Professoriblogissa otetaan kantaa yliopistojen ja tutkimuslaitosten ajankohtaisiin asioihin.

9.11.2021

Mitä on yliopisto?

Tämä kysymys vaikuttaa taustalla päivänpoliittisissa keskusteluissa, kun eri tahot vaativat yliopistoilta vaikuttavuutta. Yliopistojen pitäisi olla alueellisesti ja kansallisesti vaikuttavia kouluttajia ja yrityselämän innovaattoreita sekä kansainvälisesti korkeatasoisia tutkimuslaitoksia. Kaikki vaatimukset ovat itse asiassa oikeutettuja, sillä yliopistot toimivat pääasiassa veronmaksajien rahoilla. Kansalaisten ja yrittäjien näkökulmasta yliopistojen tulisi hyödyttää yhteiskuntaa ja talouselämää.

Mutta mitä on hyödyllisyys, ja mitä on yliopisto?

Hyödyllisyys tiivistyy helposti vaatimukseen nopeasta ja välittömästä hyödystä. Yliopistoille tämä on hankala tavoite, sillä opiskelijoiden koulutus vie aikaa 5-6 vuotta. Yritysten tarpeet ovat tässä ja nyt. Tutkimuskin on pitkäjänteistä toimintaa, jossa kovasti kiirehtimällä tärvellään tutkimuksen laatua. Kiireestä kärsii lopulta myös tutkimuksen hyödynnettävyys.

Hyödyllisyyden haasteena ovat yliopistojen ja talouselämän sekä yhteiskunnan erilaiset aikarytmit. Maisterin opintien aikana ehtii vaihtua ainakin yksi hallitus ja talouden nousukaudesta ehditään lamaan.  Rytmien eritahtisuus on ilmeisen vaikea asia hyväksyä. Samoin on se, että pyrkimällä lyhytnäköisesti innovaatioiden tuottamiseen murennetaan helposti pitkäjänteisen perustutkimuksen mahdollisuuksia. Oleellista on löytää dynaaminen tasapaino yliopiston prosessien sekä yhteiskunnan vaateiden ja talouselämän odotusten välille.

Hyödyllisyyden odotuksiin liittyy kiinteästi kysymys yliopiston olemuksesta. Ronald Barnett ja Michael A. Peters (2018) erottelevat kysymyksestä kaksi toisiinsa kietoutuvaa ulottuvuutta: yliopisto ideana ja yliopisto organisaationa. Korkeimman opetuksen ja tutkimuksen ideaa ja samalla yhteiskunnallista instituutiota ovat ylläpitäneet, suojelleet ja kehittäneet akateemiset yhteisöt keskiajalta lähtien. Yliopistot ovat myös aina olleet osa yhteiskuntaa, sillä akatemia on kasvattanut uusia opiskelijapolvia yhteiskuntien jäseniksi sekä vaalinut totuuden tavoittelun pyhää tulta.

Akateemisten yhteisöiden ohella yliopisto on myös organisaatio, jolla on omat päätöksenteon ja hallinnon järjestelmät sekä resurssit. Organisatorinen ulottuvuus houkutteleekin jatkuvasti niin poliitikkoja, liike-elämän edustajia kuin tutkijoitakin rinnastamaan yliopistot muihin organisaatioihin. Olemme vuosien varrella kuulleet, että yliopisto on oppiva organisaatio, asiantuntijaorganisaatio, projektiorganisaatio, luova organisaatio, valtion virasto tai opintopistetehdas yms. Yliopistoa on tarkasteltu myös akateemisen kapitalismin ja yritysyliopiston (entrepreneurial university) näkökulmista.

Kaikki nämä luonnehdinnat ovat itse asiassa totta, sillä ne kuvaavat joitakin yliopistojen monista ulottuvuuksista. Mutta juuri samasta syystä yksisilmäiset määrittelyt antavat harhaisen kuvan yliopistojen toiminnasta. Yliopistot ovat enemmän kuin erilaisten organisatoristen määrittelyiden summa. Yliopistot ovat sekä opiskelijoiden että opettajien ja tutkijoiden yhteisöjä, joiden piirissä tutkitaan, opetetaan ja opitaan eri tieteenalojen kulttuureissa. Yliopistojen erityinen piirre on eri tieteenalojen suuri vaikutus sekä akatemian jäsenten identiteetteihin että siihen, millaiset ovat eri yhteisöiden kommunikaation ja tutkimuksen tekemisen tavat. Yliopistot ovat ytimeltään myös moraalis-eettisiä yhteisöjä, sillä kansalaisten kasvatus ja totuuden tavoittelu vaativat korkeiden eettisten periaatteiden kunnioitusta.

Akateemisessa maailmassa on luonnollista argumentoida ja keskustella kollegoiden kanssa, kun tehdään tutkimusta ja opetusta koskevia päätöksiä. Kollegiaalisuus on nimittäin akateemisen työn ja päätöksenteon perusta ja syvä pohjavirta.

Näistä syistä johtuen yliopistoja ei pitäisi verrata erilaisiin organisaatioihin, vaan niitä tulisi tarkastella suhteessa muihin yliopistoihin. Yliopistot ovat nimittäin ainutlaatuisia akateemisten ja opiskelijayhteisöiden sekä hallinnollisten prosessien kombinaatioita. Samalla yliopistot ovat harvoja julkisia tiloja ja paikkoja yhteiskunnassa, joissa kansalaiset sekä akatemian, talouden ja yhteiskunnan edustajat voivat kohdata, keskustella sekä tehdä yhteistyötä.   

Barnett, R. & Peters, M.A. (2018) (toim.) The Idea of the University. Vol 1 & 2. Peter Lang Publishers.

Erik Bonsdorff 09.11.2021
Kiitos; hyvä katsaus. Yliopisto ideana (ja uusia ajatuksia tuottavana) on keskeinen komponentti joka on jotenkin jätetty taka-alalle kun 'uusi ihanne' hyödystä ja vaikuttavuudesta on päästetty etusijalle. Kahden erilaisen näkökulman yhteensovittaminen ei aina ole helppoa.

Lähetä kommentti

Asialliset kommentit omalla nimellä ovat tervetulleita