Professoriblogissa otetaan kantaa yliopistojen ja tutkimuslaitosten ajankohtaisiin asioihin.

16.1.2023

Kaikki on vinksin vonksin

Viime aikoina olen ajatellut paljon Peppiä ja Sisua. Ja nyt en puhu lastenkirjoista vaan yliopistoissa käyttöön otetuista opintotietojärjestelmistä. Jäsenen ottaessa yhteyttä liittoon kysymys kuuluu usein: voiko yliopisto vaatia professoria naputtelemaan kurssien tulokset hankalaan ja alati muuttuvaan opintotietojärjestelmään? Saamme eri yliopistoissa työskenteleviltä jäseniltämme palautetta lukemattomista ja osittain päällekkäisistä, ei-käyttäjäystävällisistä tietojärjestelmistä. Alan tutkijat puhuvat teknostressistä ja kognitiivisesta ergonomiasta. Inhimillisellä tiedonkäsittelyllä on rajansa.

Kyse ei kuitenkaan ole vain järjestelmien käytettävyydestä vaan myös siitä, millainen on järkevä ja tarkoituksenmukainen työnjako yliopistoissa. Epätarkoituksenmukainen työnjako haukkaa ison osan aikaa professoreiden ydintehtäviltä. Varapääluottamusmies, professori Mari Hatavara kirjoittaa blogissaan, kuinka Tampereen yliopistossa työnantaja on määrännyt tietojen syöttämisen Sisu-järjestelmään kuuluvan kaikille opettajille, myös professoreille. Tämän järjestelmätyön on aikaisemmin tehnyt opetuksen tukipalveluhenkilöstö. Hatavaran kollega tuotantotaloudessa oli laskenut, että ”varovaisestikin arvioiden järjestelmään erikoistunut assistentti olisi kuusinkertaisesti tehokkaampi panos−tuotto-suhteeltaan kuin professori tällaisessa työssä. Esimerkiksi Tampereen yliopistossa työnantajan uusi linjaus työnjaossa tarkoittaa, että 12 professorin henkilötyövuotta käytetään jatkuvasti tähän tietojensiirtämistyöhön, jonka tekisi kustannustehokkaammin ja vähemmin virhein siihen erikoistunut henkilö.”

Tampereen yliopiston pääluottamusmiehet tekivät syksyllä selvityksen yhteistoimintaneuvottelujen vaikutuksista yliopiston henkilökuntaan ja toimintoihin. Kyselyn pohjalta on julkaistu raportti Lisää tehtäviä, säätöä ja sähläystä. Keskitettyjen tukipalveluiden henkilöstöä koskeneiden neuvotteluiden seurauksena hallinto- ja tukipalveluiden organisaatiota muutettiin, ja 213 työntekijää kutsuttiin irtisanottaviksi. Irtisanottujen työntekijöiden työt eivät kuitenkaan ole poistuneet, vaan ne ovat siirtyneet joko jäljelle jääneille hallinnon ja tukipalveluiden työntekijöille tai opettajille ja tutkijoille. Kyse ei ole vain yksittäisistä tehtävistä, vaan opettajat ja tutkijat ovat saaneet runsaasti uusia, heidän tehtäviinsä aiemmin kuulumattomia töitä. Nämä uudet tehtävät vievät aikaa ydintoiminnoilta, opetukselta, tutkimukselta ja yhteiskunnalliselta vuorovaikutukselta. Raportin mukaan opetus- ja tutkimushenkilökunnalta kyseisten asioiden suorittaminen vaatii usein enemmän aikaa kuin mitä tukipalveluhenkilökunnalta on niihin kulunut. Usein se tarkoittaa myös sitä, että työn jälki on huonompi, kuin että sen tekisi asiaan vihkiytynyt työntekijä.

