Professoriblogissa otetaan kantaa yliopistojen ja tutkimuslaitosten ajankohtaisiin asioihin.

24.2.2014

Professoreita huudetaan apuun

Professors, We Need You! Näin otsikoi maailman erään arvostetuimman lehden New York Timesin kolumnisti, Pulitzer-palkinnon kaksinkertainen voittaja Nicholas Kristof kirjoituksensa helmikuun puolivälissä. Tutkimuksen ääntä huudetaan vahvemmin esille siis muuallakin.

”Some of the smartest thinkers on problems at home and around the world are university professors, but most of them just don’t matter in today’s great debates.” NYT:n kolumnisti piti tähän yhtenä syynä amerikkalaisen elämäntavan anti-intellektuaalisuutta. Mutta hän löysi syyllisiä myös tieteenaloista, joissa tuijotetaan julkaisumääriä, sekä yliopistojen tenure track -järjestelmästä, joka pohjautuu pitkälti publish-or-perish -mentaliteetille.

Kristofin mukaan Yhdysvalloissa ollaan menossa jo niin pitkälle, että massoille kirjoittamisesta voidaan jopa rangaista. Tästä hän mainitsi esimerkkinä International Studies Associationin ukaasin ryhtyä rajoittamaan professorien bloggaamista. The Guardian -lehti uutisoi asiasta helmikuun alussa. NYT:n kolumnisti Kristof katsoo, että tällaisilla määräyksillä akateeminen yhteisö rajaa itsensä maailman ulkopuolelle. 

Meillä ei nyt ole – ainakaan vielä – menty noin pitkälle. Professoriblogin ensimmäisessä kirjoituksessani Takaisin norsunluutorneihin toin esiin huolen siitä, että meilläkin tiedeyhteisö pakotetaan takaisin kammioihin. Yhteiskunnallinen vaikuttaminen on yliopistojen kolmas tehtävä, mutta valtakunnallinen rahoitusmalli ei siitä palkitse.

Tuon blogitekstin kirjoittamisen aikaan uusi rahoitusmalli oli valmisteilla. Nyt opetus- ja kulttuuriministeriö on lähettänyt ehdotuksensa ”Vahvemmat kannusteet koulutuksen ja tutkimuksen laadun vahvistamiselle” lausuntokierrokselle. 

Työryhmä ehdottaa, että vuodesta 2015 alkaen vertaisarvioimattomat tieteelliset kirjoitukset, toimitetut kirjat ja julkaisut, ammattiyhteisölle suunnatut julkaisut sekä suurelle yleisölle suunnatut julkaisut pisteytettäisiin rahoituslaskelmassa kertoimella 0,1 riippumatta em. julkaisujen julkaisufoorumin mukaisesta tasoluokasta.

Tätä voidaan pitää päänavauksena, mutta kovin pieneltä kerroin tuntuu yliopistojen yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen peilaten. OKM on lisäksi käynnistämässä korkeakoulujen yhteiskunnallisen vaikuttavuuden prosessin. Rahoitusmallityöryhmä ehdottaakin, että OKM tarkastelee uusien vaikuttavuutta kuvaavien tietoaineistojen hyödynnettävyyttä rahoitusmallin jatkokehittelyssä.

Tieto ja tiede ovat uusia tuotannontekijöitä, kuten Vuoden Professori Pertti Alasuutari korosti Acatiimin 1/2014 jutussa. Koska professoreita ja muita tieteen tekijöitä huudetaan yhä enemmän apuun antamaan eväitä yhteiskunnallisen päätöksenteon pohjaksi, pitäisi tästä myös selvemmin palkita.

Kaksi uutta tieteen akateemikkoa – molemmat aiempia Vuoden Professoreita – saivat nimityskirjeensä tasavallan presidentti Sauli Niinistön kädestä viime viikolla. Niinistökin otti kantaa tieteellisen tiedon käyttöön päätöksenteossa: ”Päätöksenteon kannalta on arvokasta, jos käytettävissä on tutkittua ja ajantasaista tietoa. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että erittäin arvokkaaksi tutkimustieto muodostuu puolestaan silloin, jos se sattuu olemaan vieläpä sellaisessa muodossa, että sitä päätöksentekijäkin ymmärtää”. 

Tuula Putus 24.02.2014
Olipa hyvä kirjoitus äärimmäisen ajankohtaisesta aiheesta! Syksyllä on jo tehty Valtioneuvoston päätös tiettyjen tutkimuslaitosten yhdistämisestä - tai ainakin lähentymisestä ja tutkimusvaroja siirretään aivan uuteen asentoon. Helsingin yliopiston asema vahvistuu valtavasti ja sinne virtaa nyt väkeä kutistuvista valtion tutkimuslaitoksista ja ns. valtionapulaitoksista. Asiasta on artikkeli myös tämän päivän Helsingin Sanomissa. Yliopistojen itsenäisyyttä ja tutkimuksen objektiivisuutta pitää nyt varjella tarkkaan, kun poliittinen ohjaus voimistuu. Hallituskaudet ovat aika lyhyitä tutkimuksen perspektiivistä katsottuna. Toivoa sopii, ettei tiedepolitiikasta tule aivan tavattoman tempoilevaa. Herää myös kysymys, mitä maaseutuyliopistoille tapahtuu, kun Helsingin yliopistosta tulee entistä isompi tieteen keskittymä. Tuleeko Suomeen vain yksi yliopisto ja muista sen aluetoimipisteitä? Terveisin T.P. Uljas Uusi Yliopisto, Turun aluetoimipiste.