Professoriblogissa otetaan kantaa yliopistojen ja tutkimuslaitosten ajankohtaisiin asioihin.

2.9.2019

Lupausten kunnianpalautus

Lähes kaikki nykyiset hallituspuolueet toitottivat ennen viime eduskuntavaaleja koulutuksen ja tutkimuksen kunnianpalautuksen tarpeesta.

Kun googlettelee ”koulutuksen ja tutkimuksen kunnianpalautus”, eniten osumia tulee SDP:n vaaliteemoihin sekä demariehdokkaiden puheisiin.  Myös sana ”tiede” näkyi vahvasti puoleen kannanotoissa.

”Koulutuksen ja tieteen kunnianpalautus tarkoittaa käytännössä sitä, että panostamme perustutkimukseen, soveltavaan tutkimukseen, tuotekehitykseen ja innovaatiotoimintaan sekä rakennamme suomalaisesta tiedeyhteisöstä kansainvälisesti houkuttelevan”, julisti puolueen puheenjohtaja, nykyinen pääministeri Antti Rinne. 

Vihreän eduskuntaryhmän kannanoton otsikko oli Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen kunnianpalautus. Siinä tavoiteltiin yliopistoille 180 miljoonan euron ja ammattikorkeakouluille 80 miljoonan euron perusrahoituksen korotusta. ”Tarvitsemme koulutuksen kunnianpalautuksen, koulutusmiljardin”, julisti vihreiden tuolloinen puheenjohtaja Pekka Haavisto Ylen puheenjohtajatentissä.

Myös vasemmistoliiton puheenjohtaja ja monet kansanedustajaehdokkaat pitivät kunnianpalautusta vahvasti esillä. ”Hallitus on aloittanut tieteen ja koulutuksen kunnianpalautuksen, kun monta vuotta on menty vähennysten tietä”, korosti puolueen puheenjohtaja, nykyinen opetusministeri Li Andersson kesäkuussa.

Yliopisto- ja tiedeasiat kuuluvat Antti Rinteen hallituksessa tiede- ja kulttuuriministerille. Se salkku on keskustalla. ”Suomalaisessa korkeakoulutuksessa tarvitaan tulevina vuosina vakautta ja kehittämisrauhaa”, kirjoitti Annika Saarikko blogissaan kesäkuussa. Samaa hän vakuuttaa yhdessä perhevapaasijaisensa Hanna Kososen kanssa tällä viikolla ilmestyvässä Acatiimi-lehdessä.  

Mutta kuinka sitten kävikään, kun eteen tuli budjetin laadinta ja valtiovarainministeriö iski talousrätingit pöytään? ”Valtiovarainministeriön budjettiesitys petti korkeakoulut”, totesivat korkeakoulualan järjestöt kannanotossaan.  

Miksi on aina niin, että kunnianpalautukset, koulutusmiljardit ja vakauden korostus ovat niitä, joista ollaan ensimmäisenä tinkimässä? Nurinkurista on myös se, että osaamisen merkitystä korostavassa maassa juuri koulutussektori joutuu jatkuvasti pettymään. Liian hyvin on mielessä ennen eduskuntavaaleja 2015 keskeisten poliitikkojen paistattelu koulutuslupauskylttien kanssa, ja silti mittavat rahoitusleikkaukset alkoivat heti hallituskauden alussa. 

Yliopistoväki oli luulossa, että ennen viime kevään vaaleja toitotettu kunnianpalautus ei olisi sanahelinää vaan merkitsisi riihikuivaa rahaa sekä indeksijäädytysten myötä tulleen rahoitusvajeen paikkausta. Korkeakoulujen aloituspaikkomäärien lisäys tuhansilla sekä vaade jatkuvasta oppimisesta eivät onnistu ilman resursseja.

On myös syytä muistuttaa, että koulutuksen ja tieteen kunnianpalautus oli poliitikkojen keksimä slogan. Korkeakoulutus ja tutkimus sekä niiden tekijät eivät tarvitse kunnianpalautusta, koska kunniaa ei olla koskaan menetetty. 

Sen sijaan lupaukset ovat kunnianpalautuksen tarpeessa. Budjettiriihessä olisi vielä mahdollisuus lunastaa lupauksista ainakin osa.