Professoriblogissa otetaan kantaa yliopistojen ja tutkimuslaitosten ajankohtaisiin asioihin.

23.9.2013

Nuo mainiot professorit yliopistoissaan

Professoriliitolla on nyt blogi. Kirjoittajina ovat Professoriliiton aktiivitoimijat vuoroviikoin. Tämä on ensimmäinen kirjoitus blogissamme. Mikä olisi hyvä aloitus blogille? Jotain tärkeää sen pitäisi olla – ehkäpä jotain olennaista professorin työstä?

Kaunokirjallisuuden, elokuvien tai sarjakuvien kuvitteellinen professori keskittyy jännittävään (tai omituiseen) tutkimukseensa. Muu elämä kaikkoaa, jos sitä on koskaan ollutkaan, ja tieteen intohimo johdattaa. Amerikkalaisen kulttuurin näkökulmasta laadittu luettelo fiktioprofessoreista on hauska joskaan ei ajantasainen. Siitä puuttuvat esimerkiksi mainiot professorit Jones, Rivera ja Smith, jotka esiintyvät Jorge Chamin tohtoriopiskelijoiden elämään syventyvässä PhD Comics (Piled higher and deeper) -sarjakuvassa. Nämä kolme professoria pitävät yllä kauhun tasapainoa laitoksellaan ja ”ohjaavat” tohtoriopiskelijoita kuivasti, suoraviivaisen sarkasmin hengessä. Heidänlaisiaan emme me todelliset professorit ole!

Ihan oikeiden professoreiden työnkuvasta määrää Suomessa yliopistolaki. Laki sanoo, että professorin pitää harjoittaa ja ohjata tieteellistä tutkimustyötä (tai taiteellista työtä, lähinnä Taideyliopistossa). Professorin tulee antaa tieteelliseen tutkimukseen (tai taiteelliseen työhön) perustuvaa opetusta. Lisäksi vaaditaan tieteen (tai taiteen) kehityksen seuraamista sekä yhteiskunnallista vuorovaikutusta ja kansainvälistä yhteistyötä omalla alalla.

Työpäivä koostuu luentojen ja seminaarien pitämisestä sekä opiskelijoiden ja opiskelijaryhmien ohjauksista. Tenttejä, opintotehtäviä ja opinnäytteitä luetaan ja arvioidaan. Opetusta valmistellaan. Yhteydenpito oman alan muihin tutkijoihin tai yhteistyökumppaneihin on päivittäistä. Tutkimukseen ja kirjoittamiseen ehtii joskus työpäivänkin aikana, mutta usein niihin keskitytään iltaisin, viikonloppuisin tai loma-aikaan. Professorin monimuotoisesta työstä saa hyvän kuvan tutustumalla videoihin, joissa professorit itse kertovat työstään. Tilastotietoa saa Professoriliiton viime vuonna tekemästä Professorin työ -kyselyn tuloksista.

Yksi tehtäväalue on hiipinyt professorin työpäivään ohitse yliopistolain: ulkopuolisen rahoituksen metsästäminen. Se mainitaan jo aivan yleisesti hakuilmoituksissa: professuurin hakijoilta edellytetään osoitettua kykyä tai sitoutumista rahoituksen hankkimiseen. Hakemusten laadinta haukkaakin jo nyt suuren osan työajasta. Valtioneuvoston periaatepäätös tutkimusrahoituksen kokonaisuudistuksesta tarkoittaa, että kilpaillun rahan osuus lisääntyy. Yhä tiukemmin joudumme siis osallistumaan haku- ja raportointirumbaan sen sijaan, että keskittyisimme kukin oman asiantuntijuutemme mukaiseen työhön yliopiston perusrahoituksen turvin.

Yliopistolaki ei sano mitään myöskään rutiinitöistä, joita professorit joutuvat mahduttamaan työpäiväänsä runsain mitoin. Toimistohenkilökuntaa – tutkimus-, opinto- tai taloushallintoa hoitavia ihmisiä – on siirretty laitoksilta kauemmas palvelu- tai hallintokeskuksiin, eikä käytännön asioiden hoitajia enää laitokselta löydy. Professorin muutenkin pirstaleinen työpäivä hajoaa entisestään, jos laboratorion varustus ei ole kunnossa, sähköiset järjestelmät eivät toimi tai opetussalien varauksissa on päällekkäisyyksiä.

Fiktiiviset professorit eivät räpiköi rahahuolissa eivätkä rutiinitehtävissä. Huolista vapaina he voivat paneutua ongelmiin, seikkailuihin, ihmiskunnan ja universumin jännittävyyksiin.

Jaana Tähtinen 26.09.2013
Tuo työnkuvaan hiipinyt rahoituksen metsästäminen, kuten oivallisesti yllä on muotoiltu, vie juuri lukemani arvion mukaan jopa kolmanneksen työajasta. Tämä siis tasattuna, aina hakujen umpeutuessahan se vie koko valveillaoloajan.