Professoriblogissa otetaan kantaa yliopistojen ja tutkimuslaitosten ajankohtaisiin asioihin.

5.10.2015

Mikä saa professorin järjestäytymään?

Suomessa on luonnollista ja tärkeää kuulua ammattijärjestöön. Tämä tulee usein yllätyksenä muualta Suomeen muuttavalle professorille. Mutta mikä saa professorin järjestäytymään Suomessa? Oman edun tavoittelu? Vai kenties kollegiaalisuus?

Ammattiliittoihin järjestäytymistä käsittelevien yleisten selvitysten mukaan tärkeimmät syyt kuulua ammattiliittoon ovat palkka- ja työsuhdeturva sekä varsinkin nuoremmilla ikäluokilla ansiosidonnainen työttömyysturva. Ammattiliiton jäsenyyden koetaan antavan yleistä turvaa työelämässä.  

Professoriliitto kysyy kaikilta uusilta jäseniltään tärkeimmät syyt liittymiseen sekä odotukset liiton toimintaa kohtaan. Ehkä hieman yllättäen, uudet jäsenet eivät nosta tärkeimmäksi syyksi henkilökohtaista työsuhdeturva vaan sen, että liitto vaikuttaa yliopisto- ja tiedepolitiikkaan. Uudet jäsenet odottavat liitolta ennakoivaa ja aktiivista vaikuttamistoimintaa tiede- ja yliopistopoliittisissa kysymyksissä. Olenkin joskus kuullut (leikkimielisesti) sanottavan, että yliopiston etu on myös professorin etu. Tähän toimintaan Professoriliitto onkin panostanut.

Liitto käy säännöllisesti keskustelua poliittisten päättäjien, yliopistojen johdon sekä muiden tiede-, tutkimus- ja innovaatiosektorin vaikuttajien kanssa. Liittoa mm. kuullaan eduskunnan eri valiokunnissa yliopistoja koskevista lakiesityksistä. Liitto myös järjestää valiokunnille säännöllisesti keskustelutilaisuuksia ajankohtaisista tiede- ja yliopistokysymyksistä. Unohtamatta tietenkään liiton lukuisia lausuntoja ja tiedotteita. Tänä vuonna koulutuksen ja tutkimuksen leikkaukset sekä yliopistojen rakenteellinen kehittäminen ovat pitäneet liiton lausuntojen ja tiedotteiden laatijat kiireellisinä. Laskin, että jo tähän mennessä on tänä vuonna annettu tiedotteita enemmän kuin koko vuoden aikana edellisinä vuosina. Toistaiseksi vuoden 2009 tiedotteita on vieläkin enemmän – tuolloinhan valmisteltiin yliopistouudistusta, ja liitto pyrki eri tavoin vaikuttamaan lopputulokseen.

Yliopistouudistus palaa ensi vuonna jälleen agendalle. Kun edellinen yliopistolakiuudistuksen vaikutusarviointi toteutettiin vuosina 2011–2012, päätettiin uuden selvityksen antamisesta vuonna 2016. Uuden selvityksen tekeminen on käynnistynyt ja tuloksia on odotettavissa ensi vuonna. Liiton on taas aika vaatia aktiivisesti korjausliikkeitä.  

Miksi sitten osa professoreista jättää liittymättä professorien omaan ammattiliittoon? Sitäkin olemme selvittäneet. Itselleni on ollut yllätys se, että hyvin monella siihen ei ole mitään erityistä syytä. Asia on vain jäänyt hoitamatta. Nämä professorit taitaisivat tarvita kollegaltaan pientä nykäisyä. Tällaisena aikana on tärkeää koota joukot.