Professoriblogissa otetaan kantaa yliopistojen ja tutkimuslaitosten ajankohtaisiin asioihin.
Kirsti Sintonen
Professoriliiton viestintäpäällikkö
16.3.2020Oikeudenmukaisuutta tuloksen tekijöille
Neuvottelut yliopistolaisten työehdoista ovat paraikaa käynnissä – koronavirustilanteesta huolimatta.
Tuntuu ihmeelliseltä, että jokaisella neuvottelukierroksella yliopistoväen tulee perustella, miksi he ansaitsevat samat palkankorotukset kuin muutkin. Nytkään ei olla enempää vaatimassa. Vaikka faktapohjaa löytyisi sillekin.
Vuonna 2017 uusien opiskelijoiden määrä oli 20 265 ja viime vuonna lähes 22 100. Maan hallituksen tavoitteena on lisätä korkeakoulutettujen osuutta, aloituspaikkamääriä ollaan nostamassa tuhansilla. Koska rahoitusmalli palkitsee edelleen pitkälti määräperusteilla, yliopistot lähtivät taas keskinäiseen tutkintotavoitekilpaan.
Opiskelijat ovat olleet ahkeria ja yliopistotutkintojen määrä on kasvanut 10 prosentilla 2011-2018. Uudet osaajat on kaikki koulutettu vähemmällä henkilöstömäärällä. Yliopistojen palkkausjärjestelmän piirissä olevan henkilöstön määrä laski 2013-2017 peräti 2815 henkilöllä. Opetus- ja tutkimushenkilöstön määrä laski 4,2 % ja muun henkilöstön määrä 17,2 %. Kaikkein pahimpien väenvähentämisvuosien jälkeen henkilöstöä on tullut jonkin verran lisää, mutta kansainvälisesti verraten opiskelijoita per opettaja on paljon.
OECD:n tilastojen mukaan vähiten opiskelijoita suhteessa opettajaan on Norjassa (9) ja Ruotsissa (10). Suomi asettuu OECD-maiden keskiarvoon suhdeluvulla 16. Tuoreessa Unescon katsauksessa suhdelukumme on 19,9, kun vauraiden maiden keskiarvo on 14,2.
”Opiskelijoiden ja opettajien määrän suhde on tulevaisuudessa yli 20. Tällainen kansainvälinen huippulukema ei ole meille kunniaksi vaan häpeäksi. Yliopistoille tulee vastustamaton houkutus tinkiä laadusta, jotta tutkintojen tavoitemäärät saavutettaisiin”, puuskahti Helsingin yliopiston emerituskansleri Kari Raivio Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla tämän kuun alussa.
Opetuksen ja ohjauksen lisäksi henkilöstö on paiskinut duunia myös tutkimuksen saralla. Yliopistoissa tuotettujen julkaisujen määrä on kasvanut 15 prosentilla 2011-2018. Korkeimman Jufo-tason eli tason 3 artikkelien määrä on kasvanut yli 21 prosentilla. (Tästä tulee juttua seuraavaan Acatiimi-lehteen, joka ilmestyy 8.4.)
Tutkintomäärät ja huippujulkaisut tuottavat yliopistoille rahoitusmallin kautta rahaa. Varmaan olisi ihan kohtuullista, että varsinaiset tuloksen tekijätkin saisivat tästä osansa.
Yleensä aina näin neuvottelukierrosten aikana yliopistot vetoavat rahoitusahdinkoonsa. Ennen viime eduskuntavaaleja vaikutimme yhteisessä rintamassa yliopistojen ja Sivistystyönantajien kanssa perusrahoituksen osuuden kasvattamiseksi ja yliopistoindeksin saamiseksi jälleen voimaan.
Yliopistoindeksi on nyt voimassa. Yliopistojen perusrahoitukseen tuli 40 miljoonan euron lisäys. Sitran taseesta on päätetty irrottaa 100 miljoonaa euroa yliopistojen pääomittamiseen.
Yliopistot korostavat aivan oikein faktapohjaisen päätöksenteon merkitystä. Toivotaan, että faktat, ei mutu, puhuu myös neuvottelupöydässä, ja yliopistoväen oikeudenmukaiset tavoitteet saavat tukea.
