Professoriblogissa otetaan kantaa yliopistojen ja tutkimuslaitosten ajankohtaisiin asioihin.

Karl-Erik Michelsen

Tieteen, teknologian ja modernin yhteiskunnan tutkimuksen professori Lappeenrannan teknillinen yliopisto. Vuoden Professori 2018.

31.5.2022

Antti Herlinin aiheellinen huoli

Koneen hallituksen puheenjohtaja esitti huolensa Suomen työvoiman ja koulutuksen tasosta. Herlinin mukaan Suomen korkeakoululaitos ei pysty kouluttamaan riittävästi kansainvälisen tason osaajia, joten ”jos meidän korkeakouluistamme ei löydy maailman huipulla olevaa tietoa ja osaamista, pikkuhiljaa se osaamattomuus alkaa jäytää myös yritysten osaamista, ja sitten pudotaan huipulta kovassa kansainvälisessä kilpailussa.”

Antti Herlinin huoli on aiheellinen. Suomen kilpailukyky on jo pitkään laahannut verrokkimaiden perässä, eivätkä KIKY-sopimukset ja poliittiset ratkaisut ole korjanneet tilannetta. Kyse on syvästä rakenteellista ongelmasta, jota on vaikea ratkaista. Suomen työmarkkinoilta poistuu kokeneita osaajia, eivätkä nuoremmat ikäluokat pysty paikkaamaan poistumaa. Keskuskauppakamarin vuonna 2020 tekemässä kyselyssä yli puolet jäsenyrityksistä kertoi tarvitsevansa lisää osaavaa työvoimaa. Kansainvälisiä osaajia on yritetty houkutella, mutta huonolla menestyksellä. Kyseessä on globaali ilmiö, eikä Suomi kiinnosta kovan sarjan kansainvälisiä osaajia.

PTT:n tekemän selvityksen mukaan Suomen elinkeinoelämä tarvitsee tulevaisuudessa erityisesti teknologia-alan asiantuntijoita. Saman asian toteaa myös TEK:n toiminnanjohtaja Jari Jokinen, jonka mielestä ”nopeita toimia tarvitaan, sillä Suomessa syntyneiden tekniikan yliopistokoulutettujen määrä ei yksinkertaisesti riitä yritysten tarpeisiin”.

Suomessa on tällä hetkellä reilut 60 000 työikäistä diplomi-insinööriä ja noin 105 000 insinööriä. Ammattikorkeakoulut ottavat vuosittain noin 10 000 ja yliopistot hieman yli 3 200 uutta opiskelijaa. Kuten Suomessa on tapana, opiskeluajat kuitenkin venyvät suosituksia pidemmiksi ja erityisesti ammattikorkeakouluissa liian moni jättää leikin kesken. Vaikka työmarkkinoille tulee vuosittain noin 8000 korkeasti koulutettua tekniikan alan osaajaa, se ei riitä täyttämään kasvavaa tarvetta.

Mitä asialle voidaan tehdä? Kaikki kivet kannattaa tietysti kääntää, jotta maan rajojen ulkopuolelta saadaan uusia osaajia. Sen lisäksi kannattaa tehostaa kotimaista insinöörikoulutusta.

Mutta samalla katseen voisi kääntää tekniikan alan sisäisiin rakenteisiin. Vaikka Suomi on tasa-arvon mallimaa, Suomen työmarkkinat ovat edelleen voimakkaasti jakaantuneet miesten ja naisten töihin. Yksi segregaation vahvimmista linnakkeista on tekniikka. Insinööriliiton selvityksen mukaan ammattikorkeakouluista valmistuneista insinööreistä vain 14 % on naisia. Tilanne ei ole sen parempi yliopistoissa, joissa naisten osuus diplomi-insinööreiksi opiskelevista on noin neljännes.

Eikä tässä vielä kaikki. Naisinsinöörien tyytymättömyys kasvaa työuran aikana, ja kokeneista osaajista jopa kolmannes harkitsee alan vaihtamista. Suosituin kohde on lääketiede ja jopa 80 % alaa vaihtavista haluaisi tehdä työtä lääkärinä. TEK:n selvityksessä naiset kertoivat menettäneensä kiinnostuksen teknologiaan ja katuvansa tehtyä uravalintaa. Insinöörien työnkuvat ja sisällöt eivät ole houkuttelevia ja naisinsinöörien uramahdollisuudet ja palkka eivät kestä vertailua.

Taustalla kummittelee myös perinteinen maskuliininen insinöörikulttuuri, jossa naisille on varattu toissijainen paikka. Insinöörikulttuurin nurjista puolista on keskusteltu julkisuudessa, mutta kulttuuri on sulautunut osaksi työkulttuureja ja itse teknologiaa. Meitä ympäröivä maailma on ”man-made-world”.

