Professoriblogissa otetaan kantaa yliopistojen ja tutkimuslaitosten ajankohtaisiin asioihin.

9.2.2015

Työtä selkä vieterillä

Useat liiton jäsenet ovat viime aikoina kertoneet puutteellisista työtiloistaan. Työskentelytilat ovat vähentyneet ja pienentyneet. Puhumattakaan sisäilmaongelmasta, joka tuntuu levinneen eri puolille yliopistoverkkoa. Professorillakaan ei välttämättä ole enää omaa työhuonetta, vaan hän jakaa työhuoneensa muiden työntekijöiden kanssa. Tasa-arvoista? Ehkä. Tarkoituksenmukaista? Ei läheskään aina!

Työterveyslaitos on tutkinut monen vuoden ajan suomalaisia työtiloja. Eräässä tutkimuksessa vertailtiin työskentelyolosuhteita omassa työhuoneessa, jaetussa työhuoneessa ja avotoimistossa. Oletetusti yksityisyys ja työrauha ovat parhaimmat, kun voi työskennellä omassa huoneessa. Melu ja ääniolosuhteet häiritsevät etenkin avotoimistoissa – mutta myös jaetuissa työhuoneissa verrattuna omaan työhuoneeseen. Tyypillisin häiritsevä ärsyke on Työterveyslaitoksen tutkimuksen mukaan työtilassa kuuluva puhe. Professorin työssä puheyksityisyys on tärkeä paitsi työhön keskittymisen vuoksi, myös siksi, että professorit käyvät opiskelijoiden kanssa henkilökohtaisiksi tarkoitettuja ohjauskeskusteluja.

Professori kertoo jäsenkyselyssämme: ”Työhuoneen saaminen käyttöön auttaisi tässä huomattavasti, jolloin samassa tilassa voisi toteuttaa mm. opetuksen, opetuksen suunnittelun ja valmistelun, oppilaitten tapaamiset, ja tietokoneella tehtävän hallinnollisen työn sekä oman harjoittelemisen (=taiteellisen työn).”

Yhteisissä työtiloissa työskennellessä häiriötä aiheuttavat myös esimerkiksi työn keskeytykset työkavereiden puhuessa puhelimeen tai liikkuessa yhteisissä tiloissa. Tällaiset häiriötekijät aiheuttavat Työterveyslaitoksen tutkimuksen mukaan kognitiivista kuormitusta. Erityisesti työmuisti kuormittuu, ja keskittymistä vaativat työt häiriintyvät.

Professori kertoo: ”Mielestäni professorin toimet ovat niin vaativia, että oikeus omaan työhuoneeseen tulisi olla selviö. Etenkin kirjoitustyö, kuten kaikki tiedämme, vaatii keskittymistä. Vaarana on, että tämä professoreilta vaadittava fundamentaalityö siirtyy kokonaan kotiin - ja iltatöiksi.

Millainen sitten olisi ideaalityötila? Työterveyslaitoksen Annu Haapakangas toteaa, että tilatyyppi ei sinänsä tee työympäristöstä hyvää tai huonoa, vaan toteutus ja tilan sopivuus työhön ratkaisee.

Professori kertoo jäsenkyselyssämme: ”Työni luonteeseen kuuluu, että minulla on oltava käsillä arkistoja ym. konkreettista aineistoa päivittäin käsillä. Sen tunkeminen järkevästi niin, että pystyn hievahtamaan tuolillani ilman välitöntä romahdusvaaraa alkaa olla melko haastavaa. Ergonomian rippeetkin (jos sellaista oikeasti on koskaan ollut mahdollista oikeasti järjestää) ovat kadonneet. Teen työtä selkä vieterillä koko ajan.”

Työtilojen suunnittelussa tulee ottaa huomioon tehtävän työn luonne. Professoreiden työtiloja suunniteltaessa on kyseessä olevat professorit otettava mukaan suunnitteluun oman työnsä asiantuntijoina. Työtilojen on oltava sellaiset, että ne tukevat työn tekemistä. Siksihän työpaikoilla ollaan.

Pekka Pihlanto 09.02.2015
Onpa aikoihin eletty! Itsestään selvää on, että luova työ vaatii ehdottoman työrauhan.

Työterveyslaitoksen tutkimus vaikuttaa nollatutkimukselta.