää historiaan? Koronakriisi ja professorin työMitä on yliopistojen kilpailu? Kimmo AlajoutsijärviKun mikään ei riitä Kristiina BrunilaHäiriköt tutkijoiden kimpussa Esa VäliverronenSelvitys yliopistojen johtosäännöistä piirtää karun kuvan Suomen yliopistoissa toteutuneesta hallinnosta – tilanne vertautuu lähinnä feodaaliajan johtamiskäytäntöihin Petri LehenkariMiksi tiede? Arto MustajokiProfessoreita – onko heitä? Laura KolbeSota Ukrainassa ja tiedeyhteistyö Sanna TuromaAssistenttipalvelut – professorien viides tehtävä? Mari HatavaraHallituksen jäsenen vastuu yhdistyksessä Leevi MentulaOle mukava Leena KurkinenProfessorin vaikutusmahdollisuudet ja oikeudet osallistuvampaan ja toimivampaan yliopistoyhteisöön sekä akateemiseen vapauteen Heli RuokamoTarvitsemmeko uudenlaista johtajuutta? Jukka KekkonenMisinformation överallt! Vad kan universitetssamfundet göra? Gunilla WidénArviointi voi olla ystävä Mika Lähteenmäki