Professoriblogissa otetaan kantaa yliopistojen ja tutkimuslaitosten ajankohtaisiin asioihin.

1.6.2020

Mitä yliopistojen tästä lukuvuodesta jää historiaan?

Syksyllä 2019 maan hallitus varmaankin toivoi, että sen ensimmäisestä budjetista muistettaisiin korkeakoulujen rahoituksen lisääminen. Samalla opetusministeriössä kenties toivottiin, että sitkeästä opiskelijasumasta päästäisiin vihdoin eroon, kun yliopistot velvoitetaan lisäämään opiskelijoiden sisäänottoa. Joulukuussa taas näytti siltä, että pääministerin vaihto Antti Rinteestä Sanna Mariniin leimaisi kuluvaa vuotta.

Toisin kävi. Alkoi koronahässäkkä. Ensin vähäteltiin, sitten ihmeteltiin ja viimein suljettiin koko maa. Tunnelmassa oli pandemiapaniikin piirteitä. Tämä oli ymmärrettävää, koska Italiassa ihmisiä kuoli käsiin. Maita ei pidä verrata toisiinsa, mutta maaliskuussa tämä ei paljon lohduttanut, kun luotettavaa tietoa covid-19 viruksesta oli vain vähän tarjolla.

Yliopistojen pakotettu ’digiloikka’ viikossa tai jopa viikonlopun aikana oli puolestaan hämmästyttävä suoritus! Se osoitti, kuinka paljon joustavia, luovia ja motivoituneita ihmisiä yliopistoissa on töissä. Opetukset on hoidettu lennosta etänä ja tutkimus on jatkunut niin hyvin kuin on mahdollista, vaikka erityisesti laboratorioissa tilanne on todella hankala. Samalla olen havainnut, että yliopistojen digitaalinen infrastruktuuri toimii yllättävän hyvin ja hallinnostakin on löytynyt joustoa.   

Mitä tästä on opittu? Historiaa heikosti hahmottavat ihmiset puhuvat ’historiallisesta muutoksesta’ ja siitä, että maailma on erilainen koronan jälkeen. Saanen epäillä. Muistelen, mitä puhuttiin ensimmäisen maailmansodan jälkeen kaikkien sotien loppumisesta...

Maailma on erilainen koronan jälkeen vain, jos ihmisten käyttäytymisen rakenteet muuttuvat. Tämä koskee niin liikkumista, kuluttamista, tuotantoelämää, kokoustamista kuin toisten ihmisten kohtaamisia. Korona on shokkihoito, josta voi seurata entistä riehakkaampi paluu ’normaaliin’ kyllästyttyämme eristyksiin. Tai sitten koronan pakottamana yhteiskunnan, yliopistojen ja elämän hidastumista voidaan hyödyntää uudistumisen voimana. Koronakokemuksen ja sen analyysin perusteella voisimme haastaa konferenssikäytäntöjä (miksi pitää lentää?), opetustapoja (millainen olisi hybridimalli?), tutkimusta (missä järkevää?), työtilojen käyttöä (avotilat?) ja laitosten aikarunkoja (milloin olemme töissä, kuka ja missä?). Koronakriisi avaa mahdollisuuden miettiä kaikkia rutiinejamme ja työtapojamme uudesta näkökulmasta.

Samalla tiedämme, että osalle tutkijoista, opettajista ja opiskelijoista etätyö sopii mainiosti, mutta osalle huonosti. Etätyö voi olla yllättävän rasittavaa ja etäkokoukset uuvuttavia. Tämän ohella sosiaalinen eristys koettelee kaikkia meitä jollakin tavalla.

Ehkä voisimme tästä koronaprosessista oppia ainakin sen, että lisäämme erilaisten työtapojen, opetuksen ja tutkimuksen joustavuutta sekä erilaisuuden arvostusta. Työnantajammekin lienee havainnut, että yliopistoissa on töissä vastuuntuntoisia, ahkeria ja luotettavia ihmisiä. Kriisi on havainnollistanut myös sen, että yliopistojen johtamisessa oleellista on kaikkien työntekijöiden hyvinvoinnin tukeminen. 

Mielenkiintoista on ollut havaita, kuinka pääministerimme on hyödyntänyt tieteellisen ajattelun periaatteita koronatiedotuksessa korostaessaan tällä hetkellä olemassa olevan tieteellisen tiedon käyttöä päätöksenteossa. Ylipäätään näyttää siltä, että tieteellisen tiedon arvostus ja vaikuttavuus ovat kasvaneet pandemian aikana. Toivottavasti tämä näkyy tulevaisuudessa niin julkisessa keskustelussa kuin yliopistojen ja tutkimuksen rahoituksen lisääntymisenä. Ilman luotettavaa tietoa maailmasta emme osaa tehdä järkeviä päätöksiä.

Mitä tästä lukuvuodesta jää historiaan? Koronalukuvuoden kokemus on osoittanut, että useimmat asiat voidaan tehdä monin tavoin. Tätä sukupolvikokemusta voidaan hyödyntää tulevaisuudessa. Tämä vuosi voisi myös jäädä historiaan vuotena, jolloin yliopistoista tulee joustavia ja hyvinvointia edistäviä työpaikkoja. Tämä vuosi voisi myös jäädä historiaan vuotena, jolloin tieteelliselle tutkimukselle palautuu sille kuuluva arvo. Brasilian ja USAn päivittäiset koronauutiset osoittavat millaista tuhoa tietämättömyys saa aikaan. Harvardin entisen rehtorin Derek Bokin lause tiivistää tunnetun tosiasian: “If you think education is expensive, try ignorance.”

   

Jussi Välimaa

Koulutustutkimuksen professori

Koulutuksen tutkimuslaitoksen johtaja

Jyväskylän yliopisto