Professoriblogissa otetaan kantaa yliopistojen ja tutkimuslaitosten ajankohtaisiin asioihin.

Raija Pyykkö

Professoriliiton järjestöpäällikkö

7.10.2019

Viisikymmentä vuotta yhteisöllisyyttä

Professoriliitto täyttää tällä viikolla 50 vuotta. Liitto perustettiin 11.10.1969. Kokouksessa oli tuolloin läsnä 15 professoria kahdeksasta yliopistosta ja korkeakoulusta. Tilaisuuden merkittävyyden vuoksi on syytä tuoda esille ne henkilöt, jotka olivat kokouksessa läsnä: Väinö Heikkinen (TaY), Esko Pennanen (TaY), Kyösti Julku (OY), Ernst Palmén (HY), K.V. Laurikainen (HY), Heikki Jokela (HY), Kaarle Kurki-Suonio (HY), Esko Suomalainen (HY), I.S. Louhivaara (JY), P.J. Muukkonen (KKK), Eero Sjöström (TKK), Raimo Lehti (TKK), Olli Lounasmaa (TKK), Bo-J. Wikgren (ÅA) ja Martti Salmi (TY). 

Ensimmäinen edustajakokous pidettiin kahden viikon päästä Helsingin yliopiston pienessä juhlasalissa. Paikalle saapui noin 200 professoria ja apulaisprofessoria, mikä oli noin viidesosa Suomen koko professorikunnasta. Mikä sai näin suuren joukon professoreita kokoontumaan?

Yliopistot olivat olleet vanhastaan kollegiaalisesti johdettuja oppineiden yhteisöjä, joissa ei tarvittu varsinaista hallintokoneistoa. Korkeakoulujen opiskelijoiden ja henkilöstön määrän kasvaessa valtion tarve korkeakoulujen ja hallinnon uudistamiselle heräsi. Samaan aikaan ylioppilasnuoriso lähti liikkeelle. Vuoden 1968 ”Vanhan valtaus” oli osa tätä opiskelijaliikettä. Tilanne kärjistyi, kun maan hallitus halusi ajaa läpi ennen maaliskuussa 1970 järjestettäviä eduskuntavaaleja kansainvälisestikin poikkeuksellisen yliopistojen yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden, ns. mies ja ääni -periaatteen. Tässä vaiheessa heräsi ajatus koko professorikunnan kokoavan järjestön perustamisesta.  

Vasta perustettu liitto aloitti laajalla rintamalla toiminnan, jolla pyrittiin vaikuttamaan eduskuntaan ja yleiseen mielipiteeseen korkeakoulujen hallinnonuudistuskysymyksessä. Professorikunta halusi esitettyä maltillisempaa hallinnonuudistusta. Vaikuttamistoiminnasta huolimatta näytti siltä, että lakiehdotus haluttiin runnoa läpi ennen eduskuntavaaleja. Liitto organisoi nopeasti ns. jarrutuksen toimittamalla valmiita tekstejä eduskuntaan joka aamu satojen liuskojen päivävauhdilla. Kaikkiaan professoreiden puheita piti 44 kansanedustajaa, ja ne kestivät yhteensä 56 tuntia. Juhlavuoden kunniaksi olemme äänittäneet lyhyitä ääninäytteitä jarrutuspuheista. Ne löytyvät liiton Soundcloud-kanavalta. Jarrutus tuotti lopulta halutun tuloksen, sillä ensimmäistä käsittelyä ei saatu ajoissa päätökseen, ja esitys raukesi. Asian käsittelyyn saatiin aikalisä. Mies ja ääni -periaatteen tuominen korkeakoulujen hallintoon kaatui lopulta vuoden 1973 lopussa. 

Professoriliiton perustamisen taustalla oli siis korkeakoulujen hallinnonuudistuskysymys. Asian rauhoittuessa keskustelu painottui kysymykseen, pitäisikö liiton keskittyä myös jäsentensä aineellisten etujen ajamiseen. Uudet virkaehtosopimuslait olivat astuneet voimaan, ja valtion työehdoista ryhdyttiin neuvottelemaan valtion yksipuolisten päätösten sijaan. Professoriliitto päätti liittyä keskusjärjestö Akavaan vuonna 1974. Professoriliitto muuttui lyhyessä ajassa yhden asian liikkeestä ammattiyhdistykseksi. 

Liitto on alusta saakka koonnut yhteen eri yliopistojen ja eri alojen professorit. Yliopisto- ja tiedemaailman muutoksista ja myllerryksistä huolimatta yhteisöön kuuluvat niin tieteen kuin taiteen alan professorit, niin julkisoikeudellisten yliopistojen, säätiöyliopistojen kuin tutkimuslaitosten professorit. Myös erilaisissa johtotehtävissä toimivat professorit. Yhteiset asiat yhdistävät. Eräs professori totesikin keväällä liiton valtuuston kokouksen jälkeen tuntevansa itsensä voimaantuneeksi. Yhteisöllisyys antaa voimaa.    

Liiton juhlavuotta juhlitaan monin eri tavoin pitkin vuotta niin paikallisesti kuin valtakunnallisesti. Liiton osastot ovat liiton toiminnan peruskivi. Ensi vuonna ensimmäiset paikallisosastot juhlivat 50-vuotisjuhlaansa. Malja yhteisöllisyydelle!