Professoriblogissa otetaan kantaa yliopistojen ja tutkimuslaitosten ajankohtaisiin asioihin.

1.6.2014

Niukkuusansa vai resurssiturva?

Osallistuin vastikään onnellisuutta käsittelevälle luennolle. Opin siellä pari uutta käsitettä. Tiedättehän, kuinka puutteessa elänyt henkilö saattaa kokea koko elämänsä ajan taloudellista niukkuutta, vaikka taloudellinen tilanne on jo korjaantunut ajat sitten. Tällainen henkilö on jäänyt mieleltään niukkuusansaan. Niukkuusansassa henkilön ajatusmaailma tunneloituu, eikä hän pysty näkemään muuta kuin puutteensa. Vastakohtana tälle on se, kun henkilö kokee resurssiturvaa.

Muutamaa päivää aiemmin vietin kaksi päivää yliopistojen luottamusmiesten kanssa. Perehdyimme yhdessä yliopistojen taloudelliseen tilanteeseen ja YT-neuvotteluihin. Kuten olen aiemmin tässä blogissa kirjoittanut, useissa yliopistoissa on käyty viime vuosien aikana YT-neuvotteluja. Tämä kevät ei ole ollut poikkeus. Neuvotteluja on käyty sekä taloudellisilla että tuotannollisilla perusteilla.

Yksi kiinnostavimpia osioita koulutuksessa oli, kun pääsimme talousasiantuntijan opastuksella laskemaan yliopistojen arvonlisäyksiä ja henkilöstön työn hyötysuhteita. Laskutoimitukset olivat tällaiselle talousasioiden maallikolle hämmentäviä. Yliopistojen henkilöstön hyötysuhde onkin kohdallaan. Miten on mahdollista, että yliopistot perustelevat irtisanomisia ja lomauttamisia taloudellisilla perusteilla?

Kauppalehdessä julkaistu artikkeli (7.5.2014) Yliopistot tekevät voittoa antaa selkoa tähän kysymykseen. Kauppalehden selvitys kertoo, että lähes kaikki Suomen yliopistot tekivät viime vuonna tulosta. Suurin osa yliopistoista ei selvityksen mukaan elä yli varojensa vaan kerryttää ylijäämää. Kyse on laskutavasta. Ero johtuu Kauppalehden mukaan siitä, että Kauppalehden selvityksessä eliminoitiin ”satunnaiset erät ja rahastosiirtoihin liittyvät tilinpäätössiirrot”. Esimerkkinä esitetään Helsingin yliopisto, joka siirsi viime vuonna rahastoon lähes 15 miljoonaa euroa.

Maan hallitus päätti keväällä kehysbudjetissaan (pyytämättä ja yllättäen) varautua lisäpääomittamaan yliopistoja kolminkertaisesti yliopistojen keräämän yksityiseen pääomaan nähden. Ennen kuin tämä voi konkretisoitua, rahankeräyslakia täytyy muuttaa keräysten mahdollistamiseksi. Nyt käydään neuvotteluja siitä, mihin rahoja voitaisiin käyttää. Maan hallitus esittää, että rahankeräyksellä saadut varat tulisi käyttää vapaan tutkimuksen sekä tieteellisen ja taiteellisen sivistyksen edistämiseen. Esityksen mukaan keräysvaroja ei voisi käyttää yliopistojen harjoittaman liiketoiminnan tukemiseen eikä niitä voisi kerätä myöskään yliopiston pääomarahastoon. Sivistysvaliokunta tarttuu lausunnossaan tähän kohtaan ja esittää, että varoja voisi kerätä myös yliopiston pääomarahastoon, kun pääoman tuotto kohdennetaan yliopistolain mukaisen tehtävän tukemiseen.

No, mitä tekemistä onnellisuusluennolla on yliopistojen YT-menettelyjen tai yliopistojen pääomittamisen kanssa? Edellä mainituilla luennoilla oppimiani termejä käyttäen toivon hartaasti, että yliopistot eivät tunneloidu niukkuusansaan pelkästään pääomittamaan yliopistojen varallisuutta vaan resurssiturvasta käsin uskaltavat panostaa henkilöstöön, jotta se voi tehdä yliopistoille arvonlisäystä.