Professoriblogissa otetaan kantaa yliopistojen ja tutkimuslaitosten ajankohtaisiin asioihin.

21.11.2018

Anteeksi, puhutteko tieteen kieltä?

Suomen kielen lautakunnan lokakuun lopulla julkaisema kannanotto kansalliskielten asemasta on herättänyt vilkasta keskustelua. Kannanoton yhtenä kärkenä on huoli suomen ja ruotsin käyttöalan kaventumisesta englannin vallatessa alaa. Lautakunta pitää välttämättömänä, että valtiovallan johdolla ryhdytään pikaisesti laatimaan kansallista kielipoliittista ohjelmaa, jossa muun muassa kiinnitetään erityistä huomiota kansalliskielten asemaan tieteen kielinä ja niiden käyttöön opetuksen välineenä koulutuksen kaikilla tasoilla. Kannanoton ajoitukseen on tällä kertaa vahvasti vaikuttanut OKM:n valmisteilla oleva ylioppilastutkinnon uudistus, jonka tultua voimaan suomalaisen ylioppilastutkinnon voisi suorittaa myös englanninkielisenä.

Kannanotossa esiin nostetut kysymykset liittyvät laajasti koulutuksen kielipoliittiseen kenttään, johon myös yliopistot kielikäytänteineen kuuluvat. Korkeakoulutuksen globaalissa ja kansainvälistymistä korostavassa toimintaympäristössä yhä useammassa suomalaisen yliopiston yksikössä on tarjolla englanninkielistä koulutusta suomeksi tai ruotsiksi annettavan ohella tai sijasta. Määrä on kasvanut melko tasaisesti 2000-luvun alusta. Tieteen kansainvälisen luonteen sekä kansainvälistä julkaisemista painottavien ohjaustoimien vaikutuksesta englanti on vakiintunut monilla tieteenaloilla julkaisujen pääkieleksi.

Englannin vahva asema erityisesti tiedejulkaisemisessa on jo pitkään aiheuttanut huolta suomen kielen näivettymisestä tieteen kielenä. Huoli englannin valta-asemasta ei rajoitu vain Suomeen. Muun muassa ruotsalaiset tutkijat kiinnittivät jo 1990-luvulla huomiota siihen, että oli vaikeaa löytää ruotsiksi julkaistaviin tieteellisiin julkaisuihin kirjoittajia. Myös Saksassa on käyty jo pitkään samantapaista keskustelua.  

Vaikka huoli kansalliskielten käyttöalan kapenemisesta on syytä ottaa vakavasti, erityisesti suomen ja englannin vastakkainasettelu ja niiden välille kielikuvin rakennettu taisteluasetelma on omiaan luomaan tieteen kielitilanteesta haitallisia ja jopa virheellisiä yleistyksiä, joita voidaan myös käyttää väärin. Suomen asema tieteen kielenä ei ole niin toivoton kuin uhkakuvien perusteella voisi ajatella. Tämän voi todeta tarkastelemalla vaikkapa Kansalliskirjaston, OKM:n ja CSC:n ylläpitämää Juuli-julkaisutietoportaalia, johon on koottu yliopistojen, yliopistosairaaloiden, ammattikorkeakoulujen ja tutkimuslaitosten vuosittain OKM:lle raportoimat julkaisutiedot tämän vuosikymmenen alkupuolelta lähtien. Esimerkiksi vuonna 2017 tietokantaan on kirjattu yli 48 000 julkaisua, joista noin 50 % on englanninkielisiä, noin 30 % suomenkielisiä ja noin 15 % ruotsinkielisiä. Muiden kielten osuudet julkaisuista ovat varsin vähäisiä eikä yhteiskunnassa samaan aikaan lisääntyvä monikielisyys näy tilastoissa.

