Professoriblogissa otetaan kantaa yliopistojen ja tutkimuslaitosten ajankohtaisiin asioihin.

20.10.2020

Clausewitz ja yliopisto

Strategia ja strateginen ajattelu on muodostunut 2000-luvulla suomalaisten yliopistojen ydinosaamiseksi. Poimin satunnaisesti valitun viiden yliopiston verkkosivuilta strategiatavoitteita:

-”yliopisto on ainutlaatuinen tieteen ja ajattelun keskus – sekä kotimaassa että kansainvälisesti"

-”johtotähtiämme ovat huippututkimuksen ja innovaatioiden yhdistäminen”

-”koulutamme tulevaisuuden suunnannäyttäjiä kestävämmän, älykkäämmän ja inhimillisemmän maailman rakentamiseksi”

-”olemme vaikuttava sivistysyliopisto”

-”Strategiamme lähtökohtana ovat maailmanlaajuiset haasteet, joihin haemme ratkaisuja profiilialueillamme tieteidenvälisen tutkimuksen ja monialaisen koulutuksen avulla.”

Yhteistä yliopistojen strategioille ovat ylevät tavoitteet ja viimeistelty esitysasu. Yliopistot myös pyrkivät kertomaan miten yleviin tavoitteisiin päästään. Toimenpiteet voivat olla aika yksityiskohtaisiakin.

Olen itsekin osallistunut oman yliopistoni strategiaprosessiin, jota pidin sekä osallistavana että hyödyllisenä. Strategian tekeminen voikin olla kiinnostava älyllinen haaste, sillä se voi saada meidät yhdessä miettimään keitä olemme, mihin meidän tulisi pyrkiä, ja millaista maailmaa haluamme olla luomassa.

Strategia ei siis itsessään ole ongelma. Sen sijaan ongelmia tulee siitä, miten strategiaa käytetään: auttaako se kompleksisten kokonaisuuksien hahmottamista vai käytetäänkö sitä toimintaa ohjaavana suunnitelmana. Jälkimmäiseen suuntaan vetää moni asia - ei yksin strategisen tutkimuksen rahoitusinstrumentti. Suomen Akatemian ja muidenkin rahoittajien hakemuksissa pitää mainita, mihin strategiseen tavoitteeseen tutkimus liittyy. Miksi? Onko niin, että vain strategiassa määritellyt tutkimuskohteet ovat tieteellisesti mielenkiintoisia ja relevantteja? Missä on akateeminen vapaus?

Näitä pohtiessani vaihdoin näkökulmaa ja perehdyin kenraali Carl von Clausewitzin teokseen sodankäynnistä professori Strachanin tutkimuksen (2010) avulla.

Eräs Clausewitzin tunnetuimmista aforismeista on huomio siitä, että sodassa menestyminen vaatii yhteispeliä valtiojohdon, armeijan ja kansan välillä. Sovellan Clusewitzin ajattelua yliopistoon. On ilmiselvää, että koulutus ja tutkimus voivat onnistua vain, jos niillä on sekä valtiovallan tuki että kansan kannatus. Etenkin tutkimuksen osalta on tärkeää, että kansalaiset ymmärtävät, millaista tutkimusta yliopistoissa tehdään ja miksi. Veronmaksajina he maksavat kulut. Tieteen popularisointi ja suomenkielinen tieteellinen julkaiseminen ovat tästä syystä yliopistoille olemassaolon peruskysymys.

Jatkan pohdintaa Clausewitzin avulla ja korvaan käsitteen sota käsitteellä yliopisto ja käsitteen taistelu käsitteellä tutkimus, sillä tutkimus (taistelu) on yliopiston (sodan) ytimessä.

Mikä on siis keskeistä tutkimuksen onnistumisen kannalta? Clausewitzia mukaillen kaikki organisaatiot tarvitsevat strategiaa. Ainakin joissakin yliopistoissa on kuitenkin yleistynyt ajattelutapa, jossa strategian noudattaminen ohjaa tutkimustoimintaa. Yliopiston strategian pitäisi kuitenkin olla  maailman hahmottamisen apuväline eikä rautahäkki, joka ehkäisee uutta tutkimustoimintaa. Tämän toki tietävät strategia-ajattelun asiantuntijatkin: strategian toimeenpanossa on syytä analysoida, mikä on aiotun ja toteutuneen strategian välinen suhde. Sen jälkeen muutetaan strategiaa. Samoin on Clausewitzilla: sodassa taktiikka ohjaa strategiaa ja luo strategialle uusia päämääriä, sillä taistelumenestys tai tappio luovat uusia tavoitteita sodan strategialle. Clausewitzia mukaillen, tieteessä ja yliopistossa tutkimus on keskeisin uusia suuntia osoittava tekijä. Tästä syystä yliopistoissa tutkimuksen (myös opetuksen) pitäisi ohjata strategiaa ja luoda sille uusia tavoitteita. Ei toisinpäin.

