Professoriblogissa otetaan kantaa yliopistojen ja tutkimuslaitosten ajankohtaisiin asioihin.

Sanna Turoma

1.4.2022

Sota Ukrainassa ja tiedeyhteistyö

Venäjän johdon hyökkäyssota Ukrainaan on aiheuttanut kuolemaa, kaaosta ja hävitystä. Se on suistanut miljoonien ukrainalaisten elämän pois raiteiltaan. Ukrainan ulkopuolella sota järkyttää myös kansainvälistä tiedeyhteisöä. Se järkyttää myös venäläisiä.

Kun sota syttyi, pitkäaikainen venäläinen yhteistyöpartnerini oli amerikkalaisessa yliopistossa vierailevana professorina. Sieltä käsin hän oli aloitteellinen venäläisen kotiyliopistonsa sodanvastaisessa vetoomuksessa, jonka allekirjoitti 1000 professoria ja jatko-opiskelijaa. Paikallinen ex-kuvernööri, viimeinen demokraattisilla vaaleilla valittu, puolsi vetoomusta. Yliopiston johto sen sijaan perui vetoomuksen omalla sotaa puoltavalla julkilausumallaan. Sen jälkeen yliopiston johto liittyi Venäjän rehtoriliiton yhteiseen sotaa kannattavaan lausumaan.

Kollegani ei usko voivansa palata perheensä luo Venäjälle, kun vierailu Yhdysvalloissa loppuu. Edessä on vähintäänkin professuurin eli toimeentulon menetys, mahdollisesti myös vakavammat seuraukset. Vapaan tieteen toimintamahdollisuudet ovat Venäjällä tällä hetkellä käytännössä olemattomat.

Olen tehnyt yhteistyötä venäläisten akateemisten tahojen kanssa kolmisenkymmentä vuotta. Viimeisen 10 vuoden aikana venäläisten tutkijoiden toimintamahdollisuuksia Venäjällä on enenevästi rajoitettu lainsäädännöllisin toimin. Olen seurannut tilannetta toimien yhteistyössä niiden venäläisten tutkijaverkostojen kanssa, jotka ovat arvostelleet avoimesti Vladimir Putinin hallintoa ja vastustaneet sitä muun muassa kriittisen tutkimuksen keinoin.

Nämä tutkijat ovat monin sitein integroituneet kansainvälisiin tutkijaverkostoihin. Muun muassa siksi he eivät usko Venäjän johdon propagandaan vaan ymmärtävät ja tietävät mitä Ukrainassa tosiasiassa tapahtuu. He myös pystyvät mobilisoimaan sotaa vastustavaa toimintaa.

Suomen opetus- ja kulttuuriministeriön suositukset jäädyttää yhteistyö venäläistahojen kanssa kohdistuvat organisaatiotason toimintaan. Suositukset seuraavat muiden EU-maiden linjauksia. Monella alalla suositus Venäjä-yhteistyön jäädyttämisestä jäädyttää tosiasiassa tutkimukselle välttämättömät prosessit, kuten aineistonkeruun. Globaalisti merkittävä ilmastotutkimus on tästä hyvä esimerkki.

Venäjän agenttilakien takia myös yhteistyöprojektit kansalaisjärjestöjen kanssa ovat olleet jo pidemmän aikaa uhan alla. Olisi moraalisesti väärin jättää ihmisoikeuksia puolustaneet venäläisjärjestöt ilman tukea nyt, kun ne sitä eniten kaipaavat. Ne tulevat nostamaan Venäjän kansalaisyhteiskunnan takaisin jaloilleen, kun nykyjohto ei ole enää vallassa.

OKM:n suositukset eivät onneksi rajoita yksittäisten tutkijoiden tai tutkijaverkostojen välistä yhteistyötä. Useimmat suomalaiset yliopistot ovatkin noudattaneet suositusten henkeä. Työnantajaltani eli Tampereen yliopistolta odotetaan vielä tarkennusta ohjeisiin, jotta tutkijatason yhteistyö venäläisten ja valkovenäläisten kanssa voisi jatkua yhtäpitävästi TAU:n johdon linjausten kanssa. Pohjoismaisista tiedeinstituutioista Uppsalan yliopisto on linjannut jatkavansa yhteistyötä niiden venäläistahojen kanssa, jotka ovat toiminnallaan vastustaneet Venäjän nykyjohtoa. Myös Kööpenhaminan yliopistossa on vastustettu tiukkaa yhteistyökieltoa.

Venäläisiä tutkijoita ei pidä eristää, päinvastoin, heidät tulee ottaa mukaan kriittisen tiedonhankinnan prosessiin. Meidän ei myöskään pidä eristää itseämme Venäjästä niin, että oma tiedonsaantimme, oma mahdollisuutemme aineistonkeruuseen ja vuorovaikutukseen venäläisten kanssa kokonaan tyrehtyy. Kylmän sodan päättymisen jälkeen tiedeyhteistyön eteen on tehty paljon töitä, nyt työ uhkaa valua hukkaan. Nyky-Venäjän johto ei edes esitä uskovansa tieteen vapauteen, tasa-arvoon tai kansainväliseen yhteistyöhön. Kaikki toimet, jotka eristävät venäläiset tutkijat läntisistä tieteenteon verkostoista, edistävät Vladimir Putinin päämääriä. Sodan aiheuttama järkytys ei saa johtaa ylilyönteihin.