Professoriblogissa otetaan kantaa yliopistojen ja tutkimuslaitosten ajankohtaisiin asioihin.

25.1.2021

Tutkijan vaellus vakinaistamispolulla

Muistan, kuinka rippikoululeirin päätteeksi meille leiriläisille järjestettiin ”kristityn vaellus”. Kuljimme metsässä silmät sidottuna kapeaa polkua pitkin. Polun varrella oli erilaisia houkutuksia. Matkakumppanina oli kuitenkin hahmo, joka ohjasi pysymään oikealla polulla kohti päämäärää. Tämä vanha kokemus tuli mieleeni, kun luin professorin vakinaistamispolulla (tenure track) olevien jäsentemme kokemuksia.

Professorin vakinaistamispolun alkupään prosessit ja ”portinvartijoiden” tehtäväkuvaukset on yleensä tarkoin kirjattu henkilöstöasiakirjoihin. Vakinaisamispolun loppupääkin kutsumenettelyineen on säädelty henkilöstöasiakirjoissa ja yliopistolaissa. Mutta mitä tässä välissä tapahtuu? Miten joskus kivikkoisellakin polulla osaa suunnistaa eteenpäin, ja löytyykö polun varrelta henkilöitä, jotka ohjaavat ja tukevat etenemisessä? Päätin kysyä vakinaistamispolulla olevilta jäseniltämme heidän kokemuksiaan arvioinneista ja saamastaan tuesta. Sain pitkiä vastauksia 11 yliopiston apulaisprofessorilta.   

Alkuun täytyy heti todeta, että koska Suomessa ei ole Professoriliiton suositusta lukuun ottamatta kansallista ohjeistusta professorin vakinaistamispolusta, on kukin yliopisto itse lähtenyt rakentamaan järjestelmäänsä (lähes) alusta. Ja tämä näkyy saamissani viesteissä. Vakinaistamispolulla olevat pioneerit ovat joutuneet välillä tarpomaan umpihangessa.

”Ensimmäisen kolmen vuoden kaoottisuus johtui nyt jälkeenpäin ajatellen paitsi huonosta tuurista, myös siitä että tiedekunta ei itsekään tiennyt, mitä tenure track tarkoittaa….Tenure track pykättiin kasaan kiireellä, eikä kukaan miettinyt edes arviointikriteereitä, saatikka polulla olevan tukemista.”

Meillä on laitoksella tällä hetkellä kolmessa eri vaiheessa sisään tulleita tenure track -apulaisprofessoreita. Ensimmäisessä vaiheessa melkein mitään ohjeistuksia ei ollut… Toisessa vaiheessa sisään tulleiden kohdalla jotain ohjeita oli jo kirjattu…Kolmannessa vaiheessa yliopistomme x ottikin sitten käyttöön….selkeämmät arviointi- ja tukikriteerit…. En kuitenkaan ole varma, eikä kukaan tunnu tietävän, sovelletaanko niitä minuun ja ’aikalaisiini’.”

Vakinaistamispolun päämäärä on tiedossa. Etenemistä kuitenkin vaikeuttaa, jos polku ei ole näkyvissä etkä tiedä, mihin suuntaan tulisi lähteä liikkeelle. On kaikkien tahojen etu, että polulle tiukalla karsinnalla valitut voivat menestyksellisesti edetä polullaan. Käytännössä polulla etenemisen kriteerit eivät kuitenkaan ole kaikissa tilanteissa selvät. Saamissani vastauksissa huokuu epätietoisuus siitä, mitä polulla olevalta odotetaan ja mihin suuntaan tulisi lähteä navigoimaan.

”Puolitoistavuotta työsopparin allekirjoittamisen jälkeen sain lopulta toisen henkilön tenure-sopimuksen malliksi omani laatimista varten, kun palasin aktiivisesti itse kyselemään asiasta.”

”Minulle ei ole selvää, miten vakinaistamiseni käytännössä etenee ja millä kriteereillä ansioitani arvioidaan.”

”Sisään tullessani minulle ei annettu mitään kriteereitä tai tavoitteita tehtävän suhteen. Jouduin itse niitä henkilöstöhallinnosta pyytämään, ja saamani lista oli hyvin ylimalkainen… En edelleenkään [ole] varma siitä, mitä kaikkea vähän yli vuoden päästä tehtävässä arvioinnissa oikeasti painotetaan.”

“I don’t feel like I know that much that’s very concrete about the next stage beyond ‘more of the same and better’.”

