Professoriblogissa otetaan kantaa yliopistojen ja tutkimuslaitosten ajankohtaisiin asioihin.

26.5.2021

Tiede ja kolme ministeriä

Yleisradion toimittaja kysyi Matti Vanhaselta, vaarantavatko jatkuvat ministerivaihdokset hallinnollista työtä valtiovarainministeriössä. Vanhasen vastaus oli yksiselitteinen. Ministeriöt elävät yli hallituskausien, eikä hallinnon jatkuvuutta saa vaikeuttaa poliittisilla päätöksillä.

Suomi on saanut uuden valtiovarainministerin keikkaministerin tilalle. Samalla vapautuu tiede- ja kulttuuriministerin paikka. Sinne haetaan jo kolmatta ministeriä tämän vaalikauden aikana.

Vaarantavatko toistuvat ministerivaihdokset Suomen tiede- ja innovaatiopolitiikan jatkuvuuden? Tätä kysymystä tuskin on pohdittu Keskustan puoluejohdossa, kun puolue sai hallitusneuvottelujen tuloksena itselleen tiede- ja kulttuuriministerin salkun. Hanna Kosonen sijaisti ensin Annika Saarikkoa ja nyt Saarikko siirtää vetovastuun seuraavalle ministeriehdokkaalle. Uusiutuminen on tapahtunut nopeasti ja ilman sen suurempaa harkintaa. Tämä näkyy myös ministerien lausunnoissa. Hanna Kosonen ei koskaan kiteyttänyt tiede- ja tutkimuspoliittista linjaansa. Annika Saarikon tahtotilasta jäi samoin vähintäänkin sekava kuva. Hän pohti uuden yliopiston perustamista ja samaan aikaan hän oli hyväksymässä kehysriihessä miljoonien eurojen supistukset valtion tiederahoitukseen. Mitä tekee seuraava tiedeministeri?

Samaan aikaan, kun tiedeministeriön pyöröovi jatkaa pyörimistään, Suomi ja koko maailma astuvat pandemian jälkeiseen aikaan. Tilannetta voisi ehkä verrata vuoteen nolla eli siihen hetkeen 1940-luvun puolivälissä, kun toinen maailmasota päättyi. Takana oli useamman vuoden globaali painajainen ja edessä tuntematon tulevaisuus. Epävarmuuden reunalta voittajiksi ponnistivat ne maat, joilla oli halua ja tahtoa panostaa tieteeseen, teknologiaan ja innovaatioihin.

Yksi voittajista oli Yhdysvallat, jonka tiede- ja teknologiapoliittisen linjan määritteli Presidentti F.D. Rooseveltin tiedepoliittinen neuvonantaja, professori Vannevar Bush. Hänen mukaansa tärkeintä oli rakentaa vahva tiede- ja teknologiapoliittinen järjestelmä, joka pystyi vastaamaan uuden ajan haasteisiin. Sen tärkein tehtävä oli kasvattaa järjestelmällisesti ja pitkäjänteisesti tieteellistä pääomaa. Tämä edellytti tehokasta korkeakoulusektoria, joka kouluttaa uusia osaajia tuottamaan ja luomaan uutta tietoa ja sen soveltamista käytännön tarkoituksiin. Samalla vahvistetaan perustutkimuksen keskuksia eli korkeakouluja, yliopistoja ja tutkimuslaitoksia. Nämä laitokset tarjoavat ympäristön, joka suosii eniten uuden tieteellisen tiedon luomista. Ne ovat myös vähiten paineessa välittömien, konkreettisten tulosten saavuttamiseksi.

Vaikka Vannevar Bush julkaisi kuuluisat teesinsä reilut kahdeksan vuosikymmentä sitten, ne ovat erityisen ajankohtaisi tänä päivänä. Matti Vanhanen lupasi valtiovarinministerinä Suomen T&K-rahoituksen nousevan neljään prosenttiin BKT:sta. Samaan aikaan eduskunta hyväksyi massiivisen EU:n elvytyspaketin, jossa rahoitusta suunnataan koulutukseen, tutkimukseen ja innovaatioihin.

Jokainen tieteentekijä tietää, kuinka tiedon kerääminen, analysointi ja jalostaminen verifioiduksi tutkimustulokseksi vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. Tiede on maratonlaji, jossa eivät pärjää hätäiset ja hutilot. Tiede- ja tutkimuspolitiikka ei siten rakennu vaalikausittain tai poliittisten virtausten mukana. Se vaatii pitkää pinnaa, malttia ja laaja-alaista ymmärrystä.

Pandemian päättyminen avaa horisontin valtavalle kysynnälle, jonka täyttämiseen tarvitaan tieteellistä tutkimusta ja tutkimuksesta sovellettuja ratkaisuja. Uusi tilanne edellyttää kuitenkin johtajuutta ja päätöksentekoa, joka ymmärtää tieteellistä työtä ja innovaatioita. Tiedeministeri on nyt ja tulevina vuosina temppelin harjalla, jossa väärät päätökset ja päättämättömyys aiheuttavat korvaamattomia seurauksia. Siten ei ole yhdentekevää, kuka valitaan tiedeministeriksi ja minkä aseman tiedeministeri saa valtioneuvoston jäsenenä. Selvää kuitenkin on, ettei näin tärkeää asemaa voida pitää kiertopalkintona tai poliittisena astinlautana.