Professoriblogissa otetaan kantaa yliopistojen ja tutkimuslaitosten ajankohtaisiin asioihin.

15.11.2021

Palaute

Lokakuun puolivälissä julkaistun tutkimusraportin mukaan valtaosa vuosina 2018-2020 yliopistotutkinnon suorittaneista on erittäin tyytyväinen tai vähintäänkin melko tyytyväinen tutkintoonsa ja sen aikana saatuun opetukseen. Tämä käy ilmi UNIFI ry:n toimeksiannosta tehdyistä yliopistojen kandipalaute- ja uraseurantakyselyistä, joihin vastasi yhteensä lähes 55 000 noina vuosina yliopistotutkinnon suorittanutta. Päivi Tynjälän, Juhani Rautopuron, Helena Aittolan, Päivikki Jääskelän, Maarit Virolaisen ja Anne Virtasen laatima tutkimusraportti, Tutkinto takana: yliopistojen kandipalautekyselyn sekä maisterien ja tohtorien uraseurantakyselyjen 2018, 2019 ja 2020 tulokset, löytyy kokonaisuudessaan Jyväskylän yliopiston verkkojulkaisuista. Raportin yhteenveto puolestaan löytyy muun muassa UNIFI ry:n sivustolta.

Raportin tulokset ovat kiinnostavia ja antavat yliopistolaisille paljon ajattelemisen aihetta. Koska yhteenvedot ovat aina vain yhteenvetoja, suosittelenkin itse raporttiin tutustumista kaikille yliopistoissa opetustyötä tekeville tai sitä suunnitteleville ja hallinnoiville. Omassa pohdinnassani keskityn tällä kertaa vain kanditutkinnon suorittaneiden palautteeseen. Kandivaihe ja siihen liittyvät kokemukset ovat äärimmäisen tärkeitä sen kannalta, miten opiskelijat kiinnittyvät yliopistoon ja pääsevät osaksi oman opiskelualansa tiedeyhteisöä. Tällä kokemuksella puolestaan on vaikutusta siihen millaiseksi maisteriopinnot muodostuvat ja sen myötä myös siihen, hakeutuvatko opiskelijat tohtoriopintoihin. Tästä syystä pidänkin tärkeänä sitä, että jo kandivaiheen opiskelijat saavat nauttia professoreiden opetuksesta ja ohjauksesta, mielellään jo ensimmäisestä opiskeluvuodesta lähtien.

Tynjälän ja muiden tutkimuksessa raportoituihin kandipalautekyselyihin vastasi eri yliopistoissa 63–98 % kandidaatintutkinnon suorittaneista, yhteensä lähes 34 000 kandidaatiksi vuosina 2018-2020 valmistunutta. Raportin tulokset ovat yleisellä tasolla varsin rohkaisevia, jopa yllättävän positiivisia ajatellen sitä, että lähes kolmasosa tarkastelujaksosta opiskeltiin ja valmistuttiin poikkeuksellisen pandemia-ajan olosuhteissa ja enimmäkseen etäopetuksessa. Kaikista vastanneista jopa 82 % arvioi saamaansa opetusta laadukkaaksi ja heidän kokemuksensa opetus- ja oppimisympäristöstä olivat pääosin myönteisiä kaikilla koulutusaloilla ja kaikissa yliopistoissa. Koulutusalojen ja yliopistojen välillä on toki havaittavissa eroja, mutta raportin mukaan eroilla on vain vähäistä käytännön merkitystä. Kun tuloksia tarkastelee opetuksen järjestäjän tai antajan näkökulmasta, on kuitenkin huomionarvoista, että erityisen hyviä mainintoja kyselyssä saivat lähinnä opintojen kiinnostavuus ja vertaistuki. Parannusta sen sijaan toivottiin muun muassa kurssivaatimusten selkeyteen, opintoja koskevan tiedon löytymiseen ja oppimista tukevan palautteen antamiseen. Samoin toivottiin myös nykyistä parempaa tukea opintojen suunnitteluun, opetusmenetelmien monipuolistamista sekä lisää vaikutusmahdollisuuksia opiskelijoille. Siis noin karkeasti yleistäen kandipalautteen mukaan yliopistoissa olisi parantamisen varaa niin pedagogisissa taidoissa, ohjausosaamisessa, viestinnässä kuin yleisessä vuorovaikutuskulttuurissakin.

Raportin mukaan poikkeusoloilla näyttäisi yleisellä tasolla olleen vain vähän vaikutusta siihen, miten tyytyväisiä opiskelijat olivat koulutukseen ja opetukseen tarkastelujaksolla. Vaikka pandemia-ajan etäopetukseen siirryttiin yliopistoissa jo keväällä 2020, etäopetukseen siirtyminen näyttäisi vaikuttaneen negatiivisesti osaan opiskelijoista vasta vuoden 2020 lopulla. Vuoden viimeisen neljänneksen aikana valmistuneiden palautteessa näkyy, että monien opiskelu-uupumus lisääntyi, opiskelun suunnitelmallisuus heikentyi ja samalla näyttää heikentyneen vertaistuki, usko omaan pystyvyyteen, hyvinvointi ja tyytyväisyys omaan opiskeluun. Etäopiskelu heikensi myös opiskelijoiden tyytyväisyyttä ohjaukseen ja tukeen.