Voisiko Suomi olla maa, joka rakentaa tasa-arvoisen teknologisen kulttuurin? Ajatus tuntuu utopistiselle, kun teknologinen kulttuuri asetetaan historialliseen kontekstiin. Tekniikka-alojen maskuliininen liike-energia on pitänyt naiset teknologian kehityksen ulkokehällä. Tämä siitäkin huolimatta, että naiset käyttävät teknologiaa jo paljon enemmän kuin miehet. Naiset ovat enemmistönä myös luonnontieteelisillä aloilla, jotka ovat välttämätön edellytys teknologian kehitykselle.

Jos Suomi kuitenkin onnistuisi rakentamaan uuden teknologisen kulttuurin, millaisesta osaamisresurssista olisi kysymys? Lukioissa tytöt ovat olleet jo vuosia ylivoimainen enemmistö ja sama ylivoima on levinnyt myös korkeakouluopintoihin. Ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissa naiset päihittävät miehet sekä opiskelijoina että tutkintojen suorittajina. Tästä luonnollisesti seuraa se, että työmarkkinoille tulee jo nyt ja tulevaisuudessa selvästi enemmän korkeasti koulutettuja naisia kuin miehiä.

Suomen elinkeinoelämän ei tarvitse mennä merta edemmäksi kalaan, jos keksitään keinot, joilla uudistetaan teknologista kulttuuria ja muokataan tekniikan aloja niin, että ne soveltuvat myös naisten urahaaveisiin. Suomi on korkean koulutustason maa ja on hämmentävää, että tekniikan alalla naisten tarjoama osaamisresurssi on jäänyt käyttämättä. Muutosta tarvitaan monella taholla, mutta aluksi kannattaa aina katsoa peiliin.

Karl-Erik Michelsen

Tieteen, teknologian ja modernin yhteiskunnan tutkimuksen professori Lappeenrannan teknillinen yliopisto. Vuoden Professori 2018.

Edelliset kirjoitukset

Pitäisikö aivovuodosta huolestua? 0Tutkimusrahoitus 2.0 1Tiede ja kolme ministeriä 0Tiede ja Covid-19 pandemia 0Miten tiede osallistuu Korona-kriisistä käytävään keskusteluun? 1

Muut kirjoittajat

Oikeissa töissä? Jaana HallamaaProfessoriliiton strategian ytimessä ovat tutkimuksen ja opetuksen vapaus sekä sivistys Jukka 'Jups' HeikkiläTerveisiä budjettiriiheen Eeva MoilanenYliopistojohtamista 90-luvun opein Jari StenvallTiede, kulttuuri ja paikallisosasto Jussi VälimaaLänsirannikon musta joulu Tarja NiemeläTutkijanuran rakentumisen pullonkauloja Anssi PaasiNuoren tutkijan asialla Päivi PahtaMuurahaisen omenakävely ja globaalit ongelmat Markus OlinKaikki on vinksin vonksin Raija PyykköSuomalaiset luottavat tieteeseen, mutta eivät kaikki Juhani KnuutiJufottaako? Jopi NymanProfessorer: Blicka bakåt och se framåt! Erik BonsdorffLähellä etänä Elina Andersson-FinneProphet of gloom Howy JacobsMitä yliopistojen tästä lukuvuodesta jää historiaan? Koronakriisi ja professorin työMitä on yliopistojen kilpailu? Kimmo AlajoutsijärviKun mikään ei riitä Kristiina BrunilaHäiriköt tutkijoiden kimpussa Esa VäliverronenSelvitys yliopistojen johtosäännöistä piirtää karun kuvan Suomen yliopistoissa toteutuneesta hallinnosta – tilanne vertautuu lähinnä feodaaliajan johtamiskäytäntöihin Petri LehenkariMiksi tiede? Arto MustajokiProfessoreita – onko heitä? Laura KolbeSota Ukrainassa ja tiedeyhteistyö Sanna TuromaAssistenttipalvelut – professorien viides tehtävä? Mari HatavaraHallituksen jäsenen vastuu yhdistyksessä Leevi MentulaOle mukava Leena KurkinenProfessorin vaikutusmahdollisuudet ja oikeudet osallistuvampaan ja toimivampaan yliopistoyhteisöön sekä akateemiseen vapauteen Heli RuokamoTarvitsemmeko uudenlaista johtajuutta? Jukka KekkonenMisinformation överallt! Vad kan universitetssamfundet göra? Gunilla WidénArviointi voi olla ystävä Mika LähteenmäkiYritysyhteistyö – etu vai rasite? Aki MIkkolaDreaming of tenure in Finland? The Finnish Supreme Court says that you shouldn’t Petri Mäntysaari