Professoriblogissa otetaan kantaa yliopistojen ja tutkimuslaitosten ajankohtaisiin asioihin.

Raija Pyykkö

Professoriliiton järjestöpäällikkö

16.1.2023

Kaikki on vinksin vonksin

Viime aikoina olen ajatellut paljon Peppiä ja Sisua. Ja nyt en puhu lastenkirjoista vaan yliopistoissa käyttöön otetuista opintotietojärjestelmistä. Jäsenen ottaessa yhteyttä liittoon kysymys kuuluu usein: voiko yliopisto vaatia professoria naputtelemaan kurssien tulokset hankalaan ja alati muuttuvaan opintotietojärjestelmään? Saamme eri yliopistoissa työskenteleviltä jäseniltämme palautetta lukemattomista ja osittain päällekkäisistä, ei-käyttäjäystävällisistä tietojärjestelmistä. Alan tutkijat puhuvat teknostressistä ja kognitiivisesta ergonomiasta. Inhimillisellä tiedonkäsittelyllä on rajansa.

Kyse ei kuitenkaan ole vain järjestelmien käytettävyydestä vaan myös siitä, millainen on järkevä ja tarkoituksenmukainen työnjako yliopistoissa. Epätarkoituksenmukainen työnjako haukkaa ison osan aikaa professoreiden ydintehtäviltä. Varapääluottamusmies, professori Mari Hatavara kirjoittaa blogissaan, kuinka Tampereen yliopistossa työnantaja on määrännyt tietojen syöttämisen Sisu-järjestelmään kuuluvan kaikille opettajille, myös professoreille. Tämän järjestelmätyön on aikaisemmin tehnyt opetuksen tukipalveluhenkilöstö. Hatavaran kollega tuotantotaloudessa oli laskenut, että ”varovaisestikin arvioiden järjestelmään erikoistunut assistentti olisi kuusinkertaisesti tehokkaampi panos−tuotto-suhteeltaan kuin professori tällaisessa työssä. Esimerkiksi Tampereen yliopistossa työnantajan uusi linjaus työnjaossa tarkoittaa, että 12 professorin henkilötyövuotta käytetään jatkuvasti tähän tietojensiirtämistyöhön, jonka tekisi kustannustehokkaammin ja vähemmin virhein siihen erikoistunut henkilö.”

Tampereen yliopiston pääluottamusmiehet tekivät syksyllä selvityksen yhteistoimintaneuvottelujen vaikutuksista yliopiston henkilökuntaan ja toimintoihin. Kyselyn pohjalta on julkaistu raportti Lisää tehtäviä, säätöä ja sähläystä. Keskitettyjen tukipalveluiden henkilöstöä koskeneiden neuvotteluiden seurauksena hallinto- ja tukipalveluiden organisaatiota muutettiin, ja 213 työntekijää kutsuttiin irtisanottaviksi. Irtisanottujen työntekijöiden työt eivät kuitenkaan ole poistuneet, vaan ne ovat siirtyneet joko jäljelle jääneille hallinnon ja tukipalveluiden työntekijöille tai opettajille ja tutkijoille. Kyse ei ole vain yksittäisistä tehtävistä, vaan opettajat ja tutkijat ovat saaneet runsaasti uusia, heidän tehtäviinsä aiemmin kuulumattomia töitä. Nämä uudet tehtävät vievät aikaa ydintoiminnoilta, opetukselta, tutkimukselta ja yhteiskunnalliselta vuorovaikutukselta. Raportin mukaan opetus- ja tutkimushenkilökunnalta kyseisten asioiden suorittaminen vaatii usein enemmän aikaa kuin mitä tukipalveluhenkilökunnalta on niihin kulunut. Usein se tarkoittaa myös sitä, että työn jälki on huonompi, kuin että sen tekisi asiaan vihkiytynyt työntekijä.

Asiaa voidaan tarkastella myös juridisesta näkökulmasta. Liiton työsuhdepäällikkö Leevi Mentula on kirjoittanut blogissaan, että juridisesti kysymys on työnantajan direktio-oikeuden ja työtehtävien pysyvyyden välisestä ristiriidasta. Olennaiset työtehtävien muutokset eivät ole mahdollisia pelkän työnjohto-oikeuden kautta, vaikka työsopimuksessa olisi maininta muista työnantajan määräämistä tehtävistä.

Yliopistojen perustehtävänä on edistää vapaata tutkimusta sekä tieteellistä ja taiteellista sivistystä, antaa tutkimukseen perustuvaa ylintä opetusta sekä kasvattaa opiskelijoita palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa. Näiden perustehtävien hoitaminen edellyttää monenlaista oheistyötä. On kuitenkin olennaista, kuka näitä tehtäviä hoitaa missäkin laajuudessa, jotta sekä yliopistojen perustehtävät että niitä tukevat muut asiantuntija- ja tukitoimet voidaan hoitaa kiitettävällä tavalla.

Lähetä kommentti

Asialliset kommentit omalla nimellä ovat tervetulleita

Muut kirjoittajat

Oikeissa töissä? Jaana HallamaaProfessoriliiton strategian ytimessä ovat tutkimuksen ja opetuksen vapaus sekä sivistys Jukka 'Jups' HeikkiläTerveisiä budjettiriiheen Eeva MoilanenYliopistojohtamista 90-luvun opein Jari StenvallTiede, kulttuuri ja paikallisosasto Jussi VälimaaLänsirannikon musta joulu Tarja NiemeläTutkijanuran rakentumisen pullonkauloja Anssi PaasiNuoren tutkijan asialla Päivi PahtaMuurahaisen omenakävely ja globaalit ongelmat Markus OlinSuomalaiset luottavat tieteeseen, mutta eivät kaikki Juhani KnuutiJufottaako? Jopi NymanProfessorer: Blicka bakåt och se framåt! Erik BonsdorffAntti Herlinin aiheellinen huoli Karl-Erik MichelsenLähellä etänä Elina Andersson-FinneProphet of gloom Howy JacobsMitä yliopistojen tästä lukuvuodesta jää historiaan? Koronakriisi ja professorin työMitä on yliopistojen kilpailu? Kimmo AlajoutsijärviKun mikään ei riitä Kristiina BrunilaHäiriköt tutkijoiden kimpussa Esa VäliverronenSelvitys yliopistojen johtosäännöistä piirtää karun kuvan Suomen yliopistoissa toteutuneesta hallinnosta – tilanne vertautuu lähinnä feodaaliajan johtamiskäytäntöihin Petri LehenkariMiksi tiede? Arto MustajokiProfessoreita – onko heitä? Laura KolbeSota Ukrainassa ja tiedeyhteistyö Sanna TuromaAssistenttipalvelut – professorien viides tehtävä? Mari HatavaraHallituksen jäsenen vastuu yhdistyksessä Leevi MentulaOle mukava Leena KurkinenProfessorin vaikutusmahdollisuudet ja oikeudet osallistuvampaan ja toimivampaan yliopistoyhteisöön sekä akateemiseen vapauteen Heli RuokamoTarvitsemmeko uudenlaista johtajuutta? Jukka KekkonenMisinformation överallt! Vad kan universitetssamfundet göra? Gunilla WidénArviointi voi olla ystävä Mika LähteenmäkiYritysyhteistyö – etu vai rasite? Aki MIkkolaDreaming of tenure in Finland? The Finnish Supreme Court says that you shouldn’t Petri Mäntysaari