Professoriblogissa otetaan kantaa yliopistojen ja tutkimuslaitosten ajankohtaisiin asioihin.

30.8.2018

Kuka kouluttaisi generalisteja?

Kesän lukulistan ehdon ykkönen on Pulizer-palkittu John Lewis Gaddisin teos ”On Grand Strategy”. Pitkään historialliseen jatkumoon sijoitettu analyysi avaa strategian luonnetta, tekemisestä ja tekijöistä. Kirja on pitkä ja hengästyttävä lukuelämys, joka sopi erinomaisesti kuuman kesän hellepäiviin. 

Gaddisin viesti lukijoilleen on selkeä. Maapalloa, ihmistä ja elämää uhkaa massiiviset ongelmat, joita ei voida ratkaista ilman sivistynyttä älymystöä. Tarvitsemme spesialistien rinnalle generalisteja, jotka tuntevat menneisyyden, osaavat analysoida nykyisyyttä ja pystyvät tekemään rohkean realistisia päätöksiä tulevaisuudesta.

Gaddisin kirja porautuu modernin maailman kovaan ytimeen. Monimutkainen ja globaali maailma tuntuu karkaavan ihmisen hallinnasta, eikä poliittisilla tai yritysjohtajilla ole keinoja päälle kaatuvien uhkien torjumiseen. Toki modernin maailman uhat ovat olleet tiedossa viimeistään 1980-luvulta lähtien, jolloin Ulrich Beck formuloi analyysinsä riskiyhteiskunnasta. Vaikka riskit tunnetaan, niiden ratkaisemiseen ei tunnut löytyvän pätevää strategiaa. 

Sitä odotellessa sekä teollinen että jälkiteollinen maailma kietoutuu monimutkaiseksi vyyhdiksi, joka synnyttää ennakoituja ja ennakoimattomia uhkia. Niitä on ratkottu ad-hoc-menetelmällä ilman selkeää strategista näkemystä.

Uuden lukuvuoden kynnyksellä olisikin ehkä hyvä pohtia, kouluttavatko yliopistot ammattilaisia, joilla on kyky luoda laaja-alaisia strategioita, joilla voidaan vaikuttaa globaalin maailman ongelmiin? Pikainen katsaus opetusohjelmiin ei lupaa hyvää. Tieteenalat ovat silpoutuneet ja erikoistuminen on ohjannut korkeinta akateemisen opetuksen sisältöjä. Opetusputkista on tullut kapeita, eikä sivuaineiden avulla ole helppo rakentaa laajempaa kokonaiskuvaa. 

Yliopistot vastaavat tietysti elinkeinoelämän ja hallinnon tarpeisiin. Ne ovat suosineet jo vuosikymmeniä spesialisteja, jotka tietävät paljon rajatuista aiheista. Spesialistit pystyvät ratkaisemaan käytännössä minkä tahansa ongelman, jos he vain tietävät, mitä ongelmaa he ovat ratkaisemassa. 

Tähän kipupisteeseen ovat törmänneet monet yritykset ja julkisen sektorin yhteisöt. Yhteiskunta on muuttunut monimutkaiseksi, eikä kukaan tunnu tietävän, mitä maailmassa on tapahtumassa. Soten ratkaisuyritykset ovat vaatimaton häivähdys tietämättömyyttä, jonka kanssa yritykset ja hallinto painiskelevat.  Suuremmassa kuvassa ovat mukana ilmastonmuutos, pakolaisuus, urbanisaatio ja monet muut megatrendit. Niiden hallintaan tarvittaisiin strategioita, joilla yhteiskunnat voidaan navigoida turvalliseen satamaan.

Spesialistit eivät näe metsää puilta, vaikka he pystyvät analysoimaan metsän jokaisen puun. Suuremman kuvan ymmärtämiseen tarvittaisiin generalisteja, jotka osaavat yhdistellä toisiinsa sopimattomia elementtejä. Missä tällaisia ammattilaisia koulutetaan? Vastaus on kai tyly eli ei missään.

Monimutkaistuvassa maailmassa generalistien arvostus on nousemassa. Amerikkalaistutkimusten mukaan he saavat parempia työpaikkoja ja korkeampaa palkkaa. Generalisteja tarvitaan johtamaan yrityksiä ja yhteisöjä, jotka ovat täynnä oman alansa spesialisteja. Erityisen haluttuja generalistit ovat software-yhtiöissä sekä markkinointialan yrityksissä.  

Miten akateeminen yhteisö vastaa muuttuvan maailman haasteisiin? Uskaltaako joku yliopisto romuttaa tieteiden ja oppialojen välisiä raja-aitoja? Millainen olisi koulutusohjelma, joka tuottaisi laaja-alaisesti maailmaa ymmärtäviä generalisteja? Skeptikko voisi sanoa, ettei generalisteja voi kouluttaa, vaan he kouluttautuvat itse oman sisäisen intohimonsa ajamana? Olipa ratkaisu mikä tahansa, Suomi ja maailma tarvitsee pikaisesti generalisteja analysoimaan ja hahmottamaan monimutkaisia ongelmia.

John Lewis Gaddis hävittää perinteisen rajan spesialistien ja generalistien väliltä. Hänen mukaansa maailma tarvitsee molempia strategian tekemiseen ja toteuttamiseen. Spesialisti osaa ottaa huomioon yksityiskohdat ja generalistilla on visioita ja rohkeutta viedä strategiaa eteenpäin. Eli runoilija Arkhilokhosta lainaten: ”Kettu tietää monia asioita. Siili tietää yhden ison asian.”