Professoriblogissa otetaan kantaa yliopistojen ja tutkimuslaitosten ajankohtaisiin asioihin.

22.8.2022

Urapolun arvioinnit kuntoon

Kuuntelin lomallani kielitieteilijä Janne Saarikiven podcastin Yle Areenan Kutsuvieras-sarjassa. Saarikivi muistelee siinä työskentelemistään yliopiston professorina. Hän kuvaa, kuinka työ yliopistossa perustuu ”vertailuun ja kilpailuun ja siihen, että kaikki jatkuvasti arvioivat, laskevat ja rankkaavat toistensa työtä”. Sitähän se on, tutkijan työ.

Olen aikaisemin kirjoittanut tutkijan vaelluksesta professorin urapolulla: millaista tukea urapolulla olevat ovat kokeneet saaneensa ja miten heidän edistymistään on seurattu. Kannustin tuolloin yliopistoja ja tutkimuslaitoksia käymään läpi professorin urapolkuun liittyvät käytänteensä siltä osin, miten polulla olevien etenemistä voidaan edistää ja tukea. Arviointi on olennainen osa urapolulla etenemistä. Siispä paneudun siihen tässä kirjoituksessani.

Professorin urapolulla oleva käy läpi useita arviointitapahtumia polkunsa aikana. Onkin tärkeää, että arviointisykli suunnitellaan huolellisesti. Henkilöllä on polun aikana erilaisia arviointitapahtumia, kuten esimerkiksi vuotuinen arviointi kehityskeskustelun yhteydessä, kauden väliarviointi tavoitteiden saavuttamisen suhteen, etenemiseen liittyvä arviointi ja vakinaistamispäätökseen liittyvä arviointi. Toki urapolulle otettavan ansiot tarkastellaan jo rekrytointivaiheessa. Polun lopussa, ennen full professoriksi valitsemista, henkilön kelpoisuudesta ja ansioista on lainkin mukaan pyydettävä lausunto vähintään kahdelta riippumattomalta asiantuntijalta.

No entä ne arviointikriteerit? Toivottavasti kaukana ovat jo ne ajat, jolloin urapolulla oleva ei tiennyt, mihin arviointi perustuu. Professorin urapolulle rekrytoidun työsopimukseen tulee kirjata kriteerit, joiden perusteella hänen menestymistään arvioidaan. Liiton kokemuksen mukaan työsopimuksen liitteenä on pääsääntöisesti sovittu kriteereistä, tosin tarkkuustaso vaihtelee suuresti.

Näyttää siltä, että urapolulla olevien arviointikriteereissä painottuu tutkimuksen arviointi. Vastuullisen tutkijanarvioinnin kansallinen suositus korostaa tutkimuksen sisällöllistä laatua. Tutkijaa arvioidaan muodostamalla kokonaisarvio hänen toimintansa ja tuotostensa tieteellisestä laadusta. Kokonaisarvion tukena voidaan hyödyntää myös tutkimusmetriikkaa silloin, kun se on relevanttia arvioitavan tutkijan tieteenalan kannalta. Suomen kaikki yliopistot ovat allekirjoittaneet DORA-julistuksen, joka suosittaa käyttämään tutkimuksen arvioinnissa laajaa kirjoa vaikuttavuusmittareita, mukaan lukien laadulliset vaikuttavuusindikaattorit, kuten vaikutus politiikkaan ja käytäntöön. Valitettavasti käytännöt toimet eivät useinkaan vastaa ideaalia: professorin urapolulla olevalle on voinut nousta seinä vastaan liian matalaksi jääneen H-indeksin tai liian pieneksi jääneen ulkoisen rahoituksen vuoksi.

Opetusansioiden arvioiminen näyttää usein olevan toissijaisessa asemassa, vaikka opetus on osa professorin työtä. Lieneekö yhtenä syynä yliopistojen rahoitusmalli? Vai kokemus siitä, että opetusansioita on vaikea mitata? Opetuksen arviointi voi perustua kahteen eri malliin tai näiden sekoitukseen: opetussuoritteisiin (esimerkiksi kurssit, koulutusohjelmat, ohjatut tutkielmat, vastuut, opetussuunnittelutyö) tai opettajan taitoihin ja kykyihin. Haasteita opetusansioiden arvioimiseen tuo se, että määrilliset mittarit ovat usein yksilöiden toiminnasta ainakin osittain riippumattomia. Lisäksi ne kiinnittävät huomiota tutkintotason tuotoksiin, joita on hankala tarkastella opettajatasolla. Olemme liitossa nähneet tapauksia, joissa opetuksen suuri määrä on muodostunut etenemisen esteeksi. Opetus on vienyt aikaa tutkimukselta, ja arvioinnissa on tarkasteltu ennen kaikkea tutkimusansioita.

Akateemiseen kansalaisuuteen liittyvät ansiot jäänevät yleensä kaikkein vähimmälle huomiolle. Kolmannen tehtävän arviointikohteita voivat olla esimerkiksi yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistuminen, yliopiston sisäiset ja ulkoiset luottamustehtävät, selvitystehtävät, julkaiseminen muissa kuin perinteisissä akateemisissa julkaisuissa ja akateemista työtä tukevien tapahtumien järjestäminen.

Vastuullisen tutkijanarvioinnin kansallinen suositus kehottaa arvioijia huomioimaan tutkimusalojen erityispiirteet: tutkijaa tulisi arvioida oman tutkimusalansa edustajana suhteessa arvioinnin tavoitteisiin. Professorin urapolkuja voidaan rakentaa liukuvasti universaalin ja tehtäväkohtaisen kriteeristön ulottuvuudella. Eteneminen voi perustua tehtäväkohtaisiin vaatimuksiin, tieteen alakohtaisiin vaatimuksiin tai yleiseen ja yhteiseen kriteeristöön. Useiden yliopistojen ohjeistukset antavat yleisen raamin yleisistä ja käytettävissä olevista kriteereistä. Kriteerien täsmentäminen tapahtuu ala- ja yksilökohtaisesti.

Professorin urapolku (tenure track) rantautui Suomeen yli 10 vuotta sitten yliopistouudistuksen myötä. Paljon on sen jälkeen tapahtunut: professorin urapolku on käytössä kaikissa yliopistoissa ja muutamissa tutkimuslaitoksissa. Järjestelmiä on kehitetty ja muutettu vuosien mittaan.

Urapolulle tulevan kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että etenemisen kriteerit on asetettu siten, että saavutettuaan asetetut tavoitteet hänellä on mahdollisuus päästä läpi ulkoisista arvioinneista. Liian vaatimattomiksi asetetut tavoitteet eivät ole loppupeleissä urapolulla olevan etu. Toki ei myöskään liian tiukoiksi asetetut tavoitteet. Työnantaja ei voi yksipuolisesti muuttaa työsopimuksen ehtoja. Kun lähdetään muuttamaan järjestelmää tiukemmaksi arviointikriteereiden osalta, polulla jo olevilla on oikeus pitäytyä työsopimuksessa sovituissa kriteereissä. Tilanteen tekee haastavaksi se, että henkilön etenemistä eivät arvioi tavoitteiden asettajat vaan ansioista tehdään akateemisten käytänteiden mukaisesti ulkopuolinen vertaisarviointi.

Yliopistolaki, työsopimuslaki ja yliopistojen työehtosopimus eivät edelleenkään tunnista professorin urapolkua. Eräissä tilanteissa akateemiset käytänteet ja lainsäädäntö ovat törmäyskurssilla.