Professoriblogissa otetaan kantaa yliopistojen ja tutkimuslaitosten ajankohtaisiin asioihin.

6.2.2023

Yliopiston muutosneuvottelujen erityispiirteistä

Yliopistotyönantajaa voitaisiin kuvata työnantajamonopoliksi ainakin meille professoreille. Monella meistä on sellainen toimenkuva, ettei sitä yksinkertaisesti voi toteuttaa muualla kuin yliopiston tai, kuten kohdallani, yliopistollisen sairaalan seinien sisällä. Olemme JUKOn vetämissä yliopiston palkkaneuvotteluissa, ja mieleen on syytä palauttaa tämä ja muutama muukin yliopistotyönantajaamme koskeva asia, joka tekee työsuhteistamme hyvin poikkeavia muihin verrattuna.

Palkkaneuvotteluja raskaampi asia on miettiä, mitä tarkoittaa työnantajamonopolin muutosneuvottelut. Tätä kirjoittaessani odotamme uutisia Turusta, jossa yliopiston hallitus päätti kokouksessaan 28.10.2022 pitkäjänteisen talouden tasapainotusohjelman käynnistämisestä valtuuttamalla rehtori Jukka Kolan aloittamaan muutosneuvottelut. Päätöskirjausta kannattaa tutkia tarkasti. Hallitus on siinä ottanut sille kuuluvaa valtaa ja rajannut ja ohjannut jo etukäteen ohjelmaa.

Toinen esimerkki yliopistojen hallitusten aktiivisesta roolista muutosjärjestelyissä löytyy täältä Oulusta, jossa muutama vuosi sitten rehtori toi hallituksen pöydälle ehdotuksen tiedekuntatasoisten YT-neuvottelujen järjestämisestä vain rehtorin päätöksellä. Hallitus rajasi tuolloin, että neuvottelut kuuluvat edelleen hallituksen päätettäviin asioihin. Aihe tuli merkittävällä tavalla ajankohtaiseksi jälleen viime kesänä, kun elokuun kokoukseen tuotiin päätösehdotus lääketiedettä koskevista muutosneuvotteluista. Hallitus halusi perehtyä asiaan tarkemmin, ja syyskuun kokouksessa se lopulta päätti olla järjestämättä ehdotettuja neuvotteluja.

Hallituksella on yliopistolain mukaan halutessaan paljon päätösvaltaa, samoin on kollegiolla. Tätä valtaa käytetään vain kovin harvoin, ja yleensä hallitukset vaikuttavat luottavan vahvasti rehtorin päätöksentekokykyyn käytännön asioissa. Julkisen valinnan teoria tutkii taloustieteissä demokraattisen päätöksenteon toimintaa ja ongelmia modernin taloustieteellisen analyysin avulla. On tärkeää ymmärtää, että yliopistossa päätöksenteko on aina jonkinlaista tiedepolitiikkaa ja siihen kohdistuu samanlainen intressipaine kuin mihin tahansa julkiseen päätöksentekoon. Hallitukselle asioita esittelevä ja itselleen johtoa kasaava rehtori esimerkiksi edustaa yleensä taustaltaan tiettyä tieteenalaa, eikä tämä voi olla vaikuttamatta. Vähintään yliopiston hallituksella tuleekin olla rooli, joka tarkkailee, miten Arrow’n mahdottomuusteoreema jalkautuu ja soveltuu yliopiston päätöksenteossa.

Palataan hetkeksi tähän rakkaaseen työmonopoliini, Oulun lääketieteelliseen tiedekuntaan. Tiedekunnan talousennuste kuluvalle vuodelle näytti kesällä 2022 miinusta, ja tämän ennusteen sekä aikaisempien toteutumien perusteella viriteltiin muutosneuvotteluja. En ole aikaisemmin osannut olla ennusteen miinuksista huolissani, koska tiedekunnalla on niin paljon ulkopuolista rahoitusta ja projekteja, joiden myötä talousluvut aina kyykkäävät puolivälissä vuotta ja oikenevat viimeistään lopullista tilinpäätöstä laadittaessa. Nyt olen huolissani, koska tätä ennustetta käytettiin keppihevosena näin radikaalille toimenpiteelle. Edes tiedekunnan lopullista tilinpäätöstä ei odotettu tilanteessa, jossa todellinen tulosyksikkö, yliopisto, kaiken järjen mukaan kellottelee positiivisessa tuloksessa ja ainakin tasetta on kertynyt niin muhkeasti, ettei äkkinäisiin muutosjärjestelyihin kuvittelisi olevan reaalitaloudellisia perusteita.

