Professoriblogissa otetaan kantaa yliopistojen ja tutkimuslaitosten ajankohtaisiin asioihin.

Matti Alatalo

13.3.2023

Rahaa on

Antti Rinteen vetämissä hallitusneuvotteluissa fläppitaululla olleesta sloganista tuli nopeasti lentävä lausahdus ja nettimeemi. Olematta skenaariotyöskentelyn asiantuntija, on helppo päätellä, että kyseessä oli yksi mahdollinen tulevaisuudenkuva, johon johtavia polkuja oltiin miettimässä. Luotettavan lähteen mukaan taululla tosiaan luki näin; en huomannut kysyä, lukiko siellä jossain vaiheessa myös ’konkurssi’.

Kiistaton totuus kuitenkin on, että rahaa on maailmassa enemmän kuin koskaan, ja lisää paitsi painetaan, myös syntyy ihmisten aktiviteetin tuloksena. Nähtäväksi jää, päättääkö tuleva hallitus kohdistaa tätä rahaa myös yliopistoille ja jopa lisätä tutkimusrahoitusta, kuten kaikki puolueet ennen vaaleja tehdyissä kyselyissä ovat lupailleet. Tutkimuksen ja koulutuksen merkitystä on selvästikin vaalipuheissa edullista korostaa, vaikka niiden arvostus olisikin todellisuudessa hieman vähäisempää.

Yliopistoväen arvostusta työntekijöinä kuvastavat kevään TES-neuvottelut. Kun muille aloille on kohtalaisen kivuttomasti saatu aikaan työntekijöiden ostovoiman edes jotenkuten turvaavat palkankorotukset, tarjoaa työnantaja yliopistolaisille muita julkisrahoitteisia sektoreita huonompaa palkkaratkaisua. Vaikka tutkimus, ja monille myös opetus, on kutsumustyötä, täytyy tutkijankin ruokkia itsensä ja perheensä. Kukaan tuskin kuvittelee, että yliopistotyöntekijät (työnantajasta en ole varma) eivät ymmärtäisi, että laukkaava inflaatio tarkoittaa reipasta palkanalennusta, nettona jopa useita satoja euroja kuussa, ja ostovoiman turvaamiseksi myös yliopistolaiset tarvitsevat kunnon prosentuaaliset yleiskorotukset.

Samanlainen arvostusvaje näkyy suhteessa yliopistoon instituutiona. Kun Oulun yliopisto hiljattain ilmaisi tavoitteensa siirtää kampuksensa Linnanmaalta Oulun keskustaan, syntyi kaupunkilaisten keskuudessa vastarintaliike. Tämä johti lopulta siihen, että kaupunginvaltuusto tyrmäsi tarvittavan kaavamuutoksen. On vaikea edes kuvitella, että suunnilleen samaan aikaan uuden kampuksen perustamisesta ilmoittanut Nokia olisi kokenut saman kohtalon. On tietysti hyvä, että Nokian merkitys kaupungille ymmärretään, mutta toisaalta on ikävää, jos samalla unohdetaan, että ilman yliopistoa kaupungissa tuskin olisi Nokiaa tai monia muitakaan teknologiayrityksiä.

Yliopistoille näyttää siis langenneen jonkinlainen huutolaispojan asema: mitä vähemmän rahaa satsataan, sen parempi, toisaalta hyödyllistä tulosta pitäisi tulla enemmän ja enemmän. Veronmaksajana tavallaan ymmärrän tämän ajatuksenjuoksun, mutta yliopiston ulkopuoliset veronmaksajat ja heidän edustajansa eivät välttämättä hahmota, että yliopistoihin sijoitetut rahat eivät ole tuhlausta vaan investointi tulevaisuuteen.

Tätä kirjoitettaessa TES-neuvottelut ovat kesken ja vaalikampanja kiivaimmillaan. Yhteiskunnassamme raha on arvostuksen merkki; rahaa on, kohta nähdään, löytyykö sitä myös yliopistoille.

Matti Alatalo

Edelliset kirjoitukset

Ei vielä edellisiä kirjoituksia

Muut kirjoittajat

Oikeissa töissä? Jaana HallamaaHallitusohjelma Professoriliiton strategian painopisteistä katsottuna Jukka 'Jups' HeikkiläTerveisiä budjettiriiheen Eeva MoilanenYliopiston johtaja – akateemisesti pätevöitynyt yliopistoyhteisön johtaja Jari StenvallTiede, kulttuuri ja paikallisosasto Jussi VälimaaTKI ja kansainvälisesti kilpailukykyiset toimintaedellytykset Tarja NiemeläTutkijanuran rakentumisen pullonkauloja Anssi PaasiNuoren tutkijan asialla Päivi PahtaEristäytymisen aika on ohi Markus OlinLatasitko lomalla akkujasi? Raija PyykköTiede ja koulutus uudessa hallitusohjelmassa Juhani KnuutiJufottaako? Jopi NymanProfessorer: Blicka bakåt och se framåt! Erik BonsdorffAntti Herlinin aiheellinen huoli Karl-Erik MichelsenLähellä etänä Elina Andersson-FinneThe Covid cohort Howy JacobsMitä yliopistojen tästä lukuvuodesta jää historiaan? Koronakriisi ja professorin työMitä on yliopistojen kilpailu? Kimmo AlajoutsijärviKun mikään ei riitä Kristiina BrunilaHäiriköt tutkijoiden kimpussa Esa VäliverronenYliopiston muutosneuvottelujen erityispiirteistä Petri LehenkariMiksi tiede? Arto MustajokiProfessoreita – onko heitä? Laura KolbeSota Ukrainassa ja tiedeyhteistyö Sanna TuromaAssistenttipalvelut – professorien viides tehtävä? Mari HatavaraHallituksen jäsenen vastuu yhdistyksessä Leevi MentulaProfessoriliiton verkkosivut uudistetaan – miksi ihmeessä? Leena KurkinenJohtosäännöstä yliopistolakiin, hallitusohjelmatavoitteista kansainväliseen kilpailukykyyn Heli RuokamoUskommeko sitoutumiseen? Jukka KekkonenVad är på riktigt viktigt inom utbildning? Gunilla WidénArviointi voi olla ystävä Mika LähteenmäkiMotivaation lähteitä on monta Aki MikkolaUniversity financial management is a key to institutional success – or failure Petri MäntysaariGerontologia auttaa näkemän elämän selvemmin Taina RantanenKriisiajat militarisoivat yhteiskuntaa Maria LähteenmäkiJohtajaprofessori – hiipuva akateeminen ryhmä? Maria Fredriksson-AhomaaAkateemisten titteleiden käännösvaikeuksista Mikko SaikkuYliopistojen rahoitus ja kannustimet Hannu VartiainenTo academic friendships Nelli PiattoevaKansainvälistä vai englanninkielistä? Suosituksia Janne Saarikiven ja Jani Koskisen selvityksestä Teija Laitinen