Professoriblogissa otetaan kantaa yliopistojen ja tutkimuslaitosten ajankohtaisiin asioihin.

29.5.2023

Akateemisten titteleiden käännösvaikeuksista

Yliopistot ympäri maailmaa ovat viime vuosikymmeninä yhä enenevässä määrin siirtyneet käyttämään yhdysvaltalaisesta yliopistojärjestelmästä peräisin olevia tehtävänimikkeitä vähintäänkin niiden englanninkielisissä käännöksissä. Näin on tapahtunut myös Suomessa. Erilaisten akateemisten traditioiden yhteensovittaminen ei kuitenkaan ole helppoa, ja suoranaisten väärinkäsitysten vaara on ilmeinen.

Acatiimi-lehden sivuilla käytiin vuodenvaihteessa 2021–22 valitettavan lyhyeksi jäänyt keskustelu associate professor -nimikkeen käytöstä suomalaisten yliopistotehtävien englanninkielisenä käännöksenä. Keskustelu käynnistyi, kun Dosenttiliiton puheenjohtajisto (Acatiimi 6/2021:46) esitti näkemyksensä dosentti-termin käännöksestä ja aivan oikeutetusti vaati asiaan kansainvälisesti toimivaa ratkaisua. ”Title of Docent” on nimittäin skandinaavis-saksalaisen akateemisen kulttuurin ulkopuolella – tai ainakin angloamerikkalaisessa kulttuurissa – erittäin harhaanjohtava titteli. Sitä kun käytetään Yhdysvalloissa lähinnä vapaaehtoisista museo-oppaista puhuttaessa.

Kirjoituksessa esitettiin valikoituihin eurooppalaisiin esimerkkeihin vedoten, että dosentin arvonimi tulisi kääntää englanniksi sanaparilla associate professor. Kollega Jussi Pakkasvirran kanssa kirjoittamassamme vastineessa (Acatiimi 1/2022:8) totesimme Dosenttiliiton esityksen ongelmalliseksi, sillä se ei vastaa termin alkuperäistä akateemista kontekstia eli yhdysvaltalaista urapolku- eli tenure track -järjestelmää.

Tenure track -järjestelmän kotimaassa Yhdysvalloissa titteli associate professor nimittäin kertoo, että urapolulle nimitetty, tyypillisesti vastaväitellyt assistant professor on 5–7 vuoden koeajan jälkeen menestyksellisesti läpäissyt arviointiprosessin ja saanut vakinaistetun (= tenured) ja kokopäiväisen yliopistollisen opetus- ja tutkimustehtävän. Associate professor voi sitten jatkossa nousta täydeksi professoriksi ([full] professor) uuden arvioinnin kautta. Meikäläinen dosentin arvo on siten siis varsin eri asia kuin sikäläinen kokopäiväinen associate professorship.

Lisäongelmia associate professor -tittelin käytöstä aiheutuu Suomessa myös tenure track -järjestelmän olemuksen oudosta ymmärtämisestä. Esimerkiksi Helsingin yliopiston virallinen nimikekäännös associate professor viittaa toisen kauden vakinaistamispolulla olevaan työsuhteiseen ja kokoaikaiseen apulaisprofessoriin. Toisin kuin yhdysvaltalainen kollegansa, helsinkiläinen associate professor ei kuitenkaan nauti vakinaistetusta työsuhteesta. (Ensimmäisen kauden apulaisprofessorista Helsingissä sen sijaan käytetään kansainvälisen linjan kanssa yhteensopivaa käännöstä assistant professor.)

Toisaalta vuoden 2009 yliopistolain ja KKO:n päätöksen 2023:1 valossa voi syystä kritisoida koko tenure track -termin käyttöä suomalaisessa yliopistoyhteisössä: yhdysvaltalainen vakinaistettu tehtävä eli tenure nimittäin tarjoaa haltijalleen aivan toisenlaisen irtisanomissuojan kuin suomalaiselle kollegalle yliopistouudistuksen jälkeisessä maailmassa.

Yhdysvaltalaisessa järjestelmässä – missä professorin tittelillä ei historiallisesti ole samanlaista jupiteriaanista hohtoa kuin Suomessa tai Saksassa – termiä adjunct professor käytetään vaihtelevasti ei-vakituisessa työsuhteessa olevista tutkijaopettajista. Se ei kerro kantajastaan paljoakaan, mutta on juuri ei-kokopäiväisyydessään lähempänä suomalaista dosenttia kuin sikäläinen associate professor, joka puolestaan työnkuvaltaan paljolti vastaisi meikäläistä vakinaisessa tehtävässä toimivaa (vanhempaa) yliopistonlehtoria.

Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan dekaani kyseli jo vuonna 2006 joidenkin yliopistonlehtorien käyttöönottaman englanninkielisen associate professor -käännöksen sopivuudesta. Omassa vastauksessani totesin tuolloin – vaikken itse käännöstä yliopistonlehtorina sellaisenaan käyttänytkään – että vakinaisessa virassa oleva, dosenttitasoinen yliopistonlehtori rinnastuisi varsin hyvin yhdysvaltalaisen yliopiston associate-professoriin. Tuohon aikaan myös yliopistonlehtoreiden opetusvelvollisuus tiedekunnassamme oli lähempänä yhdysvaltalaista tutkimusyliopistostandardia, mikä tyypillisesti on kaksi kurssia lukukaudessa.

Jos siis professori-termi halutaan dosentin tittelin käännökseen sisällyttää, on adjunct professor paljon toimivampi englanninnos termin alkuperäisessä kontekstissa. Dosentin ollessa määräaikaisessa työsuhteessa yliopistoon esimerkiksi luentokurssin opettamisen kautta voisi käännös visiting associate professor olla puolustettavissa. Tämä käännöshän sisältää ajatuksen tieteellisestä arvioinnista, pelkkää tohtoria tai assistant-professoria ansioituneemmasta henkilöstä ja ei-vakinaistetusta työsuhteesta.

Professoriliitto ja TENK ovat yksiselitteisesti ottaneet kannan, jonka mukaan associate professor ei ole sopiva käännös suomalaiselle dosentin arvolle. Tähän on helppo yhtyä. Toisaalta voi myös hyvin ymmärtää dosenttien ja erityisesti dosentti-yliopistonlehtoreiden turhautumisen tilanteeseen, jossa tieteellisesti vähemmän ansioituneet henkilöt (vrt. työelämäprofessorit!) pääsevät jossain muodossa nauttimaan professorin tittelistä. Useampikin Yhdysvalloissa työskennellyt kollega on todennut, että dosentin arvon kääntäminen nimikkeellä adjunct professor olisi toimiva ratkaisu tähän ongelmaan. Keskustelu professori-nimikkeiden erilaisista käyttötavoista tulee joka tapauksessa kiihtymään kansainvälistyvässä yliopistokulttuurissamme.


Kirjoittaja on Helsingin yliopiston Yhdysvaltain tutkimuksen McDonnell Douglas -professori ja Tampereen yliopiston ympäristöhistorian dosentti.

Muut kirjoittajat

Latasitko lomalla akkujasi? Raija PyykköOikeissa töissä? 2Jaana HallamaaTKI ja kansainvälisesti kilpailukykyiset toimintaedellytykset Tarja NiemeläThe Covid cohort Howy JacobsJufottaako? 1Jopi NymanProfessorer: Blicka bakåt och se framåt! Erik BonsdorffAntti Herlinin aiheellinen huoli Karl-Erik MichelsenNuoren tutkijan asialla Päivi PahtaEristäytymisen aika on ohi Markus OlinTutkijanuran rakentumisen pullonkauloja 1Anssi PaasiMitä yliopistojen tästä lukuvuodesta jää historiaan? Koronakriisi ja professorin työTiede, kulttuuri ja paikallisosasto Jussi VälimaaLähellä etänä Elina Andersson-FinneKun mikään ei riitä Kristiina BrunilaTerveisiä budjettiriiheen Eeva MoilanenTiede ja koulutus uudessa hallitusohjelmassa Juhani KnuutiHallitusohjelma Professoriliiton strategian painopisteistä katsottuna Jukka 'Jups' HeikkiläMitä on yliopistojen kilpailu? Kimmo AlajoutsijärviHäiriköt tutkijoiden kimpussa Esa VäliverronenYliopiston muutosneuvottelujen erityispiirteistä Petri LehenkariMiksi tiede? Arto MustajokiProfessoreita – onko heitä? Laura KolbeYliopiston johtaja – akateemisesti pätevöitynyt yliopistoyhteisön johtaja 1Jari StenvallSota Ukrainassa ja tiedeyhteistyö Sanna TuromaAssistenttipalvelut – professorien viides tehtävä? 2Mari HatavaraHallituksen jäsenen vastuu yhdistyksessä Leevi MentulaProfessoriliiton verkkosivut uudistetaan – miksi ihmeessä? Leena KurkinenAkateemisen vapauden ja tutkimuksen tekemisen reunaehdoista ja realiteeteista Heli RuokamoUskommeko sitoutumiseen? 2Jukka KekkonenVad är på riktigt viktigt inom utbildning? Gunilla WidénArviointi voi olla ystävä Mika LähteenmäkiMotivaation lähteitä on monta Aki MikkolaUniversity financial management is a key to institutional success – or failure 3Petri MäntysaariGerontologia auttaa näkemän elämän selvemmin 1Taina RantanenKriisiajat militarisoivat yhteiskuntaa 1Maria LähteenmäkiRahaa on Matti AlataloJohtajaprofessori – hiipuva akateeminen ryhmä? Maria Fredriksson-AhomaaYliopistojen rahoitus ja kannustimet 2Hannu VartiainenTo academic friendships Nelli PiattoevaKansainvälistä vai englanninkielistä? Suosituksia Janne Saarikiven ja Jani Koskisen selvityksestä Teija Laitinen