Näyttää siis siltä, että opiskelijat, jotka pandemia-ajan iskiessä olivat jo pitkällä kanditutkinnossaan, ovat selviytyneet poikkeusajasta hyvin ja ovat yleisesti melko tyytyväisiä opiskelukokemukseensa. Tarkastelujakson loppupään signaalit ovat kuitenkin huolestuttavia ja tiedämme jo nyt, että monien opiskelijoiden tilanne on vuoden 2021 aikana edelleen heikentynyt. Tästä kertovat muidenkin viimeaikaisten opiskelijoiden hyvinvointia kartoittavien selvitysten tulokset. Muun muassa kesäkuussa 2021 julkaistut Korkeakouluopiskelijoiden terveys- ja hyvinvointitutkimuksen (KOTT) ennakkotulokset koronaepidemian ja sen rajaamistoimien vaikutuksista korkeakouluopiskelijoiden arkielämään ja opintoihin kertovat samaa: etäopinnot ja yksinäisyys koettelevat korkeakouluopiskelijoita. Erityisesti pandemia-aikana yliopisto-opintonsa aloittaneiden tilanne huolettaa. Heillä ei ole ollut samanlaista tilaisuutta kiinnittyä opiskelualaansa ja yliopistoyhteisöön kuin normaaliaikana.

Kandipalauteraportin suositukset ovat varsin selkeitä ja niiden toteutukseen meidän on yliopistoissa tarpeen panostaa: Opetuksessa ja ohjauksessa tulisi kiinnittää erityistä huomiota opintojen suunnittelun ohjaukseen, opetusmenetelmien monipuolisuuteen ja syvällisen oppimisen tukemiseen, oppimista tukevan palautteen määrään ja laatuun, opintoihin liittyvän tiedon helppoon löytämiseen sekä oppimistavoitteiden ja kurssivaatimusten selkeyteen sekä opiskelijoiden vaikutus- ja osallistumismahdollisuuksiin. Lisäksi tulisi panostaa opiskelijoiden hyvinvoinnin tukemiseen entistä enemmän. Saamme myös vuoden loppuun mennessä KOTT-tutkimuksen lopulliset tulokset, joiden oletan antavan yliopistoille runsaasti lisää pohdittavaa ja tehtävää opiskelijoiden hyvinvoinnin edistämiseksi ja opetuksen ja ohjauksen kehittämiseksi.

On ilmiselvää, että yliopistoissa halutaan tietysti tarttua kandipalauteraportissa suositeltavaan kehitystyöhön – meillähän on systeemissämme sisäsyntyinen pyrkimys aina parempaan. Kehitystyötä on tehty ja tehdään koko ajan. Muun muassa meillä Tampereen yliopistossa on kunnianhimoinen koulutuksen kehittämisohjelma, jossa pyritään jatkuvasti kehittämään henkilöstön pedagogista osaamista. Opettajat ovat vahvasti sitoutuneita opetukseen ja ohjaukseen myös vaativissa poikkeusoloissa ja kehittävät opetukseensa joustavia toteutustapoja. Yliopistot tarvitsevat kuitenkin vaativalle työlleen riittävät opetus- ja ohjausresurssit. Ei vain opiskelijat vaan myös yliopistojen opetus- ja tutkimushenkilöstön jäsenet ovat olleet pandemia-aikana varsin lujilla. Monet tarvitsisivat nykyistä parempaa mahdollisuutta palautumiseen. Samalla kun teemme perustyötämme laadukkaasti, hoidamme pandemian jälkiseurauksia, panostamme pedagogiseen kehittymiseen, lisäämme ohjausta, parannamme palautekäytäntöjä ja viestintää, halutaan yliopistojen sisäänottoja ja sen myötä opiskelijamääriä edelleen kasvattaa. Tarpeellistahan sekin tietysti on, kansalaisten kouluttautumismahdollisuuksien lisääminen ja koulutustason nostaminen – ja toki me olemme talkoissa mukana. Kuitenkin samaan aikaan kun yliopistojen tehtävät lisääntyvät, perusrahoituksen suunta on laskeva eli resurssit niukkenevat. Palautteena tästä yliopistojemme yleisestä ja yhteisestä tilanteesta toteaisin, että yhtälö, jossa työ ja sen vaatimukset kasvavat samalla kun työn laadukkaaseen toteutukseen tarvittavat resurssit vähenevät, näyttää vähintäänkin epäloogiselta, jollei jopa mahdottomalta. Vähän samalta kuin ympyrän neliöiminen.

Mari Murtonen 15.11.2021
Kiitos sekä tutkimusraportin laatijoille että Päivi Pahdalle informatiivisesta yhteenvedosta ja erinomaisista huomioista!