Arviointikeskustelut ovat olennainen osa vakinaistamispolulla etenemistä. Näillä rasteilla yhdessä käydään läpi, mihin saakka on jo päästy ja mihin suuntaan polku jatkuu. Kansainvälisistä tenure track -malleista on löydettävissä erilaisia tsekkauspisteitä: vuotuiset arviointikeskustelut, väliarvioinnit kauden aikana, koko kauden arvioinnit ennen seuraavaa kautta ja vakinaistamiseen liittyvät arvioinnit. Yliopistojen asiakirjoissa pääpaino näyttää olevan arvioinneissa, jotka tehdään kauden päättyessä ja harkittaessa jatkokautta. Mitä jäsenemme kertovat arviointikeskusteluistaan?

”Kehityskeskustelun kävin maaliskuussa 2020… Tarvittavat toimenpiteet alle kirjoitin: Tenure track, kunnolliset kriteerit, tavoitteet ja suunnitelma. Mikä on apulaisprofessorin tonttia ja mikä ei, verrattuna professoreihin. Sen jälkeen ei ole mitään kuulunut.”

”Minkäänlaista tukea, seurantaa tai arviointikeskustelua ei ole järjestetty eikä tarjottu. Olen itse katsellut arviointimatriiseja, asettanut itselleni tavoitteita ja keskustellut niistä esimiehen kanssa yleisten arviointikeskustelujen aikana, mutta mitään sinänsä tenureen liittyvää systeemiä ei ole, vaan olen aivan omillani tässä.”

”Kyselin jo vuosi sitten, miten nuo arviointikriteerit tulkitaan ja miten prosessi etenee, kun arvioita tehdään (meitä oli useampi, joka tätä mietti), mutta HR:n mukaan tämä on kuulemma niin monimutkainen juttu, että HR sanoi keskustelevansa ensin rehtorin kanssa. Sen jälkeen mitään ei ole kuulunut.”

”Säännöllisiä arviointikeskusteluja minulla ei ole ollut koskaan. Ei koskaan.”

“I've been in a tenure track position for 15 months and have not had any review or monitoring of my progress.”

Osa yliopistoista on kirjannut ohjeistuksiinsa, että vakinaistamispolulla olevan on mahdollista saada ohjausta, tukea ja mentorointia. Mutta hyvin monilla yliopistoilla asiasta ei ole kirjauksia, eikä tukea ole järjestetty.

”Puoli vuotta sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen sain kyselyä toiveistani tenure trackin mentoriksi ja puhe oli että mentorin kanssa mietitään sitten tenure-sopimuksen sisältöä. Tämän jälkeen laitokselta ei kuulunutkaan enää mitään.”

”Mentorointia ei ole järjestetty, niinpä lähestyn professorikuntaamme monissa epäselvissä kysymyksissä sähköpostitse ja kysyn kokeneemmille professoreille itsestäänselvyyksiltä vaikuttavia asioita professorikokouksessa.” 

”Olen tämän syksyn aikana tajunnut, että mentorointia olisin totta vie tarvinnut. Sen järjestäminen taas vaatii tiedekunnalta hyvää tiekarttaa ihmisten uran vaiheista, mikä taas vaatii avointa keskustelua siitä mihin ihmiset tähtäävät.”

”Olen varovaisen toiveikas, että tiedekunta on viimeisen seitsemän vuoden aikana oppinut mitä tuo helvetillinen fantastinen yliopistouudistus tarkoittaa, ja vihdoin luonut tukiverkkoja meille tutkijoille. Minua ne lohduttavat kovin vähän enää, mutta olen onnellinen tulevien polvien vuoksi….Olen pahoillani viestini ärtyneestä ja pessimistisestä sävystä, mutta voimat alkavat olla aivan lopussa.”

Professorin vakinaistamispolku täytti Suomessa juuri 11 vuotta. Se on nyt käytössä kaikissa yliopistoissa ja eräissä valtion tutkimuslaitoksissa. Voisi ajatella, että tuossa ajassa järjestelmät ja käytänteet olisi saatu hiottua kuntoon – etenkin kun liiton selvityksen mukaan siitä on tullut pääväylä rekrytoida professoreita. Puutteita näyttää kuitenkin edelleen olevan. Niinpä muutama hyvä käytänne jäsenistöltämme kierrätettäväksi:

”Minulla on allekirjoitettu työsopimuksen lisäksi tenure trackin arviointikriteerit allekirjoitettuina dekaanin, valintakomitean puheenjohtajan ja minun kesken….Minusta se oli tosi kiva prosessi, vaikka siihen meni noin 30 min. Asia tuli kuitenkin selväksi, mitä odotetaan minulta.”

”Olen todella kiitollinen tästä mentorin allokoimisesta. Esimiehen kanssa myöskin käyn kehityskeskustelua vuosittain. Hänkin tukee minua.”

”Minulla ei ole ollut mentoria, mutta kanssani on pidetty huolellisia palavereita, joissa on sekä seurattu etenemistäni polulla että huolehdittu jaksamisestani Tenure Track -tilanteen todella kovissa tulospaineissa.”

