Professoriblogissa otetaan kantaa yliopistojen ja tutkimuslaitosten ajankohtaisiin asioihin.

Karl-Erik Michelsen

Tieteen, teknologian ja modernin yhteiskunnan tutkimuksen professori Lappeenrannan teknillinen yliopisto, Vuoden Professori 2018

27.2.2019

Sitran tulevaisuus

Vaalit ovat tulossa ja vaalilupauksissa tarjotaan äänestäjille monenlaista hyvää. Lupausten maksaminen talouskasvun hiipuessa voi olla vaikeaa. Kun vaalit ovat ohi, rahaa on etsittävä kotimaasta ja ulkomailta.

SDP on jo ilmoittanut vaihtoehtobudjetissa ottavansa reilut 300 miljoonaa euroa Sitran yli 800 miljoonan euron pääomasta. Sitra on omavarainen, eikä se ole tarvinnut valtion rahallista tukea viimeiseen kahteen vuosikymmeneen. Pääomat ovat karttuneet rahaston omilla sijoituksilla ja erityisesti Nokian osakkeilla, jotka rahasto sai 1990-luvun alussa.

Vaikka Sitra on napanuoralla kiinni eduskunnassa, se on todellisuudessa itsenäinen toimija, joka pystyy päättämään omasta toiminnastaan. Sitra on siten erikoistapaus suomalaisessa tutkimusjärjestelmässä. Yliopistot ovat keränneet viime vuosina pääomia, mutta ne ovat vielä kaukana siitä tilanteessa, jossa Sitra on ollut jo vuosikymmeniä.  

Sitra ei ole pelannut varman päälle, vaan se on muokannut toimintojaan ajan haasteiden mukaan. Se on pääomittanut kansainvälistyviä yrityksiä, perustanut Keksintösäätiön ja saattanut alkuun maailmanluokan geenitutkimuksen. Sitra on myös kouluttanut johtajia, vauhdittanut kokeilukulttuuria ja kiertotaloutta sekä pohtinut megatrendejä. Osa hankkeista on mennyt odotetusti pieleen, mutta kokonaisuudessaan Sitran saldo on vahvasti positiivinen.

Miksi tällaiselta instituutiolta pitäisi viedä pääomat? Sitran kriitikot puhuvat löysästä rahasta, hukkaan menneistä hankkeista ja ajatuspajasta, jonka pyörittämiseen ei tarvita lähes miljardin euron pääomaa. Kollektiivinen kateus on myös vahva argumentti, joka vetoaa suomalaisten sydämeen. Onko oikein, että Sitra rakentaa itselleen massiivisen tornin Ruoholahteen ja omistaa parkkitalon osakkeita Helsingin ydinkeskustassa. Kaiken lisäksi Sitran pääoma on ansiotonta arvonnousua, jonka rahasto sai Nokian hyvinä vuosina.

SDP siirtäisi osan Sitra pääomasta Suomen Akatemialle ja yliopistoille. Ajatus on kaunis, mutta taskusta taskuun siirtäminen ei paranna suomalaisen tutkimusjärjestelmän suorituskykyä. Jos Suomeen halutaan lisää innovaatioita, poliittisten päättäjien pitää sijoittaa uutta pääomaa sinne, missä siitä on puutetta. Yliopistojen ja korkeakoulujen pääomittaminen on päässyt alkuun, mutta sitä pitää jatkaa vielä vuosikymmeniä. Tähän eivät Sitran pääomat riitä.

Suomalaisen innovaatiojärjestelmän kehittäminen hyytyi finanssikriisiin ja Nokian romahdukseen. Peliteollisuus ja start-up-huuma eivät ole tuottaneet uutta ihmettä ja parhaat ja innovatiivisimmat yritykset siirtyvät huolestuttavan nopeasti ulkomaalaiseen omistukseen. Vaikka osaaminen jää Suomeen, päätökset tehdään jossain muualla. Tytäryhtiötalous ei ole kilpailukykyinen talous.

Jos innovaatiojärjestelmään halutaan lisää rahaa, sitä on saatavissa valtionyhtiöistä, joiden taseet ovat hyvässä kunnossa. Globaalissa taloudessa valtion ei tarvitse harjoittaa kansainvälistä yritystoimintaa, vaan se voi keskittyä kilpailukyvyn kehittämiseen.

Seuraava hallitus voisi tehdä rohkean päätöksen ja siirtää merkittävän osan osakesalkustaan yliopistoille ja tutkimuslaitoksille. Sitra on erinomainen esimerkki siitä, kuinka sopivaan aikaan tehty pääomasijoitus tuottaa hyvän tuloksen.

Keskustelu Sitran tulevaisuudesta jatkuu maaliskuussa, kun Matti Vanhasen johtama Sitra-komitea saa mietintönsä valmiiksi. Vaikka tehtävänanto koskee Sitran hallintoa, mietinnössä varmaan pohditaan myös pääoman kohtaloa. Vaalit ovat lähellä ja nähtäväksi jää, minkä kannan valtio ottaa Sitran tulevaisuuteen. Kun rahat on viety, niitä ei enää saa takaisin.

 

Karl-Erik Michelsen