Professoriblogissa otetaan kantaa yliopistojen ja tutkimuslaitosten ajankohtaisiin asioihin.

14.11.2022

Professors´ tenure track: fair or unfair?

(Blog in English below)

Professorin urapolulla olevien määrä on kasvanut tasaisesti. Syksyllä 2021 yliopistoissa oli 520 associate professoria ja 315 assistant professoria eli urapolulla oli yhteensä 835 henkilöä. Myös eräissä valtion tutkimuslaitoksissa on otettu käyttöön erilaisia professorin urapolkuja. Professoreiden rekrytoinneissa on siirrytty tenure track -aikaan, ja muut kuin tenure track -rekrytoinnit ovat Suomessa jo poikkeuksia. Kaikissa yliopistoissa ei enää edes tunnisteta kahta toisistaan poikkeavaa professoreiden rekrytointitapaa 1).

Urapolulle valitsematta jääneiden oikeussuojakeinot ovat vähäiset. Suurin osa urapolulle valituista täyttää edetessään ennalta sovitut, työsopimukseen kirjatut tavoitteet, saa myönteiset asiantuntijalausunnot ja tulee ennen pitkää nimitetyksi full professoriksi. Yliopistoissa on laajalti käytössä kuvaukset etenemisestä urapolulla, ja työsopimuksista yleensä löytyy yhdessä kirjatut tavoitteet. Valitettavasti ongelmia esiintyy yllättävän paljon. Professorin urapolulla olevan oikeusturva on heikko ja sitä tulee parantaa.

Muutamassa tiedekunnassa on käytössä niin sanottu esiarviointi. Tämä tarkoittaa sitä, että komitea ensin arvioi, pääseekö associate professor varsinaiseen evaluointiin. Arvioitavan on toki hyvä saada arvioinnin lähestyessä tietoa mahdollisesta kielteisestä evaluointiprosessista. Arvioinnin ajankohtaakin voi olla perusteltua siirtää. Työsopimuksessa on hyvä sopia siitä, että arvioitavalla on subjektiivinen oikeus päästä arviointiin x-vuoden kuluttua työsopimuksen solmimisesta.

Professoriliiton Professorin reilu urapolku -kriteeristön mukaan arvioinnissa huomioidaan asianmukaisesti tieteellinen/taiteellinen toiminta, opetusansiot ja yhteiskunnallinen vuorovaikutus. Tieteellisen toiminnan arvioinnissa sovelletaan vastuullisen tutkijanarvioinnin menetelmiä, esimerkiksi DORA-julistusta (San Francisco Declaration on Research Assessment) ja vastuullisen tutkijanarvioinnin kansallista suositusta. Tutkimuksen arviointi on muutoksessa, ja eurooppalaisessa tiedepolitiikassa pyritään tällä hetkellä kehittämään tutkimuksen arviointia 2).

Professorin urapolulla olevalla tulisi olla aito mahdollisuus hoitaa työtehtäviä, joiden perusteella hänen menestymistään arvioidaan. Kun työsuunnitelmassa on 600 tuntia tai jopa 1 000 tuntia opetustehtäviä, edellytykset laadukkaalle julkaisemiselle vähenevät merkittävästi. Samoin voi käydä, jos arvioitavalla on merkittävä määrä erilaisia hallinnollisia tehtäviä akateemisista johtotehtävistä puhumattakaan. Muutamissa yliopistoissa on raamit sille, paljonko tehtävänkuvaan voi sisältyä opetusta, palvelutehtäviä ja tutkimusta/taiteellista toimintaa. Työsopimuksessa on hyvä sopia siitä, paljonko tehtävänkuvaan mahtuu muita tehtäviä tutkimuksen/taiteellisen toiminnan lisäksi.

Työsopimusta tehtäessä kannattaa olla erityisen tarkka sopimukseen kirjattavien tavoitteiden kanssa. Välttämättä ei ole viisasta sopia, että esimerkiksi H-indeksi kasvaa X-prosenttia tai että ulkopuolinen rahoitus x-kertaistuu. Kirjatut tavoitteet voivat tulla odottamattomalla tavalla vastaan myöhemmin arviointiprosessissa. Tutkimusten mukaan edelleen on epäselvyyttä siitä, miten yliopistojen malleissa suhtaudutaan tilanteisiin, joissa urakehitys ja meritoituminen ei ole odotetun kaltaista 3).