Asiaa voidaan tarkastella myös juridisesta näkökulmasta. Liiton työsuhdepäällikkö Leevi Mentula on kirjoittanut blogissaan, että juridisesti kysymys on työnantajan direktio-oikeuden ja työtehtävien pysyvyyden välisestä ristiriidasta. Olennaiset työtehtävien muutokset eivät ole mahdollisia pelkän työnjohto-oikeuden kautta, vaikka työsopimuksessa olisi maininta muista työnantajan määräämistä tehtävistä.

Yliopistojen perustehtävänä on edistää vapaata tutkimusta sekä tieteellistä ja taiteellista sivistystä, antaa tutkimukseen perustuvaa ylintä opetusta sekä kasvattaa opiskelijoita palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa. Näiden perustehtävien hoitaminen edellyttää monenlaista oheistyötä. On kuitenkin olennaista, kuka näitä tehtäviä hoitaa missäkin laajuudessa, jotta sekä yliopistojen perustehtävät että niitä tukevat muut asiantuntija- ja tukitoimet voidaan hoitaa kiitettävällä tavalla.

Muut kirjoittajat

Oikeissa töissä? 2Jaana HallamaaTKI ja kansainvälisesti kilpailukykyiset toimintaedellytykset Tarja NiemeläThe Covid cohort Howy JacobsJufottaako? 1Jopi NymanProfessorer: Blicka bakåt och se framåt! Erik BonsdorffAntti Herlinin aiheellinen huoli Karl-Erik MichelsenNuoren tutkijan asialla Päivi PahtaEristäytymisen aika on ohi Markus OlinTutkijanuran rakentumisen pullonkauloja 1Anssi PaasiMitä yliopistojen tästä lukuvuodesta jää historiaan? Koronakriisi ja professorin työTiede, kulttuuri ja paikallisosasto Jussi VälimaaLähellä etänä Elina Andersson-FinneKun mikään ei riitä Kristiina BrunilaTerveisiä budjettiriiheen Eeva MoilanenTiede ja koulutus uudessa hallitusohjelmassa Juhani KnuutiHallitusohjelma Professoriliiton strategian painopisteistä katsottuna Jukka 'Jups' HeikkiläMitä on yliopistojen kilpailu? Kimmo AlajoutsijärviHäiriköt tutkijoiden kimpussa Esa VäliverronenYliopiston muutosneuvottelujen erityispiirteistä Petri LehenkariMiksi tiede? Arto MustajokiProfessoreita – onko heitä? Laura KolbeYliopiston johtaja – akateemisesti pätevöitynyt yliopistoyhteisön johtaja 1Jari StenvallSota Ukrainassa ja tiedeyhteistyö Sanna TuromaAssistenttipalvelut – professorien viides tehtävä? 2Mari HatavaraHallituksen jäsenen vastuu yhdistyksessä Leevi MentulaProfessoriliiton verkkosivut uudistetaan – miksi ihmeessä? Leena KurkinenJohtosäännöstä yliopistolakiin, hallitusohjelmatavoitteista kansainväliseen kilpailukykyyn Heli RuokamoUskommeko sitoutumiseen? 2Jukka KekkonenVad är på riktigt viktigt inom utbildning? Gunilla WidénArviointi voi olla ystävä Mika LähteenmäkiMotivaation lähteitä on monta Aki MikkolaUniversity financial management is a key to institutional success – or failure 3Petri MäntysaariGerontologia auttaa näkemän elämän selvemmin 1Taina RantanenKriisiajat militarisoivat yhteiskuntaa 1Maria LähteenmäkiRahaa on Matti AlataloJohtajaprofessori – hiipuva akateeminen ryhmä? Maria Fredriksson-AhomaaAkateemisten titteleiden käännösvaikeuksista Mikko SaikkuYliopistojen rahoitus ja kannustimet 2Hannu VartiainenTo academic friendships Nelli PiattoevaKansainvälistä vai englanninkielistä? Suosituksia Janne Saarikiven ja Jani Koskisen selvityksestä Teija Laitinen