Tieteenalakohtaiset erot julkaisujen kielikäytänteissä ovat suuria. Englanninkielisten julkaisujen osuus on korkein tekniikan alalla – noin 70 % kaikista alan julkaisuista vuonna 2017. Lääke- ja terveystieteissä kokonaisuutena noin 45 % julkaisuista on englanninkielisiä. Alan sisällä on kuitenkin suurta vaihtelua: biolääketieteissä englanninkielisten julkaisujen osuus on noin 60 % ja hoitotieteessä noin 20 %. Yhteiskuntatieteiden julkaisuista noin 40 % on englanninkielisiä. Humanistisella alalla vain noin 35 % julkaisuista on englanninkielisiä ja noin 40 % suomenkielisiä; muun kielisten julkaisujen osuus on muita aloja suurempi. Tarkempi jaottelu osoittaa myös, että useimmilla tieteenaloilla vertaisarvioidut tieteelliset artikkelit ovat tyypillisesti englanninkielisiä, kun taas suomenkieliset julkaisut ovat usein laajemmalle lukijakunnalle tarkoitettuja yleistajuisempia tekstejä.

Vaikka yllämainittuihin lukuihin sisältyisi joitakin kirjausvirheitä tai muita puutteita, ne antavat oikeansuuntaista ja ajantasaista tietoa tieteen kielten kentästä. Ne osoittavat myös, ettei suomi tieteen kielenä ole uhanalainen. Sellaiseksi sitä ei toki pidä päästääkään. Vielä suurempaa huolta tunnen kuitenkin siitä, että tieteen kielikenttämme näyttää olevan jäämässä kaksikieliseksi.

On hyvä, että kielestä keskustellaan tieteen yhteydessä. Kysymys siitä, millä kielellä tiedettä julkaistaan, liittyy olennaisesti siihen, mikä on kulloinkin viestinnän tarkoitus ja kenelle viesti on suunnattu – mikä on se viiteryhmä, jonka kanssa kulloinkin ollaan vuorovaikutuksessa. Kyse on siis pohjimmiltaan samasta asiasta kuin viestinnässä yleensäkin eli viestin kohdentamisesta viestintätilanteeseen. Tutkijat joutuvat arjessaan työmäärän, aikataulujen ja urapolun paineessa tekemään valintoja sen suhteen, kenelle viestivät ja millä tavoin arvotetun viestintäkanavan kautta, ja näin tulevat samalla valinneeksi kielen, jolla viestivät. Toki valintoihin vaikuttavat ainakin jossain määrin erilaiset yhteisön tai yhteiskunnan ohjaustoimet tiedekunnan ja yliopiston strategioista korkeakouluvisioon, puhumattakaan tutkimuksen rahoittajien julkaisemiselle asettamista vaatimuksista. Jos halutaan kannustaa vastuulliseen laajan lukijakunnan tavoittavaan tiedeviestintään, tarvitaan myös kannustimia.

On tärkeää puhua tieteen kielivalinnoista eri tasoilla ja tehdä läpinäkyväksi ohjaustoimien ja niihin perustuvien valintojen tiedepoliittisia ja kielipoliittisia seurauksia. Kysymys on monisyinen eikä sitä vastakkainasettelulla ratkaista. Oma valintani ei ole joko tai vaan sekä että. Yleisemmällä tasolla monikielisen maan tieteen ja koulutuksen kielipolitiikassa tarvitaan laajaa asiantuntijoiden ja päätöksentekijöiden yhteistyötä ja kansallisen tason suunnittelua.

 

Markus Laitinen 22.11.2018
Mukava nähdä tasapainoinen ja johtopäätösten kohtuullisuutta korostava kirjoitus tärkeästä aiheesta. Vaikka lähdeaineistosta puuttuu paljon humanistis-yhteiskuntatieteellistä tutkimusta, on kiinnostavaa vertailla eri maiden tilannetta ns. Leidenin rankingsivuston (http://leidenranking.com/ranking/2018/list) avulla. Suomen tilanne ei siinä poikkea merkittävästi kansainvälisen yhteisjulkaisemisen osalta esim. muista Pohjoismaista. Mielenkiintoista on myös huomata, että tieteen kärjessä USAn merkittävät yliopistot tuottavat kansainvälisiä yhteisjulkaisuja eurooppalaisia verrokkejaan vähemmän...