Monitieteellisessä Oulun yliopistossa on kahdeksan tiedekuntaa. Lääketieteellinen tiedekunta tuottaa enemmän tutkintoja kuin mikään muu tiedekunta, tohtorintutkinnoista ja tieteellisistä julkaisuista noin 35–40 %, ja kouluttaa lähes kaikki pohjoisen alueen lääkärit ja hammaslääkärit sekä hoitotieteilijät eli terveydenhuollon akateemiset ammattilaiset ja osaajat. Tiedekunnan tuotos on tasainen ja valmistumisprosentti aivan huippuluokkaa. Olemme etuoikeutettuja siinä, että alamme on hakupaineala ja opiskelijoilla ja lääkäreillä on kunnianhimoa ja halua kehittää omaa alaansa myös Oulussa. Muutosprosessin takana ei siis ollut mitään erityistä tuloksen romahtamista, minkä vuoksi henkilöstöä on mietittänyt, että mistä ihmeestä muutosneuvotteluesitys oli sitten saanut alkunsa.

Rahastahan se tietenkin on saanut alkunsa. Oulun yliopiston rahoituksesta valtaosa tulee opetus- ja kulttuuriministeriöstä, mutta keskitytään nyt vain lääketieteelliseen tiedekuntaan: Oulun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan noin 33 miljoonan budjetista noin 20 miljoonaa tulee yliopiston OKM-rahoituksesta, ja tätä rahasummaa oltiin nyt siis rehtorin esityksessä muutosneuvotteluista ja toimenpideohjelmassakin leikkaamassa entisestään. Nyt täytyykin kysyä, onko 20 miljoonaa paljon vai vähän?

Yliopistot eivät julkaise vertailutietoja kovin helposti, joten tartuin luuriin ja soitin Tampereen yliopistoon ja Turun yliopistoon professorikollegoille, joilta sain molempien paikkakuntien tarkahkot luvut. Tiedekunnat ovat suunnilleen Oulun kanssa vertailukelpoisia ja tieteellinen tuotanto sairaanhoitopiirien vertailussa suunnilleen sama, joten kaiken järjen mukaan meillä tulisi olla samansuuruinen yliopiston panostus alalle. Tässä ovat luvut: Tampereella tiedekunnan kokonaisbudjetti on noin 50 miljoonaa, josta yliopiston OKM-rahoitus 24 miljoonaa, Turussa samat luvut ovat 52 miljoonaa ja 27 miljoonaa. Kertauksena: Oulun luvut olivat 33 ja 20 miljoonaa euroa. Jokainen voi itse arvioida, onko se paljon vai vähän.

Kysymys näissä yliopiston sisäisissä taseissa ja muissa budjettipyörityksissä on loppujen lopuksi siitä, miten yliopiston sisäinen laskennallinen ansaintalogiikka viritellään. Vasta yliopistojen keskinäinen vertailu paljastaa, mikä on panostuksen taso, vaikka tähänkin sisältyy monia haasteita, esimerkiksi yhteisten kustannusten ja laskentatapojen vertailun vaikeus. Indikaattoreiden avulla voi arvioida myös tilannetta. Vaikka tiedekunta esimerkiksi tuottaa paljon väitöskirioja, niistä saatava yksikköhinta voi vaihdella.

Yliopiston hallitus on paljon vartijana, ja sen tulisi saada vertailukelpoista ja tarkkaa tietoa. Erityisen mielenkiintoinen on nyt tilanne ja vääntö Turussa. Kun varallisuuden tuotto pörssikurssien laskun myötä vääjäämättä niiaa, joutuvatko maksumiehiksi yliopiston työntekijät vai yliopiston tase? Joutuuko joku professorikollega luopumaan työpaikan lisäksi urastaan, elämäntyöstään ja ainoasta mahdollisesta tavasta toteuttaa itseään?