Professoriblogissa otetaan kantaa yliopistojen ja tutkimuslaitosten ajankohtaisiin asioihin.

8.6.2015

Professorin valinta on sittenkin säädeltyä

Saamme jäseniltämme säännöllisin väliajoin professorin valintaan liittyviä yhteydenottoja. Taustalla on usein se, että kyseinen jäsen kokee tulleensa epäoikeudenmukaisesti syrjäytetyksi. Jäsenet kertovat mm. valintakriteereiden muuttumisesta kesken prosessin, syrjinnästä, valitsijoiden jääviydestä ja asiantuntijalausuntojen sivuuttamisesta. Jäsen kokee, että valinta on osunut vähemmän ansioituneeseen. Useissa tapauksissa yliopisto-työnantaja on jäsenen kokemuksen mukaan antanut ymmärtää, että työnantaja voi valita professoriksi työsopimusmaailmassa ”kenet haluaa”. Ei muuten voi.

Eduskunnan oikeusasiamies otti vastikään kantaa erään professuurin täyttämismenettelyyn. Eduskunnan oikeusasiamieshän arvioi ratkaisuissaan, onko viranomainen tai muu kantelun kohde toiminut vastoin lakia tai laiminlyönyt velvollisuuksiaan. Sen sijaan esimerkiksi työsuhteeseen otetun professorin ansioiden punnitseminen ei toki kuulu oikeusasiamiehelle.

Yliopistolla on itsehallinto ts. yliopiston sisäisestä hallinnosta päättävät laissa säädetyin rajoituksin yliopiston omat hallintoelimet. Professorin valintamenettelystä annetaan säädöksiä yliopistolaissa. Lain mukaan hakijoiden kelpoisuudesta ja ansioista on ennen valintaa pyydettävä lausunto vähintään kahdelta asiantuntijalta silloin, kun henkilö valitaan vähintään kaksi vuotta kestävään työsuhteeseen. Kelpoisuusvaatimuksista ja valintamenettelystä säädetään tarkemmin kunkin yliopiston johtosäännössä.

Kannanotossaan eduskunnan oikeusasiamies otti kantaa professuurin hakijoiden kelpoisuuden arviointimenettelyyn. Kyseessä olevan yliopiston henkilöstösäännössä ei ole määritelty kelpoisuusvaatimuksia professorin tehtävään, vaan siinä viitataan kelpoisuusvaatimusten osalta yliopistolakiin. Eduskunnan oikeusasiamiehen mukaan kelpoisuusvaatimukset tulee pystyä erottamaan muista ansioista. Tältä osin kyseisen yliopiston tulee täsmentää henkilöstösääntöään. Kelpoisuusvaatimukset ja muut ansiot tulee olla selkeästi ilmaistu myös hakuselosteessa. Eduskunnan oikeusasiamies vielä tarkentaa, että kelpoisuusvaatimukset ovat vähimmäisvaatimuksia, jotka henkilön tulee täyttää. Ansiot taas ovat kelpoisuusvaatimukset ylittävää näyttöä henkilön kyvyistä hoitaa kyseistä tehtävää. Professorin tehtävään on valittava henkilö, joka täyttää asetetut kelpoisuusvaatimukset ja on kyseisen professuurin tehtäviä ajatellen ansioitunein.

Eduskunnan oikeusasiamies toteaa, että hakijoiden vertailu tapahtuu kahdessa vaiheessa: ensin selvitetään, täyttävätkö hakijat vaaditun kelpoisuuden ja sen jälkeen tehdään varsinainen nimitysharkinta, jossa vertaillaan kelpoisuusvaatimukset täyttäviä hakijoita keskenään ansioiden perusteella.  

Toisena asiana eduskunnan oikeusasiamies otti kantaa ehdolliseen valintaan. Hänen mukaansa pätevöitymisajan myöntäminen hakijalle on hyvän hallinnon takeiden kannalta ongelmallista. Asiantuntijamenettely ei voi kohdistua valintapäätöksen jälkeiseen hakijan meriittiin. Pätevyysajan myöntäminen vain yhdelle hakijalle loukkaa myös hakijoiden yhdenvertaisuutta.

Eduskunnan oikeusasiamiehen mukaan olisi perusteltua täsmentää yliopistolakia professorin täyttämistä koskevien menettelytapojen osalta. Yliopistouudistuksen vaikutuksia arvioidaan seuraavan kerran vuonna 2016. Tarjouskilpailu hankkeesta on parasta aikaa käynnissä. 

Edellisen kerran yliopistouudistuksen vaikutuksia arvioitiin vuonna 2012. Tuolloin Professoriliitto esitti, että yliopistojen henkilöstölle luodaan lainsäädännön kautta paremmat osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuudet yliopistoa koskevaan strategiseen suunnitteluun. Liitto toi esille, että professoreiden asiantuntemusta ei hyödynnetä yliopistojen päätöksenteossa riittävästi.

On taas aika arvioida, millaisia lainsäädännöllisiä ja toiminnallisia korjausliikkeitä on syytä tehdä.  

Pekka Pihlanto 08.06.2015
"Useissa tapauksissa yliopisto-työnantaja on jäsenen kokemuksen mukaan antanut ymmärtää, että työnantaja voi valita professoriksi työsopimusmaailmassa ”kenet haluaa”. Ei muuten voi."

Luullakseni tällaisesta asenteesta voidaan pitkälti syyttää yliopistolakia, joka lisäsi yliopistojen yksilöjohtajien (mm. rehtoreiden) valtaa huomattavasti. Kuten tiedämme, valta turmelee...

Vallan haltija pyrkii käyttämään saamansa vallan viimeistä ripausta myöden - ja ylikin.