Professoriblogissa otetaan kantaa yliopistojen ja tutkimuslaitosten ajankohtaisiin asioihin.

3.5.2021

Ylimmän (etä)opetuksen vapaus

Yliopistojen tehtävänä on edistää vapaata tutkimusta sekä tieteellistä ja taiteellista sivistystä, antaa tutkimukseen perustuvaa ylintä opetusta sekä kasvattaa opiskelijoita palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa. Ylimmän opetuksen vapaus on turvattu Suomen perustuslain 16 §:n 3 momentissa. Ylimmän opetuksen vapaus sisältää oikeuden opiskella ja hankkia tietoja itseään kiinnostavista asioista ja oikeuden opettaa haluamallaan tavalla niin sisällöllisesti kuin menetelmällisesti (HE 309/1993 vp).   

Tutkimuksen vapautta koskevassa blogissani referoin työtuomioistuin lainvoimaisia ratkaisuja erityisesti tutkimuksen vapauden näkökulmasta. Työtuomioistuin otti kantaa myös opetuksen vapauteen. Ylimmän opetuksen vapaudesta oikeuskirjallisuudessa esitetystä työtuomioistuin totesi seuraavaa:

Ylimmän opetuksen vapaus liittyy tutkimuksen vapauteen, sillä opetuksen vapauteen kuuluu tieteellisen doktriinin ja sen opettamisen vapaus. Tähän vapauteen perustuu se, että opettaja saa päättää opetuksensa sisällöstä ja valita käyttämänsä opetusmenetelmät. Opetuksen sisällölliseen vapauteen kuuluu oikeus valita opetuksen kohde ja sisältö, tuoda esiin niihin kohdistuvan tutkimuksen tulokset ja tutkimuksessa esitetyt kriittiset näkökohdat. Opetusmenetelmien vapaus puolestaan sisältää oikeuden esittää opetussisältö opettajan valitsemalla tavalla ja pedagogisella menetelmällä. Koska yliopiston tehtävänä on antaa tutkimukseen perustuvaa ylintä opetusta, lähtökohtana on, että opetus sisällöllisesti perustuu tieteelliseen tutkimukseen ja välittää sen keskeisiä tuloksia ja metodisia vaihtoehtoja. Opetuksen vapauteen kuuluu, että opettajalla on oikeus esittää omat tutkimustuloksensa, tieteelliset käsityksensä ja kriittiset arvionsa opetettavasta aiheesta. Yliopistojen tulee yliopistolain 2 §:n 2 momentin mukaan järjestää toimintansa siten, että tutkimuksessa, taiteellisessa toiminnassa, koulutuksessa ja opetuksessa varmistetaan korkea kansainvälinen taso eettisiä periaatteita ja hyvää tieteellistä käytäntöä noudattaen. Näillä vaatimuksilla on myös merkitystä opetuksen vapauden toteuttamisessa. (Mäenpää s. 102–103.)

Opetuksen järjestämistä voidaan ohjata yliopiston sisäisin päätöksin, määräyksin ja suunnitelmin. Lisäksi yliopistolaki sisältää opetuksen järjestämistä ohjaavia säännöksiä. Opettajalla on yliopistolain 6 §:n 1 momentin toisen virkkeen nojalla velvollisuus noudattaa tällaisia koulutuksen ja opetuksen järjestämisestä annettuja säännöksiä ja määräyksiä. Yliopiston sisäisessä opetusta koskevassa päätöksenteossa keskeisiä ovat erilaiset opetussuunnitelmat ja opetusta ohjaavat pysyväismääräykset. Niillä voidaan määritellä muun muassa opetuksen ajoitusta, opiskelun etenemisjärjestystä ja edellytyksiä opintosuorituksille. Opetussuunnitelmissa määritellään yleensä myös opetuksen aihealueita ja sisällöllisiä painotuksia. Siltä osin kuin tällaiset määrittelyt voivat olla merkityksellisiä opetuksen sisällöllisen vapauden kannalta, opettajan on yleensä voitava osallistua omalta osaltaan suunnitelman laatimiseen. (Mäenpää s. 103–104.)

Työtuomioistuimen mukaan yliopisto-opettajaa ei voida velvoittaa antamaan opetusta vain yliopiston hyväksymiltä tutkimuksen painopistealoilta. Siltä osin kuin opetussuunnitelmissa määritellään opetuksen aihealueita ja sisällöllisiä painotuksia, tällaiset määrittelyt voivat työtuomioistuimen mukaan olla merkityksellisiä opetuksen sisällöllisen vapauden kannalta, jolloin opettajan on yleensä omalta osaltaan voitava osallistua suunnitelman laatimiseen. Työtuomioistuimen mukaan opetussuunnitelmien laatiminen ja niiden päivittäminen sekä kurssien sisällön suunnittelu kuuluvat keskeisesti professorin opetustehtävään. Työtuomioistuimen mukaan ylipäätään on selvää, että opetussuunnitelmia ja kurssien sisältöjä on tarpeen muuttaa aika ajoin, mutta tämä ei kuitenkaan voi tehdä professorin lakisääteisistä tehtävistä tilapäisiä.

Opetuksen siirtyminen verkkoon on nostanut esille uusia kysymyksiä. Kenelle luentojen tekijänoikeudet kuuluvat? Voiko yliopisto käyttää luennosta nauhoitettua tallennetta? Kuuluuko videoilla esiintyminen professorin tehtäviin ja voiko luentojen tallentamisesta kieltäytyä?

Professorien ja muiden opettajien tehtäviin kuuluu opettaminen, ei aineistojen valmistaminen toisille. Tekijänoikeus kuuluu aina tekijälle tai tekijöille. Jotta tekijänoikeus olisi siirtynyt työnantajalle, tulee työnantajan näyttää perusteet ja laajuus siirtymiselle. Käytännössä tämä tarkoittaa nimenomaisen sopimuksen tekemistä asiasta. Luentojen tallentaminen yliopiston järjestelmään ei tarkoita oikeuksien luovuttamista, vaan niistä on hyvä sopia erikseen. Luentojen käyttöoikeuksista sovittaessa on hyvä ottaa huomioon siirtymisen laajuus, ajallinen laajuus (esim. käyttöoikeus kurssin, lukukauden, lukuvuoden tai työsuhteen keston ajan), maantieteellinen laajuus, asiallinen laajuus, mahdollinen muokkausoikeus ja asianmukainen korvaus.

Luennon (tekijänoikeuksilla suojattu) tallentaminen edellyttää aina luennoitsijan lupaa. Tallenteen käyttäminen edellyttää luennoitsijan erillistä lupaa.  Lähtökohtaisesti omasta luennosta tehdyn tallenteen voi poistaa yliopiston järjestelmistä ja sosiaalisesta mediasta. Tällöin tulee kuitenkin huomioida se, mitä mahdollisesti tallenteen käyttöoikeudesta on sovittu.

Itse omistaman opetusaineiston voi luovuttaa (esimerkiksi käyttöoikeus tekijänoikeudella suojattuun teoksen osaan) kollegalle. Toisen omistamaa aineistoa, kopiota tai kuvaa voi käyttää vain opettajan omassa opetuksessa, eikä näitä toisen tekemiä aineistoja voi luovuttaa eteenpäin, ei edes omalle kollegalle.

Rainer Oesch 05.05.2021
Painavaa asiaa tärkeästä aiheesta.