Yllätyksiä voi tulla vielä myönteisten asiantuntijalausuntojen jälkeenkin. Komitea tai nimityksen tekevä voi tulkita asiantuntijalausuntojen sisältöjä niiden sanamuodon vastaisesti tai muulla perusteella katsoa edellytysten jäävän täyttymättä, ja nimitys full professorin tehtävään voi jäädä toteutumatta. Ilmiö ei ole laaja, mutta muutamiin edellisen kaltaisiin tapauksiin olen vuosien varrella törmännyt ja jäänyt miettimään, kuinka reilu professorin urapolku on. Professoriluottamusmiehet ja liittomme juristit auttavat urapolulla olevia.

Yhteinen tavoitteemme on, että yliopistot ovat Suomen parhaita työpaikkoja. Savottaa riittää.

***

The number of people on the professors’ tenure track has been on a steady growth. During autumn 2021, there were 520 associate professors and 315 assistant professors in the universities, i.e., a total of 835 persons on the professors’ tenure track. Additionally, various tenure tracks for professors have been initialised in certain state research institutes. A shift to tenure track phase in the recruitment of professors has happened. In Finland, other than tenure track recruitments are already exceptions. Some universities no longer even recognise two different types of recruitment. 1)

Legal remedies available for those who have not been selected into tenure track are few. Majority of the selected meet the prescribed objectives written in the employment contract as they progress, have got favourable expert assessments, and will be appointed full professors sooner or later. In universities, descriptions are in extensive use regarding progress on the tenure track, and the employment contract usually contains the objectives written together. Unfortunately, there is a surprising number of problems. Legal security for those on professors’ tenure track is weak and should be improved.

In some faculties, a so-called pre-evaluation is being used. This means that first a committee assesses whether an associate professor can proceed into the actual evaluation or not. The examinee should of course, as the actual evaluation draws nearer, be informed of a possibly negative evaluation process. It may even be reasonable to alter the time of the evaluation. In the employment contract, it would be beneficial to address the point that the examinee has a subjective right to be evaluated after N years has passed since the signing of the contract.

According to the Finnish Union of University Professors’ criteria for Professors’ fair tenure track, the evaluation shall appropriately consider scientific/artistic activity, teaching merits, and social interaction. In the assessment of scientific activity, the principles of responsible research assessment, such as, for example, the DORA Declaration (San Francisco Declaration on Research Assessment) and the national recommendation for a responsible research assessment. Research assessment is undergoing a change, and in the European science policy at the moment, the aim is to develop the assessment of research. 2)

Those on tenure track are provided with a genuine opportunity to manage those tasks that will be used as the basis for the evaluation of their success. When one’s work plan has 600 hours’, or even 1000 hours’ worth of teaching duties, the conditions for high-quality publication are significantly reduced. The same can happen, if the examinee has a significant amount of various administrative tasks not to mention academic managerial duties. In a few universities, there is a framework for how much teaching, service functions and research/artistic activity can be fitted into one’s duties. In the employment contract, it would be beneficial agree upon how many other tasks may be included in one’s duties in addition to research/artistic activity.

Particular attention should be paid as to the goals set in the employment contract. It may not be wise to set a goal in which, e.g., index H grows by X per cent, or that external funding will multiply by number X. Written goals may be brought up later during the evaluation process in an unexpected manner. According to a study, it is still unclear what is the reaction in the universities’ model in a situation when career development and merits do not meet expectations. 3)

Surprises may occur even after positive expert assessment statements. The committee or the one making the appointment may interpret the content of the assessment statements against their wording or based on other factors find that requirements are not met and the appointment to full professorship will not be made. The phenomenon is not extensive, but there are some cases like the ones described before that I have seen throughout the years which has left me wondering how fair is the professors’ tenure track. The professor shop-stewards and the Union’s lawyers assist those on the tenure track.

