Professoriblogissa otetaan kantaa yliopistojen ja tutkimuslaitosten ajankohtaisiin asioihin.

20.4.2015

Tervetuloa, käykäähän taloksi!

Finlandia-voittaja Jussi Valtonen kertoo romaanissaan He eivät tiedä mitä tekevät amerikkalaisesta tutkijasta Joe Chayefskista, joka 1990-luvun alussa päätyy tutkijaksi Helsingin yliopistoon. Suomalainen yliopistomaailma näyttäytyy kirjassa perin juurin nurkkakuntaisena. Suomalaisiin tutustuminen osoittautuu haastavaksi. Yliopistolla Joe ei juurikaan tapaa muita tutkijoita. ”Koko ensimmäisen kuukauden ajan Suomessa hän oli luullut, että yliopisto oli suljettu.” Yliopiston hämärissä käytävissä kollegat livahtelevat huoneisiinsa hänet nähdessään, ja kansainvälisistä asioista vastaava henkilö selviää vasta vuoden kuluttua. Mutta kirjoittamiseen ”suomalainen luostarielämä sopi hyvin”.

Olipa Valtosen kuvaus totta tai liioiteltua, suomalaiset yliopistot ovat kansainvälistyneet sitten 1990-luvun. Suomen Akatemia selvitti osana Tieteen tila 2014 -selvitystä yliopistojen ja valtion tutkimuslaitosten professorirekrytointeja vuosina 2010–2013. Yliopistojen ja valtion tutkimuslaitosten professorirekrytoiduista oli ko. ajankohtana 14 % ulkomaalaisia. Aalto-yliopistossa, Hankenissa ja Taideyliopistossa ulkomaalaisia hakijoita professuureihin oli jo enemmän kuin suomalaisia. Lisäksi useat yliopistot ja tutkimuslaitokset ilmoittivat aikovansa lisätä tulevina vuosina kansainvälisiä rekrytointeja mm. kansainvälisillä hauilla, headhanttauksella ja panostamalla erilaisiin tukitoimintoihin. Haasteita on kuitenkin lukuisia kuten professorien palkkaus Suomessa, resursointi (esim. tutkimusryhmän rahoitus, infrastruktuuri) ja perheen tukeminen.

Suomeen muuttavan perehdyttäminen suomalaiseen työelämään on oma haasteensa. Etenkin kun eri maissa järjestelmät voivat olla kovinkin erilaiset. Itse törmäsin vastikään useamman vuoden ajan suomalaisessa yliopistossa työskennelleeseen ulkomaalaistaustaiseen henkilöön, joka vasta työsuhteen päättyessä sai tietää, että hänen olisi tullut kuulua työttömyyskassaan. Nyt hän oli tippumassa Kelan peruspäivärahalle. Perehdyttäminen suomalaiseen työelämään ei ainakaan hänen kohdallaan ollut onnistunut riittävän hyvin.

Vastuu uuteen kotimaahan tutustumisessa on toki henkilöllä itsellään, mutta mikäli halutaan aidosti rekrytoida kansainvälisiä osaajia, tulee työnantajien olla valmiita panostamaan alkuvaiheessa uuden työntekijän opastamiseen, auttamiseen ja perehdyttämiseen. Tietoa suomalaisesta työelämästä tulee tarjota aktiivisesti. Unohtamatta ammattiyhdistysliikkeen merkitystä Suomessa. Työelämäosaamista löytyy yliopistojen ja tutkimuslaitosten henkilöstöyksiköistä. Sitä löytyy myös ammattiliittojen paikallisilta edustajilta, esimerkiksi luottamusmiehiltä. Olenkin miettinyt, voisiko henkilöstöedustajilla olla jonkinlainen rooli Suomeen muuttavien professoreiden ja tutkijoiden vastaanottamisessa.

Ennen vanhaan oli tapana sanoa ”Tervetuloa, käykäähän taloksi”. Se tarkoittaa sivistyssanakirjan mukaan sitä, että henkilö asettuu vieraassa paikassa mukavasti sellaiseen olotilaan, jossa on kuin kotonaan.

Pyritään tähän.