Jukka Westermarck 20.10.2020
Todella hieno kirjoitus. Upeaa että joku vielä muistaa mikä olikaan se yliopiston tarkoitus; korkeatasoinen tutkimus ja siihen perustuva opetus. Eli "Tiede edellä".

Taina Rantanen 20.10.2020
Kiinnostavaa! Valitsemasi eri yliopistojen strategianäytteet eroavat toisistaan paljon. Kirjoitus on hyvä. Hienoa, että pidät esittä tieteen ensisijaisuutta. Haluan tuoda esille myös sen, että pienten mutta pienuudestaan huolimatta laadukkaiden alojen on strategisten valintojen kulta-aikana vaikea tulla otetuiksi huomioon.

Mika Lähteenmäki 20.10.2020
Tärkeä puheenvuoro! Strategiatyö on tärkeää, koska parhaimmillaan se auttaa jäsentämään ja kehittämään toimintaa. Meidän on kuitenkin oltava valppaina sen suhteen, millaista kieltä strategiateksteissä käytetään, koska puhetavat vaikuttavat käsityksiin siitä, miten asiat ovat. Strategiatyö on diskursiivista toimintaa, joka tuottaa tulkintoja ja mielikuvia yliopistojen toiminnasta ja tehtävistä. Esimerkiksi on aivan eri asia nähdä opiskelijat asiakkaina kuin välttämättömänä osana yliopiston käsitettä. Jos strategiatekstien kieli on superlatiiveja pursuvaa konsulttipuhetta, riskinä on, että strategia diskursiivisena toimintana muodostaa rinnakkaistodellisuuden, joka on täysin eriytynyt organisaation toiminnasta ja toimijoista.

Hannu Heikkinen 21.10.2020
Kun muutettavat muuttaen muokataan Clausewitzin lause yliopistokontekstiin, se valaisee olennaisen näkökulman yliopiston tehtävään yhteiskunnassa. Mainio analogia.

Muut kirjoittajat

Kaikki on vinksin vonksin Raija PyykköOikeissa töissä? 2Jaana HallamaaLänsirannikon musta joulu 2Tarja NiemeläProphet of gloom Howy JacobsJufottaako? 1Jopi NymanProfessorer: Blicka bakåt och se framåt! Erik BonsdorffAntti Herlinin aiheellinen huoli Karl-Erik MichelsenNuoren tutkijan asialla Päivi PahtaMuurahaisen omenakävely ja globaalit ongelmat Markus OlinTutkijanuran rakentumisen pullonkauloja 1Anssi PaasiMitä yliopistojen tästä lukuvuodesta jää historiaan? Koronakriisi ja professorin työLähellä etänä Elina Andersson-FinneKun mikään ei riitä Kristiina BrunilaTerveisiä budjettiriiheen Eeva MoilanenSuomalaiset luottavat tieteeseen, mutta eivät kaikki 2Juhani KnuutiProfessoriliiton strategian ytimessä ovat tutkimuksen ja opetuksen vapaus sekä sivistys Jukka 'Jups' HeikkiläMitä on yliopistojen kilpailu? Kimmo AlajoutsijärviHäiriköt tutkijoiden kimpussa Esa VäliverronenSelvitys yliopistojen johtosäännöistä piirtää karun kuvan Suomen yliopistoissa toteutuneesta hallinnosta – tilanne vertautuu lähinnä feodaaliajan johtamiskäytäntöihin Petri LehenkariMiksi tiede? Arto MustajokiProfessoreita – onko heitä? Laura KolbeYliopistojohtamista 90-luvun opein 4Jari StenvallSota Ukrainassa ja tiedeyhteistyö Sanna TuromaAssistenttipalvelut – professorien viides tehtävä? 2Mari HatavaraHallituksen jäsenen vastuu yhdistyksessä Leevi MentulaOle mukava Leena KurkinenProfessorin vaikutusmahdollisuudet ja oikeudet osallistuvampaan ja toimivampaan yliopistoyhteisöön sekä akateemiseen vapauteen Heli RuokamoTarvitsemmeko uudenlaista johtajuutta? 1Jukka KekkonenMisinformation överallt! Vad kan universitetssamfundet göra? Gunilla WidénArviointi voi olla ystävä Mika LähteenmäkiYritysyhteistyö – etu vai rasite? Aki MIkkolaDreaming of tenure in Finland? The Finnish Supreme Court says that you shouldn’t Petri Mäntysaari