Professoriblogissa otetaan kantaa yliopistojen ja tutkimuslaitosten ajankohtaisiin asioihin.

Tarja Niemelä

Professoriliiton toiminnanjohtaja

16.12.2019

Suosituskirjeitä kirjoittamaan

Professoriliitto julkaisi professorin reilun vakinaistamispolun kriteerit keväällä 2018. Vakinaistamispolulle valittavan kannalta ehkä kaikkein tärkeintä on se, että rekrytointipäätöksen tehdessään yliopisto sitoutuu kutsumaan polulla olevan professoriksi (full) edellyttäen, että hän täyttää arviointikriteerit ja läpäisee yliopistolain edellyttämän vertaisarvioinnin.

Yliopistojen rekrytointikäytännöt vaihtelevat, samoin käytössä olevat nimikkeet. Melko uusi muoti-ilmiö on kutsua professorin vakinaistamispolulla olevaa henkilöä tenure track -professoriksi. Vakinaistamispolulla olevien henkilöiden polulla olemisen vaihetta on mahdotonta arvioida nimikkeen perusteella. Yliopistojen vakinaistamispolut ovat 2–5 tasoisia. Eräässä yliopistossa vakinaistamispolku alkaa tutkijatohtori-nimikkeellä, ja useammassa yliopistossa assistant professor -tasoja on kaksi. Viimeksi mainittuja kutsutaan suomen kielellä apulaisprofessoreiksi. Ja kun katsoo näiden yliopistojen ohjeistuksia, niin matkaa varsinaiseksi professoriksi on enemmän kuin 10 vuotta.

Professorirekrytointeja on selvitetty suhteellisen vähän. Suomen Akatemian tiedonkeruu yliopistoilta ja tutkimuslaitoksilta vuosina 2010 - 2013 tehdyistä professorien rekrytoinneista julkaistiin Tieteen tila 2014 yhteydessä. Professoriliitto teetättää professorirekrytointeja koskevan selvityksen keväällä 2020. Selvitettäviä asioita on lukuisia. Haluamme saada tietoa esimerkiksi siitä, mikä osuus full professuureista täytetään yhden kärjen avoimella haulla tai kuinka usein käy niin, että sopivaa hakijaa ei löydykään. Entä miten kahden tai kolmen kärjen haut eli professorin vakinaistamispolkujen käyttöönottamiset ovat vaikuttaneet professoreiden liikkuvuuteen? Ei ole kauankaan aikaa, kun näin kahden kärjen hakuilmoituksen, jonka mukaan ”erityisen ansioitunut ja kiistatta kelpoinen henkilö voidaan poikkeuksellisesti ottaa suoraan toistaiseksi voimassa olevaan professorin tehtävään edellyttäen, että tehtävään ei ole saatavissa pätevämpää ja sopivampaa henkilöä”. Sinä professori, joka luet tätä blogia – hakisitko kyseiseen tehtävään?

Professorin vakinaistamispoluista on käyty julkista keskustelua verrattain paljon. Ehkä vähemmän on keskusteltu siitä, että Suomessa on yliopistoja, jotka valitsevat vakinaistamispolulle henkilöitä ilman vertaisarviointeja. Muutama viikko sitten näin ilmoituksen, jossa assistant professorin tehtävää hakevalta vaadittiin vähintään kahta suosituskirjettä. Myöhemmin selvisi, että vertaisarviointia ei tehtäisi, koska kilpailu huippuosaajista on kovaa. Ilmiö on uudehko ja käytännössä tarkoittaa sitä, että professorikunta saa uuden (työ)tehtävän hoitaakseen. Yliopistolaki edellyttää vertaisarviointia siinä vaiheessa, kun henkilöä valitaan professorin tehtävään. On olemassa hyviäkin käytäntöjä ja yliopistoja, joissa ulkoinen arviointi tehdään aina ja kaikille vakinaistamispolun tasoille rekrytoitaessa. 

Professoriliitto tilasi viime keväänä selvityksen Tenure track - Uramallin kuvaus, etenemisen kriteerit ja yliopistokohtaisia sovellutuksia. Selvityksen mukaan ”USA:ssa suunta on ollut kohti joustavampia malleja ja tenure track -rekrytointien määrä on laskussa. Euroopassa suunta on toinen. Useissa eurooppalaisissa yliopistoissa tenure track -mallit ovat vielä kehitteillä, ja tenure-rekrytointien määrä todennäköisesti kasvaa tulevaisuudessa”. Suomessa usein viitataan USA:n tenure track -järjestelmään, vaikka meillä se ei valitettavasti tarkoita samaa asiaa. Toki suomalaisillakin professoreilla on autonominen asema, mutta käytäntö on osoittanut, että toistaiseksi heiltä puuttuu tenuren tuoma suoja. Professoriliitolla riittää tehtävää tulevinakin vuosina.   

 

Eero Puolanne 16.12.2019
Hei, kiitos tärkeään asiaan puuttumisesta. Tuntuu kammottavalta näin pitkään professorina ja hallinnossa sekä liiton piirissä olleena, millaisia käytänteitä näihin prosesseihin nykyisin liitetaan. Koko ylioopistojärjestelmä uusine käytäntöineen ja johtamisjärjestelmineen on kovasti rapauttamassa professorikunnan asemaa.

Eräs pieni huomio kuitenkin itse kirjoitukseen: ainakin Helsingin yliopistossa on kaksi apulaisprofessoritasoa, mutta ne ovat englannin kielellä Assistant Professor ja Associate Professor. Näistä ensimmäisen ei katsota kuuluvan professorikategoriaan tehtäväntäytön lainsäädännön näkökulmasta eikä varsinaisesti muutoinkaan.