Professoriblogissa otetaan kantaa yliopistojen ja tutkimuslaitosten ajankohtaisiin asioihin.

1.2.2016

Yksin, kaksin vai viiden tuhannen kanssa?

The Wall Street Journal kertoo pari vuotta sitten julkaistusta tieteellisestä artikkelista, jolla on 5 154 kirjoittajaa. Higgsin hiukkasta CERNissä tutkivan ryhmän jäsenet ovat viime aikoina julkaisseet vuosittain kymmeniä artikkeleita yhdessä. Tavanomainen kirjoittajien määrä heidän artikkeleissaan on vajaat parituhatta; viiden tuhannen ylitys lienee ennätys. Tutkijat ovat päättäneet järjestää nimensä artikkeleiden kirjoittajatiedoissa aakkosiin, joten ranskalainen tohtori Georges Aad on kirjoittajista aina ensimmäinen.

Lehti siteeraa Thomson Reuters Web of Sciencen tilastoja. Niistä selviää, että kirjoittajien määrä tieteellistä artikkelia kohden on kasvanut huimasti 2000-luvun lopulta alkaen. Kaikkihan me tiedämme, kuinka paljon artikkelien kirjoittaminen tutkijanuralla merkitsee. Kirjoittajiksi on tungosta.

Tieteellisen kirjoittamisen eettiset ohjeet antavat kriteerit siihen, miten kirjoittajakuntaan pääsee. Eri maiden akateemisten instituutioiden ja kustantajienkin ohjeistuksissa on yleensä samat elementit. Esimerkiksi Swiss Academies of Arts and Sciences suosittelee seuraavaa: ”Anyone who, through his/her own scientific work, has made a substantial contribution to the planning, execution, evaluation or supervision of research, and to writing the manuscript, qualifies for authorship”. Lisäksi kirjoittajan tulee hyväksyä käsikirjoituksen lopullinen versio.

Matemaattis-luonnontieteissä on yleistä, että tutkimusryhmässä on kymmeniä tutkijoita (jos ei nyt sentään satoja saati tuhansia). Tavallista on siis kirjoittaa artikkeleitakin isolla joukolla. Luonnontieteilijän ei tarvitse osoittaa kykyään yksin kirjoittamiseen.

Humanistis-yhteiskuntatieteissäkin on isoja tutkimusryhmiä jo runsaasti. Mutta on kyllä harvinaista, että näillä tieteenaloilla kirjoitettaisiin artikkeleita kymmenien muiden – tai edes kymmenen muun – kanssa. Sitä paitsi esimerkiksi professuurien täytöissä asiantuntijat saattavat edelleen kiinnittää huomiota siihen, ovatko hakijat kirjoittaneet yksin vai yhdessä toisten kanssa. Vaikka yhteistyökykyä arvostetaan, saatetaan runsasta yhdessä kirjoittamista pitää dismeriittinä. Ainakin pidetään tärkeänä sitä, että tutkija olisi mahdollisimman usein artikkelin ensimmäisenä ja siten vastuullisena kirjoittajana. Aakkosjärjestystähän ei näillä aloilla liiemmin käytetä.

Tieteenalojen kirjoittamiskulttuurit eroavat siis huimasti toisistaan – onhan niillä myös erilaisia tutkimustavoitteita ja kysymyksenasetteluja. Meidän tulee pitää huolta siitä, että tieteenalojen tai yksittäisten tutkijoiden saavutuksia ei arvioida toisten alojen kirjoittamis- ja julkaisukäytänteiden perusteella.

Petter Portin 01.02.2016
Joku ehdotti jossain vuosia sitten, että tieteellisen tutkimuksen tekijöiden nimet pantaisiin julkaisun loppuun aivan niin kuin elokuvissa on tapana...

Erkki Karvonen 02.02.2016
Tätä asiaa mekin nostimme esiin kirjassamme "Julkaise tai tuhoudu" (Vastapaino 2014). Linjanahan on vielä että ositusta ei tehdä vaan jokainen saa täydet suorituspisteet, eikä 1/5000 osaa suorituspistettä :-)

Maarit Valo

Puheviestinnän professori, Jyväskylän yliopisto, Professoriliiton valtuuston puheenjohtaja (2017-2018)

Kirjoitukset

Työelämä, yliopistot ja jatkuva oppiminen 0Massaluennoilta työelämäprojekteihin 0Oma huone 2Salaiset väitöskirjat 1Yhdessä me olemme yliopisto 0

Muut kirjoittajat

Kaikki on vinksin vonksin Raija PyykköOikeissa töissä? 2Jaana HallamaaTKI ja kansainvälisesti kilpailukykyiset toimintaedellytykset Tarja NiemeläThe Covid cohort Howy JacobsJufottaako? 1Jopi NymanProfessorer: Blicka bakåt och se framåt! Erik BonsdorffAntti Herlinin aiheellinen huoli Karl-Erik MichelsenNuoren tutkijan asialla Päivi PahtaEristäytymisen aika on ohi Markus OlinTutkijanuran rakentumisen pullonkauloja 1Anssi PaasiMitä yliopistojen tästä lukuvuodesta jää historiaan? Koronakriisi ja professorin työTiede, kulttuuri ja paikallisosasto Jussi VälimaaLähellä etänä Elina Andersson-FinneKun mikään ei riitä Kristiina BrunilaTerveisiä budjettiriiheen Eeva MoilanenTiede ja koulutus uudessa hallitusohjelmassa Juhani KnuutiProfessoriliiton strategian ytimessä ovat tutkimuksen ja opetuksen vapaus sekä sivistys Jukka 'Jups' HeikkiläMitä on yliopistojen kilpailu? Kimmo AlajoutsijärviHäiriköt tutkijoiden kimpussa Esa VäliverronenYliopiston muutosneuvottelujen erityispiirteistä Petri LehenkariMiksi tiede? Arto MustajokiProfessoreita – onko heitä? Laura KolbeYliopiston johtaja – akateemisesti pätevöitynyt yliopistoyhteisön johtaja 1Jari StenvallSota Ukrainassa ja tiedeyhteistyö Sanna TuromaAssistenttipalvelut – professorien viides tehtävä? 2Mari HatavaraHallituksen jäsenen vastuu yhdistyksessä Leevi MentulaOle mukava Leena KurkinenAkateemisen vapauden ja tutkimuksen tekemisen reunaehdoista ja realiteeteista Heli RuokamoUskommeko sitoutumiseen? 2Jukka KekkonenVad är på riktigt viktigt inom utbildning? Gunilla WidénArviointi voi olla ystävä Mika LähteenmäkiYritysyhteistyö – etu vai rasite? Aki MIkkolaDreaming of tenure in Finland? The Finnish Supreme Court says that you shouldn’t Petri MäntysaariProfessorin urapolulle ja polulta pois 3Taina RantanenSanat, teot ja tiedolla hallinta Maria LähteenmäkiRahaa on Matti AlataloJohtajaprofessori – hiipuva akateeminen ryhmä? Maria Fredriksson-AhomaaAkateemisten titteleiden käännösvaikeuksista Mikko SaikkuYliopistojen rahoitus ja kannustimet 1Hannu Vartiainen