Our common goal is that universities shall be among the best workplaces in Finland. There remains a lot to be done.

1) Professoreiden rekrytoinnit. Elias Pekkola, Taru Siekkinen, Emmi-Niina Kujala& Jari-Pekka Kanniainen. 
2) Tutkimuksen arviointi. Maria Pietilä, Jouni Kekäle ja Katri Rintamäki. Tutkimuksen arviointi muutoksessa | Tieteessä tapahtuu (tieteessatapahtuu.fi)
3) Professoreiden muuttuvat rekrytoinnit ja sen vaikutukset yliopistoissa. Taru Siekkinen, Elias Pekkola ja Emmi-Niina Kujala 

Eero Puolanne 15.11.2022
Kiitos hyvästä kirjoituksesta!

Tenure track professorin tavoitteet asettaa käytännössä laitoksen/osaston johto samanlaisina kaikille alojen eroista riippumatta, ja todellista neuvottelua tavoitteista ei juuri ole. Akateemiset pyörät pyörivät hitaasti. Joskus jokin rahoituspäätös voi tulla vasta arvioinnin jälkeen, samaten opiskelijoiden valmistuminen (ketäänhän ei käytännössä voi pakottaa valmistumaan tiettyyn päivään mennessä, ei ainakaan tohtoriopiskelijoita). Sitten jos apulaisprofessori ei saa asetettuja numeerisia tavoitteita arviointiin mennessä etuajassa ihan täyteen, ura katkeaa, koska jatkoaikaa/-kautta ei voi saada. Järjestelmä on siten varsin raaka yksilön kannalta, vaikka kuinka ajattelisi yleisen edun priorisoitumista.

Lähetä kommentti

Asialliset kommentit omalla nimellä ovat tervetulleita

Muut kirjoittajat

Urapolun arvioinnit kuntoon Raija PyykköDigitaalisuus helpottaa elämää – ja ajaa epätoivoon Jaana HallamaaHowyland Revisited Howy JacobsJufottaako? 1Jopi NymanProfessorer: Blicka bakåt och se framåt! Erik BonsdorffAntti Herlinin aiheellinen huoli Karl-Erik MichelsenNuoren tutkijan asialla Päivi PahtaMuurahaisen omenakävely ja globaalit ongelmat Markus OlinTutkijanuran rakentumisen pullonkauloja 1Anssi PaasiMitä yliopistojen tästä lukuvuodesta jää historiaan? Koronakriisi ja professorin työTiede, kulttuuri ja paikallisosasto Jussi VälimaaLähellä etänä Elina Andersson-FinneKun mikään ei riitä Kristiina BrunilaTerveisiä budjettiriiheen Eeva MoilanenSuomalaiset luottavat tieteeseen, mutta eivät kaikki 2Juhani KnuutiProfessoriliiton strategian ytimessä ovat tutkimuksen ja opetuksen vapaus sekä sivistys Jukka 'Jups' HeikkiläMitä on yliopistojen kilpailu? Kimmo AlajoutsijärviHäiriköt tutkijoiden kimpussa Esa VäliverronenSelvitys yliopistojen johtosäännöistä piirtää karun kuvan Suomen yliopistoissa toteutuneesta hallinnosta – tilanne vertautuu lähinnä feodaaliajan johtamiskäytäntöihin Petri LehenkariMiksi tiede? Arto MustajokiProfessoreita – onko heitä? Laura KolbeYliopistot menneen vankina ja tulevaisuuden rakentajina Jari StenvallSota Ukrainassa ja tiedeyhteistyö Sanna TuromaAssistenttipalvelut – professorien viides tehtävä? 2Mari HatavaraHallituksen jäsenen vastuu yhdistyksessä Leevi MentulaOle mukava Leena KurkinenProfessorin vaikutusmahdollisuudet ja oikeudet osallistuvampaan ja toimivampaan yliopistoyhteisöön sekä akateemiseen vapauteen Heli RuokamoTarvitsemmeko uudenlaista johtajuutta? 1Jukka KekkonenMisinformation överallt! Vad kan universitetssamfundet göra? Gunilla WidénArviointi voi olla ystävä Mika Lähteenmäki