Yliopistotyönantajalta ei ole voinut jäädä huomaamatta myöskään se, miten vastuullisesti ja nopeasti opetus- ja tutkimushenkilöstö on taipunut koronatilanteen aiheuttamaan muutokseen ja tekee mahdolliseksi etäopiskelun sekä tulevien osaajien valmistumisen.
Kirsti Sintonen
Professoriliiton viestintäpäällikkö
Edelliset kirjoitukset
Tiedeusko on vahvistunut ja huuhaa hiipuu 1Lupausten kunnianpalautus 0Koulutuslupauksia vai aprillipiloja 0Oikea suunta, mutta riittämätön 0Mahdottomat yhtälöt mahdollisiksi 1Muut kirjoittajat
Oikeissa töissä? Jaana HallamaaProfessoriliiton strategian ytimessä ovat tutkimuksen ja opetuksen vapaus sekä sivistys Jukka 'Jups' HeikkiläTerveisiä budjettiriiheen Eeva MoilanenYliopistojohtamista 90-luvun opein Jari StenvallTiede, kulttuuri ja paikallisosasto Jussi VälimaaTKI ja kansainvälisesti kilpailukykyiset toimintaedellytykset Tarja NiemeläTutkijanuran rakentumisen pullonkauloja Anssi PaasiNuoren tutkijan asialla Päivi PahtaEristäytymisen aika on ohi Markus OlinKaikki on vinksin vonksin Raija PyykköSuomalaiset luottavat tieteeseen, mutta eivät kaikki Juhani KnuutiJufottaako? Jopi NymanProfessorer: Blicka bakåt och se framåt! Erik BonsdorffAntti Herlinin aiheellinen huoli Karl-Erik MichelsenLähellä etänä Elina Andersson-FinneProphet of gloom Howy JacobsMitä yliopistojen tästä lukuvuodesta jää historiaan? Koronakriisi ja professorin työMitä on yliopistojen kilpailu? Kimmo AlajoutsijärviKun mikään ei riitä Kristiina BrunilaHäiriköt tutkijoiden kimpussa Esa VäliverronenYliopiston muutosneuvottelujen erityispiirteistä Petri LehenkariMiksi tiede? Arto MustajokiProfessoreita – onko heitä? Laura KolbeSota Ukrainassa ja tiedeyhteistyö Sanna TuromaAssistenttipalvelut – professorien viides tehtävä? Mari HatavaraHallituksen jäsenen vastuu yhdistyksessä Leevi MentulaOle mukava Leena KurkinenAkateemisen vapauden ja tutkimuksen tekemisen reunaehdoista ja realiteeteista Heli RuokamoTarvitsemmeko uudenlaista johtajuutta? Jukka KekkonenMisinformation överallt! Vad kan universitetssamfundet göra? Gunilla WidénArviointi voi olla ystävä Mika LähteenmäkiYritysyhteistyö – etu vai rasite? Aki MIkkolaDreaming of tenure in Finland? The Finnish Supreme Court says that you shouldn’t Petri MäntysaariProfessorin urapolulle ja polulta pois Taina RantanenSanat, teot ja tiedolla hallinta Maria LähteenmäkiRahaa on Matti AlataloArkisto
- maaliskuu, 2020 1
- marraskuu, 2019 1
- syyskuu, 2019 1
- huhtikuu, 2019 1
- marraskuu, 2018 1
- elokuu, 2018 1
- huhtikuu, 2018 1
- tammikuu, 2018 1
- lokakuu, 2017 1
- marraskuu, 2016 1
- elokuu, 2016 1
- huhtikuu, 2016 1
- helmikuu, 2016 1
- joulukuu, 2015 1
- lokakuu, 2015 1
- kesäkuu, 2015 1
- maaliskuu, 2015 1
- helmikuu, 2015 1
- marraskuu, 2014 1
- lokakuu, 2014 1
- kesäkuu, 2014 1
- huhtikuu, 2014 1
- helmikuu, 2014 1
- tammikuu, 2014 1
- marraskuu, 2013 1