”Uusi dekaanimme halusi tavata kaikki polkulaiset kerran tai pari kunkin arviointijakson aikana… Hän halusi meidän keskustelevan kriteerien tulkinnasta ja kirjoittavan lyhyen etenemisraportin sisältäen tulevaa arviointia edeltävät seuraavat tavoitteet…Tämä oli tärkeä kalibrointikeskustelu.”

”Minulle on nimetty mentori. Täydennän tenure track -seuranta-asiakirjaa puolivuosittain, jota mentorini kommentoi. Tämä asiakirja käsitellään tiedekunnan TT-seurantaryhmässä.”

Kannustankin yliopistoja ja tutkimuslaitoksia käymään paikallisten professori-edustajien ja vakinaistamispolulla olevien kanssa läpi professorin vakinaistamispolkuun liittyvät käytänteensä siltä osin, miten polulla olevien etenemistä voidaan edistää ja tukea. Käytänteiden arvioimisen voisi aloittaa vaikkapa suuntaamalla kyselyn vakinaistamispolulla oleville.

”Epäkohtiin on hankala tai mahdoton puuttua, kun omaa paikkaa ei ole vielä vakinaistettu ja tässä tilanteessa pitäisi osoittaa yhteistyökykyä ja joustavuutta sen sijaan että leimautuu hankalaksi tai vaativaksi. Tuskinpa yliopisto/tiedekunta/laitos tätä tilannetta tietoisesti käyttää hyväksi, mutta se mahdollistaa epäkohtien jatkumisen, kun useimmat tenure trackilla olevat eivät varmaankaan uskalla kovin näkyvästi tai vahvasti ottaa kantaa toistuviin hankaliin tilanteisiin. Professoriliitolle annettava nimetön palaute voi olla yksi väylä saada parannuksia näihin.”

Muut kirjoittajat

Oikeissa töissä? 2Jaana HallamaaTKI ja kansainvälisesti kilpailukykyiset toimintaedellytykset Tarja NiemeläThe Covid cohort Howy JacobsJufottaako? 1Jopi NymanProfessorer: Blicka bakåt och se framåt! Erik BonsdorffAntti Herlinin aiheellinen huoli Karl-Erik MichelsenNuoren tutkijan asialla Päivi PahtaEristäytymisen aika on ohi Markus OlinTutkijanuran rakentumisen pullonkauloja 1Anssi PaasiMitä yliopistojen tästä lukuvuodesta jää historiaan? Koronakriisi ja professorin työTiede, kulttuuri ja paikallisosasto Jussi VälimaaLähellä etänä Elina Andersson-FinneKun mikään ei riitä Kristiina BrunilaTerveisiä budjettiriiheen Eeva MoilanenTiede ja koulutus uudessa hallitusohjelmassa Juhani KnuutiHallitusohjelma Professoriliiton strategian painopisteistä katsottuna Jukka 'Jups' HeikkiläMitä on yliopistojen kilpailu? Kimmo AlajoutsijärviHäiriköt tutkijoiden kimpussa Esa VäliverronenYliopiston muutosneuvottelujen erityispiirteistä Petri LehenkariMiksi tiede? Arto MustajokiProfessoreita – onko heitä? Laura KolbeYliopiston johtaja – akateemisesti pätevöitynyt yliopistoyhteisön johtaja 1Jari StenvallSota Ukrainassa ja tiedeyhteistyö Sanna TuromaAssistenttipalvelut – professorien viides tehtävä? 2Mari HatavaraHallituksen jäsenen vastuu yhdistyksessä Leevi MentulaProfessoriliiton verkkosivut uudistetaan – miksi ihmeessä? Leena KurkinenAkateemisen vapauden ja tutkimuksen tekemisen reunaehdoista ja realiteeteista Heli RuokamoUskommeko sitoutumiseen? 2Jukka KekkonenVad är på riktigt viktigt inom utbildning? Gunilla WidénArviointi voi olla ystävä Mika LähteenmäkiMotivaation lähteitä on monta Aki MikkolaUniversity financial management is a key to institutional success – or failure 3Petri MäntysaariGerontologia auttaa näkemän elämän selvemmin 1Taina RantanenKriisiajat militarisoivat yhteiskuntaa 1Maria LähteenmäkiRahaa on Matti AlataloJohtajaprofessori – hiipuva akateeminen ryhmä? Maria Fredriksson-AhomaaAkateemisten titteleiden käännösvaikeuksista Mikko SaikkuYliopistojen rahoitus ja kannustimet 2Hannu VartiainenTo academic friendships Nelli PiattoevaKansainvälistä vai englanninkielistä? Suosituksia Janne Saarikiven ja Jani Koskisen selvityksestä Teija Laitinen