Professoriblogissa otetaan kantaa yliopistojen ja tutkimuslaitosten ajankohtaisiin asioihin.

Kirsti Sintonen

Professoriliiton viestintäpäällikkö

16.3.2020

Oikeudenmukaisuutta tuloksen tekijöille

Neuvottelut yliopistolaisten työehdoista ovat paraikaa käynnissä – koronavirustilanteesta huolimatta.

Tuntuu ihmeelliseltä, että jokaisella neuvottelukierroksella yliopistoväen tulee perustella, miksi he ansaitsevat samat palkankorotukset kuin muutkin. Nytkään ei olla enempää vaatimassa. Vaikka faktapohjaa löytyisi sillekin.

Vuonna 2017 uusien opiskelijoiden määrä oli 20 265 ja viime vuonna lähes 22 100. Maan hallituksen tavoitteena on lisätä korkeakoulutettujen osuutta, aloituspaikkamääriä ollaan nostamassa tuhansilla. Koska rahoitusmalli palkitsee edelleen pitkälti määräperusteilla, yliopistot lähtivät taas keskinäiseen tutkintotavoitekilpaan.

Opiskelijat ovat olleet ahkeria ja yliopistotutkintojen määrä on kasvanut 10 prosentilla 2011-2018. Uudet osaajat on kaikki koulutettu vähemmällä henkilöstömäärällä. Yliopistojen palkkausjärjestelmän piirissä olevan henkilöstön määrä laski 2013-2017 peräti 2815 henkilöllä. Opetus- ja tutkimushenkilöstön määrä laski 4,2 % ja muun henkilöstön määrä 17,2 %. Kaikkein pahimpien väenvähentämisvuosien jälkeen henkilöstöä on tullut jonkin verran lisää, mutta kansainvälisesti verraten opiskelijoita per opettaja on paljon.

OECD:n tilastojen mukaan vähiten opiskelijoita suhteessa opettajaan on Norjassa (9) ja Ruotsissa (10). Suomi asettuu OECD-maiden keskiarvoon suhdeluvulla 16. Tuoreessa Unescon katsauksessa suhdelukumme on 19,9, kun vauraiden maiden keskiarvo on 14,2.

”Opiskelijoiden ja opettajien määrän suhde on tulevaisuudessa yli 20. Tällainen kansainvälinen huippulukema ei ole meille kunniaksi vaan häpeäksi. Yliopistoille tulee vastustamaton houkutus tinkiä laadusta, jotta tutkintojen tavoitemäärät saavutettaisiin”, puuskahti Helsingin yliopiston emerituskansleri Kari Raivio Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla tämän kuun alussa.

Opetuksen ja ohjauksen lisäksi henkilöstö on paiskinut duunia myös tutkimuksen saralla. Yliopistoissa tuotettujen julkaisujen määrä on kasvanut 15 prosentilla 2011-2018. Korkeimman Jufo-tason eli tason 3 artikkelien määrä on kasvanut yli 21 prosentilla. (Tästä tulee juttua seuraavaan Acatiimi-lehteen, joka ilmestyy 8.4.)

Tutkintomäärät ja huippujulkaisut tuottavat yliopistoille rahoitusmallin kautta rahaa. Varmaan olisi ihan kohtuullista, että varsinaiset tuloksen tekijätkin saisivat tästä osansa.

Yleensä aina näin neuvottelukierrosten aikana yliopistot vetoavat rahoitusahdinkoonsa. Ennen viime eduskuntavaaleja vaikutimme yhteisessä rintamassa yliopistojen ja Sivistystyönantajien kanssa perusrahoituksen osuuden kasvattamiseksi ja yliopistoindeksin saamiseksi jälleen voimaan.

Yliopistoindeksi on nyt voimassa. Yliopistojen perusrahoitukseen tuli 40 miljoonan euron lisäys. Sitran taseesta on päätetty irrottaa 100 miljoonaa euroa yliopistojen pääomittamiseen.

Yliopistot korostavat aivan oikein faktapohjaisen päätöksenteon merkitystä. Toivotaan, että faktat, ei mutu, puhuu myös neuvottelupöydässä, ja yliopistoväen oikeudenmukaiset tavoitteet saavat tukea.

Yliopistotyönantajalta ei ole voinut jäädä huomaamatta myöskään se, miten vastuullisesti ja nopeasti opetus- ja tutkimushenkilöstö on taipunut koronatilanteen aiheuttamaan muutokseen ja tekee mahdolliseksi etäopiskelun sekä tulevien osaajien valmistumisen.