Professoriblogissa otetaan kantaa yliopistojen ja tutkimuslaitosten ajankohtaisiin asioihin.
24.9.2018Korjausliikkeitä demokratian lisäämiseksi
Minulla oli kesälomamatkallani mahdollisuus nähdä yksi jäljellä olevista alkuperäisistä Magna Carta -asiakirjoista Salisburyn katedraalissa Englannissa. Magna Carta (”suuri peruskirja”) on Britannian julkista valtaa rajoittava säädöskokoelma 1200-luvulta. Sitä voidaan pitää ihmisoikeusjulistusten ja perustuslakien ensimmäisenä versiona, josta kaikki myöhemmät ovat kehittyneet.
Yliopistoilla on oma Magna Cartansa. Asiakirja on nyt varsin ajankohtainen, kun eri yhteyksissä on esitetty huoli elinkeinoelämän kasvavasta roolista yliopistojen johtamisessa. Eurooppalaisten yliopistojen rehtorit antoivat vuonna 1988 julkilausuman Magna Charta Universitatum. Sen on allekirjoittanut 816 yliopistoa 86 maasta. Myös useimmat Suomen yliopistot ovat allekirjoittaneet sen. Listasta voi käydä tarkistamassa, onko oma yliopisto allekirjoittanut julkilausuman.
Magna Carta Universitatum sisältää periaatteet akateemisesta vapaudesta ja yliopistojen institutionaalisesta autonomiasta. Tutkimuksen ja opetuksen tulee olla riippumatonta ideologisesta, poliittisesta ja taloudellisesta vallasta. Yliopistojen ja valtiovallan on oman toimivaltansa puitteissa taattava ja edistettävä tämän perusvaatimuksen kunnioittamista. Akateemisen vapauden sisältöä avataan lisää mm. UNESCOn julkilausumassa. Julkilausuma korostaa kollegiaalista päätöksentekoa. Sen mukaan akateemisella henkilöstöllä tulisi olla oikeus ja mahdollisuus osallistua yliopistojen päätöksentekoon. Käytännössä useissa Euroopan maissa yliopistojen henkilöstö kokee demokratiavajetta ja vaikutusmahdollisuuksien puutetta. Professori Petri Mäntysaaren kirjoitus uusimmassa Acatiimi-lehdessä kertoo pohjoismaisesta tilanteesta.
Helsingin yliopistossa tehtiin viime vuoden lopulla merkittävä uudistus yliopiston johtosääntöön. Helsingin yliopiston hallitus päätti toimikautensa viimeisessä kokouksessa palauttaa dekaanin valinnan hallitukselta takaisin tiedekuntaneuvostoille. Päätöksen taustalla vaikutti varmasti viime vuoden lokakuussa julkaistu professori Sue Scottin raportti, jossa Helsingin yliopiston henkilöstö antoi kriittistä palautetta Helsingin yliopiston johtamisjärjestelmästä ja yliopistoyhteisön vaikutusvallan heikennyksistä. Myös yliopistolakiuudistuksista tehdyt kaksi arviota osoittavat demokratiavajeen. Helsingin yliopiston hallituksen päätös lisää tiedekuntaneuvostojen toimivaltaa muutenkin. Niiden tehtäviksi tulee strategioista päättäminen sekä toimintasuunnitelmien ja talousarvioiden hyväksyminen. Muutosten on haluttu vahvistavan yhteisöllisyyttä ja lähidemokratiaa.
Henkilöstöjärjestöt ovat toistuvasti vaatineet demokratian lisäämistä yliopistojen päätöksentekojärjestelmään. Helsingin yliopisto toimii tässä esimerkkinä muille yliopistoille. Nyt on korjausliikkeiden aika.
Raija Pyykkö
Professoriliiton järjestöpäällikkö
Kirjoitukset
Yhteisiä ponnisteluja tieteen hyväksi 0Työrauhaa, please! 0Tutkijan vaellus vakinaistamispolulla 0Etäilyä ja kotoilua 0Suositus tutkimuskausijärjestelmästä vihdoin valmis 0Muut kirjoittajat
Tiedolla johtamista ja tahtopolitiikkaa Jaana HallamaaSopimuksen jälkeen Tarja NiemeläNo time to think (*) 1Howy JacobsMentorointia professoripolulle? Jopi NymanProfessorer: Blicka bakåt och se framåt! Erik BonsdorffAntti Herlinin aiheellinen huoli Karl-Erik MichelsenNuoren tutkijan asialla Päivi PahtaKun tietoa todella tarvitaan – osaamisen huoltovarmuus Markus OlinGeopolitiikan synkkä paluu 1Anssi PaasiMitä yliopistojen tästä lukuvuodesta jää historiaan? Koronakriisi ja professorin työVivat academia, vivant professores! Jussi VälimaaLähellä etänä Elina Andersson-FinneKun mikään ei riitä Kristiina BrunilaTerveisiä budjettiriiheen Eeva MoilanenTukea ukrainalaisille tieteentekijöille Juhani KnuutiProfessoriliiton strategian ytimessä ovat tutkimuksen ja opetuksen vapaus sekä sivistys Jukka 'Jups' HeikkiläMitä on yliopistojen kilpailu? Kimmo AlajoutsijärviHäiriköt tutkijoiden kimpussa Esa VäliverronenSelvitys yliopistojen johtosäännöistä piirtää karun kuvan Suomen yliopistoissa toteutuneesta hallinnosta – tilanne vertautuu lähinnä feodaaliajan johtamiskäytäntöihin Petri LehenkariMiksi tiede? Arto MustajokiProfessoreita – onko heitä? Laura KolbePiilossa johtosäännön takana – yliopiston johtosäännöt hämärtävät tilivelvollisuutta yliopistoissa Jari StenvallSota Ukrainassa ja tiedeyhteistyö Sanna TuromaAssistenttipalvelut – professorien viides tehtävä? 2Mari HatavaraSälätyön paineessa Leevi MentulaArkisto
- tammikuu, 2022 1
- elokuu, 2021 1
- tammikuu, 2021 1
- elokuu, 2020 1
- tammikuu, 2020 1
- lokakuu, 2019 1
- toukokuu, 2019 1
- helmikuu, 2019 1
- joulukuu, 2018 1
- syyskuu, 2018 1
- toukokuu, 2018 1
- helmikuu, 2018 1
- marraskuu, 2017 1
- elokuu, 2017 1
- toukokuu, 2017 1
- helmikuu, 2017 1
- lokakuu, 2016 1
- elokuu, 2016 1
- huhtikuu, 2016 1
- helmikuu, 2016 1
- marraskuu, 2015 1
- lokakuu, 2015 1
- kesäkuu, 2015 1
- huhtikuu, 2015 1
- helmikuu, 2015 1
- marraskuu, 2014 1
- lokakuu, 2014 1
- kesäkuu, 2014 1
- huhtikuu, 2014 1
- helmikuu, 2014 1
- joulukuu, 2013 1
- lokakuu, 2013 1