Professoriblogissa otetaan kantaa yliopistojen ja tutkimuslaitosten ajankohtaisiin asioihin.
8.6.2022Assistenttipalvelut – professorien viides tehtävä?
Professorien työnä on tieteellinen tai taiteellinen tutkimus, siihen perustuva opetus sekä yhteiskunnallinen vuorovaikutus. Jo pitkään on ollut tapana listata näiden kolmen lisäksi neljänneksi tehtäväksi hallinto, mikä johtamisen mielessä luontevasti sopiikin professoreille alojensa asiantuntijoina. Viime aikoina yliopistotyönantaja on alkanut vaatia meitä tekemään aivan uudenlaisia tehtäviä, jotka eroavat aiemmista niin suuresti, että ne on syytä nimetä viidenneksi tehtäväksi.
Erityisen räikeä esimerkki tästä viidennestä tehtävästä omassa yliopistossani Tampereella on uusi opetuksen tietohallintajärjestelmä Sisu, jonka pääasiallisiksi käyttäjiksi on määrätty opetusta antava henkilöstö professorit mukaan lukien. Professorit tietysti johtavat opetussuunnitelmien ja opetustarjonnan tekemistä varmistaen, että alan uusin kehitys vaikuttaa opetukseen parhaalla mahdollisella tavalla. Toimivia tietojärjestelmiä tämän työn tueksi olisi hyvä saada, mutta Sisu ei sellainen ole. Se toimii täysin päinvastaisella logiikalla kuin opetuksen suunnittelu, joka tähtää opiskelijan tietojen linjakkaaseen kerryttämiseen opintojaksosta ja -kokonaisuudesta toiseen edeten.
Sisu ei ole työskentelyväline vaan tietojen keräämisen ja julkaisun alusta, johon tiedot syötetään ohjelman vaatimassa järjestyksessä ja tavalla. Osaamistavoitteita, sisältöjä, aineistoja, aikatauluja, ilmoittautumisia ja muita yksityiskohtia koskevat tiedot syötetään aina yksi opintojakso tai toteutus kerrallaan alusta loppuun välilehtien, pudotusvalikoiden ja tietokenttien viidakossa, mistä kertyy satoja syötettäviä tietoja jokaiselle kurssille. Esimerkiksi osaamistavoitteiden tai kurssisisältöjen muodostama kokonaisuus on suunniteltava toisaalla, usein taulukkolaskentaohjelmaa käyttäen, ja siirrettävä sitten Sisuun.
Tampereen yliopistossa työnantaja on määrännyt tietojen syöttämisen Sisu-järjestelmään kuuluvan kaikille opettajille, myös professoreille. Tämän järjestelmätyön on aikaisemmin tehnyt opetuksen tukipalveluhenkilöstö. Ainoastaan jotkin ministeriölle raportoitavat tiedot huolehtii vielä tukipalveluiden asiantuntija, mutta kaikki mekaaninen opetusta, aikatauluja ja ilmoittautumisia koskeva tietojen syöttämistyö on siirretty assistenteilta professoreille ja muille opettajille.
On vaikea nähdä, mikä tavoite työnantajalla on, kun se määrää professorit käyttämään kymmeniä tunteja (arviolta 65 tuntia per professori vuosittain) työaikaansa siihen, että he syöttävät toisaalle koottuja tietoja välilehti, pudotusvalikko ja tietokenttä kerrallaan Sisu-järjestelmään. Kollega tuotantotaloudessa teki pyynnöstäni laskelman, joka osoittaa, että varovaisestikin arvioiden järjestelmään erikoistunut assistentti olisi kuusinkertaisesti tehokkaampi panos−tuotto-suhteeltaan kuin professori tällaisessa työssä. Esimerkiksi Tampereen yliopistossa työnantajan uusi linjaus työnjaossa tarkoittaa, että 12 professorin henkilötyövuotta käytetään jatkuvasti tähän tietojensiirtämistyöhön, jonka tekisi kustannustehokkaammin ja vähemmin virhein siihen erikoistunut henkilö.
Entä professorin kolme ydintehtävää sekä niiden osana luontevasti toteutuva neljäs tehtävä? Tampereen yliopistossa on määritelty työsuunnitelmaohjeessa maksimimäärä esimerkiksi ohjaustehtäville per opinnäyte tai valmistelutunneille per luento, mutta ei tietojärjestelmätyölle. Opetusta koskevien tietojen syöttämisen lisäksi professoreille on kasattu runsaasti muitakin uusia tehtäviä liittyen muun muassa rekrytointien käytännön järjestelyihin ja uusien työntekijöiden työvälineiden ja työskentelytilojen hankkimiseen. Harvat yliopistolla assistenttitehtävissä enää työskentelevät on varattu yksinomaan ylimmän linjajohdon avuksi.
Miksi yliopisto katsoo, että professorin on tärkeämpää siirtää tietoja järjestelmästä toiseen, organisoida rekrytointihaastatteluita ja hakijaviestintää, hoitaa tietokonehankintoja ja puoltaa järjestelmien käyttöoikeuksia kuin tutkia, opettaa ja ohjata? Työnantajan professoreille määräämien uusien tehtävien viemä aika on pois yliopiston varsinaisilta tehtäviltä. Kun professorit eivät saa tehdä heille kuuluvia kolmea tehtävää – ja niihin luontevasti kytkeytyvää johtamista – uhkaa yliopistoja ja koko yhteiskuntaa osaamistason notkahdus ja innovaatiotoiminnan hiipuminen.
Ulla Kampman 08.06.2022
Kirjoittajan pelko alkaa jo nyt näkyä opettajakunnassa yliopiston tehtävien kiinnostuksen vähenemisenä.
Jaana Tähtinen 08.06.2022
Niin samaa mieltä. Olisi todella kiinnostavaa löytää professori, laitos, tdk tai jopa suomalainen yliopisto, jossa ei koko opetus- ja tutkimushenkilökunta tekisi assistenttipalveluja itsepalveluna.
